Ruusufinnin hoito vaatii kärsivällisyyttä, asiantuntijuutta ja oikeat tuotteet

Olen saanut vihdoin apua ruusufinniin. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, liki kaikkea on kokeiltu – liki tuloksetta. Oma ruusufinnimatkani alkoi kolmannen koronarokotteen jälkeen (täysin terveelle, aina persikkaiselle iholle) ensin kummankin posken pienellä punoittavalla ihottumantapaisella. Sen jälkeen osa ihottumasta alkoi kohoilla näppylöiksi. Ajattelin tämän johtuneen koronakauden maskin käytöstä, mutta melko pian tajusin, että ihottumaa ja näppylää on muuallakin ihossa.

Poskien iho rasvaamisen jäljiltä
Tässä posken iho ruusufinnin alkuaikoina ja lääkerasvojen aikaan, ennen suurempia näppylöitä ja kraatereita.

Sitten sairastuin koronaan. Ja sitten ruusufinni äityi pahaksi. Posket, otsa, nenänvarsi ja leukapielet olivat täynnä kaikenlaista: punoitusta, pientä näppylää, finnejä ja lopulta ihon sisäisiä kraateripaukamia.  Tuuli, kylmyys, suklaa ja tomaatti pahensivat tilannetta. Ihotautilääkäriltä sain diagnoosin, hoidon ja seurantakäyntiohjeistuksen.

Kun rasvoilla ja suosituksesta hankitulla teepuusaippualla ei saavutettu ruusufinnin hoidossa mitään tuloksia, siirryttiin suun kautta otettavaan antibioottiin ja toinen rasva vaihdettiin järeämpään vastaavaan. Antibiootista sain vain haittavaikutuksia, ja lopulta tilanne alkoi vaikuttaa hyvänlaatuiselta aivopaineelta. Kuuri piti lopettaa kymmenennen päivän jälkeen. Jatkoin rasvoilla. Tuloksetta.

Sitten tajusin kysellä vertaisilta, mitä he ovat tällaisessa ruusufinnitilanteessa tehneet.

Käyneet kosmetologilla, käyttäneet oikeasti tehokkaita ja hyviä – varsin luonnollisia – ihotuotteita. Ja kas kas, sain avun! Kosmetologi, ruusufinniin erikoistunut Johanna Korhonen auttoi minua ensinäkemältä.

Hän katseli kasvojani ja totesi, että pahalta ja tulehtuneelta näyttää. Sitten hän kertoi ruusufinnistä, monenlaisista ihomekanismeista ja siitä, miten tämä ruusufinninen iho pitää nyt saada ihan ensimmäiseksi rauhoittumaan – tulehdukset pois!

Bionin tuotteilla apua ruusufinniin nopeasti

Sain suosituksen käyttää Ihoklinikan tuotevalikoimasta Bion-merkkisiä tuotteita. Sain samalla erinomaiset ohjeet niiden käyttöön. Bion-tuotteet eivät iällä nanoteknologiaa, mineraaliöljyjä, parabeeneja, lisättyjä haju- tai väriaineita tai mikromuovirakeita.Tuotesarja on erikoistunut akne- ja ruusufinni-ihon tulokselliseen hoitoon ja hallintaan. Asiantunteva kosmetologi valitsi juuri minun ihooni sopivat tuotteet.

Olenkin elokuusta alkaen käyttänyt Bionin Bacteriostat Cleanser -puhdistugeeliä, Calming toner -kasvovettä, Green Tea Clay POultice -naamiota, Follicle Clearing Lotion -hoitonestettä ja Oil free Moisturizing Gel -öljytöntä geelikosteuttajaa säännöllisesti, kahdesti päivässä. Savea laitan toki vain yöksi.

Kosmetologi Johannan mukaan tämä hoitovaihe kestäisi kuudesta kahdeksaan viikkoon, jonka jälkeen voisimme edetä kosmetologisiin hoitoihin, sellaisiin, joita nimenomaan käytetään ruusufinnin hoidossa. Bionin tuotteiden kanssa jatkaisin hoitojen rinnalla.

Tuoteviisikko toi avun ihooni parissa viikossa.

Oli ihana hymyillä peilille. Oli ihana nähdä ihossa paranemisen ja toipumisen merkkejä. Se motivoi minua käyttämään tuotteita – ja nykyään niistä on tullut jokapäiväinen rutiini.

Kerrottakoon (tai myönnettäköön?) tässä kohtaa, että olen koko nuoruus- ja aikuisikäni selvinnyt vesi- tai saippuakasvopesulla ja Nivean perusrasvalla. Olen voinut käyttää mitä tahansa tuotteita ja meikkejä aiemmin kauniille, terveelle iholleni. Kasvovettä en ole koskaan edes kokeillut, puhumattakaan yöllisistä naamioista, silmänympärysvoiteista tai savisysteemeistä. Nyt tilanne on toinen. Ja tulee tästä eteenpäinkin olemaan.

Minnan kasvokuva ruusufinnin hoitojen jälkeen
Tässä ruusufinni-iho Bionin tuotteiden käytön ja kolmen ihohoidon jälkeen.
Minnan kasvokuva ulkona
Iho kestää nyt hyvin pakkasen, viiman ja tuiskun, sillä ”ihonpohja” on kunnossa. Aiemmin ruusufinni villiintyi kylmästä .

Sitten edettiin ruusufinnin kosmetologisiin hoitoihin

Kun olin käyttänyt Bionin tuotteita liki kaksi kuukautta, ihoni oli aivan eri näköinen kuin ennen käyttöä. Olin valmis kosmetologisiin hoitoihin, joihin sain toiveesta 45-vuotiaslahjaksi lahjakortin Ihoklinikalle.

Johanna Korhonen suositteli akne- ja ruusufinni-iholle soveltuvaa Bion-hapotushoitoa, joka on kolmen kerran hoitosetti, jossa käytetään maito-tai glykolihappoa, runsaasti vitamiineja sekä muita ihon toiminnalle tärkeitä rakennusaineita. Hoito puhdistaa, silottaa, tasoittaa, poistaa punoitusta, uudistaa sekä palauttaa ihon oman biokemiallisen tasapainon ja parantaa sen vastutuskykyä tulehduksia vastaan.

Ensimmäisen hoitokerran jälkeisenä päivänä poskia alkoi kutittaa pahimmista paukamista, ja kun hennosti puristin, paukamat tyhjentyivät. Sisältä tuli kellertävää geelimäistä mössöä. En ole aikaisemmin saanut poistettua paukamasisältöä millään. Hoito alkoi tehota! Viikko hoidosta iho oli jo erinäköinen kuin ennen hoitoa. Jälleen hymyilytti.

Hieman yli kahden viikon kuluttua ensimmäisestä hoitokerrasta tehtiin toinen hoito, tulos samankaltainen kuin aiemmin. Kolmas hoitokerta tehtiin tästä kolmen viikon kuluttua. Tällöin iho näytti erityisesti vasemmalta puolelta melkein omalta iholta. Olin onnellinen. Ja olen edelleen.

Kolmannella kerralla kosmetologi suositteli minulle toista kolmen kerran hoitosettiä (helmikuussa 2023 alkaen toinen hoitosarja), joiden välissä tehtäisiin Hydra Facial -ihonpuhdistus ja led-valohoito. Ja näin toimimme. Joulukuun lopussa kävin hoidossa. Ihoni näytti heti hoitokerran jälkeen samettiselta ja kauniilta.

Ruusufinnin hoidot olivat alkaneet tehdä taikojaan. Ihoni alkaa olla terveempi kuin aikoihin.

Totesimme yhdessä tuumin kosmetologini kanssa kaksi asiaa: Ihan ensimmäiseksi ruusufinnin hoito vaatii asiantuntijuutta ja oikeat tuotteet, jotta iho rauhoittuu ja puhdistuu. Toiseksi on kasvatettava kärsivällisyyttä. Mikään hoito ei tepsi tunneissa, päivissä eikä edes kuukaudessa. Mutta kun saa huomata, että jokin hoito todella tepsii, alkaa hymyilyttää.

Iholla on väliä!

Tähän on tultu.

Minna

Hyvinvointi Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

Mitä kaikkea mahtuikaan viimeiseen lomaviikkoon?

Opettajan vapaajakson eli tutummin loman viimeiset hetket ovat käsillä. Loma on ollut palauttava, ja siihen on mahtunut riittävästi aktiviteettia ja elpymistä. Viimeisen lomaviikon keskivaiheilla aloin olla valmista kauraa töihin. Sen tietää muun muassa siitä, että työn, tammikuussa alkavien opetusten, uuden hankkeen, sähköpostin ja tulevan kevään ajattelu saa hymyilemään.

Odotan tältä keväältä paljon. Mutta siitä myöhemmin lisää, sillä nyt kerron, mitä kaikkea mahtuikaan viimeiseen lomaviikkoon!

Auringonvalo lumisella lehdellä

Maanantai

Maanantai se ei ikinä jätä kylmäksi. Hyvin nukutun yön ja rauhallisen aamun jälkeen päätimme yksitoistavuotiaan kanssa suunnata Kupittaan luistelumadolle liikkumaan ja haukkaamaan raitista ilmaa. Pyysimme mummon mukaan. Keli oli mitä parhain, ja tunnin luistelu teki terää. Kävellessämme autolle katselimme taivaalle – tummanpuhuvat pilvet kielivät tulevasta lumisateesta. Innostuin.

Neljän jälkeen lumipyry alkoi, enää puuttui pakkanen. Iltapäivällä lapsi pääsi muutaman kerran tauon jälkeen treeneihin, minä reippailin keskustaan kahville. Ja nautin talvesta. Niin, ja Areenan uudesta sarjasta, jota voin suoitella aivan kaikille: Kaipuu maalle – kyläkoulusta koti. Ahmimme sen yhdessä illallassa.

Ykitoistavuotias luistinradalla

Tiistai

Jälleen yksi erittäin hyvin nukuttu yö takana. Aamukahvin poristessa siivoilin keittiötä ja päätin koluta kuivamuonakaapin. Tämä touhu jäi kuitenkin kesken. Tai siis siirsin sen tuonnemmaksi. Joimme aamukahvit ja luimme uutisia, kävin lenkillä, tein kotitreenin ja pakkasin yksitoistavuotiaan kaverille kylään ja yökylään. Viestittelin ystävälle kaupunkiretkestä. Iltapäivä kului kahvilla ja kaupungilla luuhustaessa. Mitään en ostanut. Jes.  Illemmalla ulkoistimme miehen kanssa ruokailun.  Hyvä päivä!

Ravintola Nerån rapukeitto

Keskiviikko

Loma on siitä kivaa aikaa, että voi nukkua huoletta niin pitkään aamulla kuin ikinä pystyy. Minä pystyn nykyään jopa yhdeksään, jos ilta on venynyt esimerkiksi sarjan parissa yli puoleenyöhön. Kahdeksan on tosi kiva aika herätä. Ensi viikolla rytmi muuttuu – kello pirahtaa joka aamu 6.40.

Keskiviikkona ajattelin ensimmäistä kertaa liki kolmeen viikkoon työtä. Ja se sai minut hymyilemään. Jollakin haulla tavalla onnelliseksi. Olen levännyt tarpeeksi. Olen viettänyt tarpeeksi aikaa perheen ja lapsen kanssa. Olen valmis.

Sitä ennen kuitenkin kaveri tuli vastavuoroisesti treenien jälkeen meille yöksi. Lapset uivat, kikattelivat ja söivät karkkia. Minä keskityin Viisikko-kirjakerhon tammikuun Finlandia-voittaja-genren Iida Rauman Hävitykseen. Olen koukussa.

Yhden naisen kuivamuonakaapin siivoustalkoot jatkuivat, ja vihdoin sain homman päätökseen. Olin päättänyt, että kun siivous on suoritettu, leivon jotain hyvää leipää. Ja niin tein: kuohkeat kaurasämpylät iltapalaksi kruunasivat varsin mukavan päivän.

Itse leivotut sämpylät

Torstai

Hidas aamu. Auringonpaiste. Kymmenen astetta pakkasta. Kunnon talvi lämmittää mieltäni. Päivään mahtui lenkkiä ja kotitreeniä, laiskanlaista siivoilua, äänikirjaa ja blogijuttujen kirjoittelua.

Perjantai

Loppiainen. Vietimme aamupäivän ja osan iltapäivästäkin yksitoistavuotiaan yleisurheilukisoissa. Hän siirtyi tänä vuonna 13-vuotiaiden sarjaan (täyttää 12 syksyllä, eikä 12-vuotiaiden sarjaa ole). Loppiaiskisojen lajeina olivat 60 metrin juoksu ja pituushyppy. Kummatkin sujuivat hienosti omalla tasolla. Illalla hoidettiin Elmo-lemmikkisiiliä , ja minä leipasin lomamuudissani jälleen sämpylöitä.

Lauantai

Luksuslauantai: yksitoistavuotias pääsi yleisurheilutreeneistä suoraan mummon ja papan luokse yökylään. Me pääsimme hengähtämään kahdestaan. Kävimme syömässä kivassa turkulaisessa ravintola Gustavossa ja katsoimme Munkkivuori-sarjan loppuun. Hidastemoinen mutta omalla tavallaan erinomaisen hyvä sarja.

Aurajokiranta iltasella

Sunnuntai

Katsoin työkalenterin. Kurkistin sähköpostin. Ajastin maanantaiaamun tärkeimmät työt kalenteriin. Tässä kaikessa kului puoli tuntia. Ja sen aikana oman mielensä sai rauhoitettua ja samalla sain pienen maistiaisen siitä, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Varsin mukavia asioita, sanoisin. Perusduunia, ja se on kivaa!

Sunnuntain aktiviteetteihin lukeutuivat äänikirjan kuuntelu, pyykkikasan siivoilu, ulkoilu, kotitreenit ja lapsen koulujuttujen varmisteluja.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään