Tällä viikolla kevätaurinko suorastaan sokaisi. Samalla se paljasti likaiset ikkunat ja pölyhiukkaset parketilla. Eteiseen kasautui hiekkaa, ja olenkin suorastaan onnellinen, kun huomasin torstaina töistä kotiin palatessani, että pihatie on lakaistu sepelistä. Pienet ilot. Kokosin tämän huhtikuisen viikon parhaat plussina ja miinuksina.

Ensin viikon plussat

Valoisat aamut. Vaikka kevät ei olekaan suosiossani, nautin siitä, että aamut ovat valoisia. Linnut laulavat. Toivo nostaa päätään jostain talvitakin uumenista – pian on kesä. Valoisissa aamuissa on sellainenkin positiivinen puoli, että herään viittä minuuttia ennen herätyskelloa siihen, että makuuhuoneessa alkaa olla valoa. Tai näin ainakin kuvittelen.

Viherkasvit ovat hengissä. Tämä on niin iloinen asia, etten nahoissani meinaa pysyä. Kaikki kodin viherkasvit ovat hengissä talven jäljiltä. Ne jopa tekevät uusia lehtiä. Syksyllä juurruttamani ja istuttamani pistokaskin on alkanut osoittaa elpymisen merkkejä. Ihan lottovoitto. Kohta pääsee tekemään kasvihuonehommia takapihalle.

Turun teatterisillan narsissit ovat saapuneet. On taas se aika vuodesta, kun jokiranta alkaa kukoistaa. Tykkään!

Pääsiäisvapaat. Olen arki-ihminen, mutta juuri nyt tuntuu, että pääsiäisloma tuli tarpeeseen. Pitkät työharjoittelupäivät toimittajana, intensiivinen työ ja jatkuva uuden opettelu vie voimia. Pääsiäiseksi emme suunnitelleet mitään, vaan päätimme yhteistuumin ”vain olla” ja tehdä sitä, mikä huvittaa. Kotosalla ja lähiympäristöissä. Toimii!

Vihreä valo älykellossa. Onko se edes valo? Vihreä väri joka tapauksessa. Nukun hyvin tai erinomaisesti ja liikun riittävästi. Siinä on peruspohja kaikelle olemiselle ja tekemiselle. Älykellosta voin tarkastaa helposti, että näin on näreet. Tällä viikolla uni ylsi jokaisena yönä erinomaiselle tasolle (täydet vihreät palkit) ja aktiivisuus oli päivittäin selkeästi yli 100 prosenttia. Kolmena päivänä 200 prosenttia. Näinä päivinä tein sekä lenkin että kotitreenin. Selkä ja mieli kiittävät.

Toimittajahommat. Taidan nostaa tämän joka viikko viikon parhaisiin. Nautin journalistisesta tekemisestä. Opin uutta ja viihdyn toimituksessa. Joka päivä pohdin, miten onnekas olenkaan ja miten hienoa, että lähdin tavoittelemaan tärkeää unelmaani.

Sitten viikon miinukset

Korvaoireet. ”Mikähän tätä vasenta korvaa vaivaa?” on ollut viikon kysymykseni. Olen esittänyt sitä itselleni, perheelleni ja lopulta lääkärille. Korva paukkuu, rutisee ja lukkiutuu. Kuulen oman ääneni (erityisen ikävä vaiva). Torstaina vaiva yltyi ja sain lisämausteeksi korvasäryn. Marssin lääkärille. Ei selkeää tulehdusta, mutta sain lääkkeet korvatorven lukko-oireeseen. Jo ensimmäisistä lääkkeistä oli apua. Halleluja.

Kevätaurinko. Nostan tämän nyt rehellisesti tännekin kategoriaan. Minusta kevät on liian paljastavaa ja liian ”vaativaa” aikaa. Pitäisi, tarvitsisi ja voisi. Pestä ikkunat, siivota, vaihtaa talvitamineet keväisempiin ja niin edelleen. Iltaisin paistaa niin pitkään, että ahdistaa. Huhtikuu on minulle pahin, sitten saapuu o i k e a kevät, jota seuraa ihana kesä. Silloin aurinko saa paistaa. Aamusta iltaan.

Oikaisupyyntö. ”Eka kerta on pahin”, kollegat lohduttivat. Ja niin se taitaa olla. Ensimmäinen oikaisupyyntö sai sydämen jyskyttämään ja hien pintaan. Vaikka kyse oli hyvin pienestä asiasta. Joka oikaistiin. Ja elämä jatkui. Melkoista. ”Se, joka ei tee virheitä, ei tee mitään muutakaan” -totuus pitää tässäkin paikkansa.

Tähän on tultu.

Minna