Kymmenen hyvää asiaa keväästä

Heti alkuun on kysyttävä ääneen: Onko niitä?

On tietenkin. Ensimmäiset neljä kirjoittelin ja kokosin melko vaivattomasti, mutta loput kuusi vaativat oikeasti hieman pohdintaa. Joka kohtaan kun ei voinut kirjoittaa kaneettia siitä, että kevät on lupaus kesän tulosta.

Valkovuokko kivetyksen vierellä

1 Kevät on askel kesään. Se on lupaus kesästä, jota minä suorastaan rakastan.

2 Toivo herää jossain huhtikuun puolivälin tietämissä: puihin alkaa ilmestyä silmuja, luonto alkaa vihertää ja sepelipöly ei enää peitä eteistä ja leviä siitä koko huusholliin.

3 Keväällä voi alkaa peuhata pienen takapihan kasvihuoneen parissa. Ensin pohditaan istutettavat, sitten hankitaan uudet mullat ja lannoitteet. Jossain välissä pitää kuokkia myös viime vuoden mullat ja muut rääppeet pois.

4 Kevät on usein aktiivista aikaa. Kun valo lisääntyy, energiatasot alkavat jossain vaiheessa nousta. Illallakin jaksaa vielä. Pyöräily, ulkona hengailu ja kaikenlaiset pienet puuhat houkuttelevat. Omassa työssänikin on usein touko-kesäkuussa ruuhkaa, joten tekemistä riittää!

5 Haluaisin kirjoittaa tähän ikkunoiden pesu. Mutta se olisi valetta. Minä en itse pessyt/pese niitä, mutta nautin ehdottomasti siitä, kun joku toinen pesee. On kirkasta ja kevätpölyvapaata.

6 Luonnon herääminen. Tiedän, mainitsin jo silmut ja vihreyden. Mutta tähän kohtaan lisään linnut, leppäkertut ja kärpäset. Kärpäset eivät juuri ilahduta, mutta niistä tietää kevään koittaneen.

7 Kevätvermeet. Tykkään talvesta ja lumesta ja talvikamppeista, mutta myönnän, että yksi kevään (ja kesän) parhaita juttuja on ehdottomasti se, että talvikengät saa vaihtaa kevätversioihin, toppatakin kevyempään ja lenkillä ei tarvitse enää pipoa ja hanskoja. Saan ottaa keväisemmät mekot käyttöön, sekin on mukavaa. Niin, ja se, että mekon kanssa ei tarvitse enää sukkahousuja.

8 Terassikukat. Niitä saa alkaa jo miettiä. Perinteisesti toivon kukkajuttuja hääpäivälahjaksi. Ajattelin mennä melko samoilla systeemeillä kuin viime vuonna: vaaleanpunaista, vihreää, sinertävää…

9 Hääpäivä. Meinasin unohtaa. Se ajoittuu toukokuun lopulle eli kevääseen. Tänä vuonna tulee täyteen 23 vuotta. Se on hieno asia se. Lähdemme pienelle kahdenkeskiselle reissulla Italiaan.

10 Maauimala aukeaa. Tämän mainitsen vain ja ainoastaan yksitoistavuotiaan takia, sillä hän nauttii uimisesta. Minä taas nautin sitä, kun saan katsella hänen riemuaan.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Kerro olevasi keski-ikäinen ilman, että kerrot olevasi keski-ikäinen

Eräänä aamuna aamukahvia siemaillessani ja Twitteriä selatessani törmäsin aivan mahtavaan twiittiin. Siinä kehotettiin kertomaan olevansa keski-ikäinen ilman, että kertoo olevansa keski-ikäinen. Luin kaikki twiittajan saamat kommentit, nyökyttelin ja naurahtelin tuon tuosta – totta joka juttu!

Kirjasin myös oman vastaukseni ja jäin pohtimaan, miten monella tavalla voikaan ilmaista olevansa keski-ikäinen sanomatta asiaa kertaakaan suoraan. Minnan kasvokuva sohvan edessä

Tästä tietää, että olen tullut keski-ikään

Herään usein aamuisin ennen seitsemää. Siihen ei tarvita kelloa, valoa eikä mitään muutakaan herätettä tai ärsykettä.

Vedän villasukat jalkaani heti noustessani sängystä, ennen kuin edes saan silmäni auki kunnolla. Kotona ollessani pukeudun aina villasukkiin. Usein myös kesällä.

Odotan lämpimiä ilmoja monestakin syystä: selkäni ja kaikki niveleni pitävät lämmöstä, ulkona tarkenee ilman neuletta tai takkia ja kasvihuoneen saa laittaa tuottokuntoon.

Yhdeksän aikoihin illalla olen valmista kauraa. Päivä alkaa olla pulkassa, sänky ja jokin moniosainen sarja houkuttelevat.

Vietän iltoja kotosalla ja nautin siitä. Katselen uutisia tai kausi- ja ajankohtaisohjelmia (kuten vaalitenttejä) samalla kummastellen ääneen päälle huutelua.

Minna istuu sohvalla lukien lehteä

Käyn säännöllisesti verikokeissa ja vahdin erityisellä pieteetillä kolesteroli- ja sokeriarvoja.

Siirrän kännykkää kädenmitan verran kauemmas itsestäni nähdäkseni tekstarit, uutiset ja kaikenlaiset saapuneet ilmoitukset.

Vastailen saapuneisiin viesteihin nakuttelemalla kännykkää etusormella. Ilman laseja suurin osa kirjoituksesta on jollakin tavalla hullua ja virheellistä. Pielessä.

Meteli on saaste. Ympäristön hälyisyys saa korvani humisemaan enkä pysty kunnolla keskustelemaan hälyisessä ympäristössä.

Kellojen siirtäminen on painajaiseni – herään liian aikaisin rutiinilla, illat ovat joko liian pimeitä tai liian pitkiä, ja aamujen kanssa on sama homma. Arki menee ihan solmuun. Taivastelen ääneen kellojen siirtelyn tarpeellisuutta.

Kesäisin nautin ilta-auringosta männynrungossa, talvella pukeudun kerrastoon. Aamuisin juon kahvini kuuden jälkeen. Heti, kun saan itseni tietynlaisesta erikoiskumarasta tolpilleni.

Hoen monta kertaa viikossa lausetta ”Ei ole vanhaksi tulemista”.

Olen käsittämättömän onnellinen lasteni kuulumisista, tekstareista, WhatsApp-vesteistä, puheluista ja kaikenlaisista heille sattuvista elämän iloisista käänteistä.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään