Jatkan marisemistani keväästä. Vaikka siitä paljon hyvää löydänkin, edelleen olen sitä mieltä, että kevät on ennen kaikkea jollakin tavalla piinavan raskasta aikaa ja täynnä odotuksia. Nyt kevääseen liittyy ikävä uusi oire. Kuten joskus aiemmin kerroin, olen kärsinyt korvavaivasta. Vasenta korvaa vihloo, se lukkiutuu, kuulen ajoittain oman ääneni ja kun syön, korva paukkuu auki ja kiinni leuan loksahdusten tahdissa. Aivan jäätävä vaiva, joka alkoi oireilla jo alkuvuodesta.

Jotta elämä ei kävisi liian helpoksi, tähän rinnalle iski jokin allergisen nuhan tapainen – ehkäpä vaiva on alusta saakka ollut sitä – ja herään aamuisin vasen sierain täysin tukossa. Sen avaamiseen joudun käyttämään kaikenlaisia manööverejä. Nenäsuihkeet, kortisonia sisältävät nenätipat ja suun kautta otettavat allergialääkkeet on testattu. Osa auttaakin hetkellisesti, osasta ei ole juurikaan hyötyä.

Allergiaa vai jotain ihan muuta?

En ole koskaan kärsinyt allergiasta. Muistan tasan yhden kevään, jolloin koivun kukinta sai minut niistämään, hieromaan silmiäni ja kröhimään kurkkuani. Tasan yhden. Ja se oli joskus 1990-luvun puolivälissä. Tällöin allergialääke auttoi ja elämä jatkui kivasti. Tätä ennen tai tämän jälkeen en ole kärsinyt minkäänlaisista allergiaoireista.

Kun korvaoire muutamia viikkoja sitten yltyi, kävin yksityisellä yleislääkärillä, joka katsoi korvani ja totesi, että tulehdusta ei ole, mutta jotain allergista voisi olla. Sain yhden suun kautta otettavan Duactin tapaisen lääkkeen ja nenään annosteltavia kortisonitippoja. Nämä auttoivat, ja pahimmat oireet hävisivät muutamissa päivissä. Viikon kuurin jälkeen oireet palailivat hiljalleen. Ja sitten hetken päästä oli jo nenäkin tukossa.

Otin käyttöön nenäsuihkeen ja kokeilin lääkitä oireita ihan tavallisella Heinixillä. Tehot aika minimissä. Nenä toki aukeaa suihkeilla, mutta korvavaiva on ja pysyy. Allergiseksi en oiretta enää tai edelleenkään  nimittäisi. Varasinkin puhelinajan työterveydestä ja sain kuin sainkin lähetteen yksityiselle korvalääkärille.

Korvalääkärin vastaanotolla

Toin erikoislääkärille esille taustani: ”Hei, olen korvalapsi 1970-luvulta, ja erityisesti tämä vasen korvani on puhkottu lukuisia kertoja. Kuulo on todettu heikommaksi vasemmassa korvassa helmikuussa, ja nyt tämä korva on vaivannut minua aivan liian kauan! Kuulen ääneni puhuessa, korva paukkuu, rummuttelee hengityksen tahdissa ja kaikenlaista.”

Samalla pyysin lääkäriä tsekkaamaan Kannan tarkoin – korvakäyntejä yleislääkärillä on tämän vuoden puolella vastaavan tai samankaltaisen oireilun vuoksi useampia.

Yksi lääkäri kerran käynnilläni totesi, että ”Tää vasen korva on kyllä erilainen kuin tuo oikea. Tärykalvo on jotenkin jähmeä ja kiinnittyy eri tavalla kuin oikealla”. Niin. Onneksi nyt pääsin näyttämään erilaista korvaani korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille.

…joka totesi perusteellisen haastattelun ja tutkimuksen jälkeen löytäneensä syyn vaivaani. Kärsin korvatorven vaivasta eli molemmissa korvissani vallitsee jatkuva ylipaine, vasemmalla tämä on selkeämpi ja ”vakavampi”. Lisäksi minulla on erittäin kuivat nenän limakalvot. Kuivat nenän limakalvot taas ovat osa syy korvatorvivaivaan, äänen käheyteen ja nenän tukkoisuuteenkin. Joskus ne voivat aiheuttaa vaivoja keuhkoputkissakin. Allergiasta tässä ei siis ole kyse.

Hoitolinjauksia ja jatkosuunnitelmia

Lääkäri otti esille myös aiemman kuulontutkimuksen ja määräsi minut laajempaan tutkimukseen, joka tehdään ensi viikolla. Jos siinä edelleen on  yhtä selkeä puoliero kuin aiemmassa kevyemmässä tutkimuksessa on todettu, pitää ottaa magneettikuvat korvasta.

Korvan ja nenän hoitoina jatkettiin kortisonia sisältävän nenäsuihkeen käyttöä ja nenän limakalvoja kostuttavan tuotteen käyttö pitää aloittaa tämän rinnalle. Kostutus Mar-nimisellä suihkeella tapahtuu useita kertoa vuorokaudessa.

Jos hoito ei ala tepsiä ja vaiva vain jatkuu, voidaan edetä korvien putkitukseen ja/tai korvatorven ”pallolaajennukseen”, joka tehdään nenän kautta nopeana ja helppona toimenpiteenä. Tästä on kuulemma suurin osa saanut avun tänän erityisen ikävään vaivaan. Parasta hoitomuodossa on, että ainoa todellinen haittavaikutus on ollut se, ettei apua ole juurikaan saanut… Huh.

Oodi asiantuntijuudelle ja hyvälle työterveyshuollolle!

Tähän on tultu.

Minna