Nyt taidan kirjoituksellani sohaista muurahaispesään. Mutta se ei haittaa: toivonkin, että asiasta keskustellaan ”suureen ääneen” perustelut esiin tuoden. Minä vanhempana ja minussa vahvasti elävä kansanterveystieteilijä olemme huumeiden käyttöhuoneita vastaan. Ihan ehdoton en ole, sillä olen saanut kuulla ja lukea erinomaisen järkeviä asiantuntijaperusteluja sille, miksi tällaisia huoneita tarvitaan. Näiden perustelujen kohdalla on helppo nyökkäillä, vaikka itse tieteeseen ja terveyden edistämisen nykykeinoihin nojaten hieman eri mieltä olenkin.

Haluan valottaa tekstissäni aiheen taustaa sen verran, että kerron, mitä huumeiden käyttöhuoneilla tarkoitetaan, miksi niistä puhutaan juuri nyt ja millaisia ovat paljon puhutut Tanskan ja Norjan mallit. Huumausaineiden yliannostuksesta johtuvien kuolemantapausten määrä on Suomessa kasvussa, ilmeni THL:n vuonna 2020 laatimasta julkaisusta. Sen sijaan esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa huumemyrkytyksistä johtuvat kuolemat ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

On kuitenkin muistettava, ettei ole olemassa yksiselitteistä dataa siitä, että kuolemat olisivat vähentyneet nimenomaan näiden huoneiden ansiosta.

Tanskassa ja Norjassa (sekä lukuisissa Euroopan maissa) huumeiden käyttö on siis sallittua valvotuissa olosuhteissa, erillisissä pistotiloissa eli huumeiden käyttöhuoneissa, joissa kävijät käyttävät huumeita valvotuissa olosuhteissa terveydenhuollon ammattilaisen seurannassa. Ammattilaisilla on samalla mahdollisuus antaa terveysneuvontaa sekä seurata käyttäjien käyttötottumuksia ja sitä, mitä aineita alueellisesti käytetään, mikä ”trendaa” juuri nyt.

Miksi ei? Viisi perusteltua syytä

Yksi ja ensisijainen syy on nykyinen lainsäädäntömme. Ministeri Aki Lindén totesi taannoin, että huumeiden käyttöhuoneet vaativat usean ministeriön yhteistyönä valmisteltavaa lainsäädäntöä. Osana sitä pitää selvittää myös huumeiden käytön sekä niiden saannin ja levityksen rikosoikeudellisia seikkoja. Ihan ”tosta vaan” emme pääse tätä edes testaamaan.

Toinen ja itselleni kaikkein merkityksellisin syy on se, että käyttöhuoneet eivät ole vakavan huumeongelman ratkaisu. Tähän linkittyy jo alussa mainitsema totuus siitä, että yksiselitteistä dataa kuolemien vhenemisen syistä ei ole. Pääpainon tuleekin olla ennaltaehkäisyssä ja vieroitusmahdollisuuksissa sekä hoidon saatavuuden ja viranomaisten välisen yhteistyön lisäämisessä.

Kolmantena mainitsenkin juurisyihin puuttumisen. Terveyden edistämisen, ennaltaehkäisyn ja kansanterveyden kannalta olennaista on ulottaa tuki- ja aputoimet juurisyihin. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvistamme tukitoimia perhe- ja neuvolatyössä, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä esimerkiksi nuorisotyössä. Kohtaamme ihmiset siellä, missä he omassa arjessaan asioivat. Näin ”saamme haaviimme” syrjäytymisvaarassa olevat perheet, lapset ja nuoret sekä esimerkiksi päihteiden käyttäjät varhaisessa vaiheessa.

Neljäs seikka on se, että minusta nuorten huumekuolemat eivät ole yhtä suuri kansanterveysuhka kuin sydän- ja verisuonisairaudet ja sen taustalla olevat seikat, kuten nuorten ylipaino ja liikkumattomuus, heikot elintavat, alkoholin käyttö ja mielenterveysongelmat.

Tätä listaustani ei sovi nyt ymmärtää väärin.

Nuorten huumekuolemat ovat kasvussa, mikä on tietenkin joka suunnasta tarkasteltuna huolestuttavaa ja äärettömän surullista. Mutta en laske silti sitä viiden tärkeimmän terveyden edistämisen toimia vaativan listan kärkeen.

Kansallisesti eniten huolta aiheutuu tulevaisuudessa (tulevan laman vuoksi korostuneesti) mielenterveyshaasteista ja eriarvoisuudesta, joihin taas kytkeytyy mm. päihteiden käyttöä, työttömyyttä, syrjäytymistä, elintapojen heikentymistä sekä näiden myötä somaattista sairastuvuutta. Enemmän kuin nuorten huumeyliannostuksista olisin huolissani alkoholista ja sen aiheuttamista kansanterveydellisistä ja terveystaloudellisista seurauksista.

Viides ja viimeinen tässä luettelemani syy on asenneilmapiiri. Huumeiden käyttöhuoneet saattavat antaa virheellisen viestin yhteiskunnan suhtautumisesta huumeiden käyttöön. Koska miedotkin huumausaineet ovat Suomessa laittomia, miksi sallisimme ”viranomaisyhteistyössä ja -valvonnassa” huumeiden käytön?

Käyttöhuoneiden etuna sosiaalisen tuen mahdollisuus

Vaikka käyttöhuoneita vastustankin, on myönnettävä, että ainakin yksi tutkittu hyöty niillä on: sosiaalisen tuen mahdollistuminen. Huumeiden käyttäjillä ja vakavasti syrjäytyneillä ei välttämättä ole lainkaan ihmiskohtaamisia. Huumeiden käyttöhuoneet tarjoavat sekä  terveysneuvontaa että sosiaalisen kontaktin kävijöille.

Suomessa on jo nyt tarjolla monia tukipisteitä huumeiden käyttäjille.

Heitä opastetaan oikeanlaisessa pistotekniikassa, heille mahdollistetaan puhtaat pistovälineet ja heille tarjotaan esimerkiksi keskusteluapua ja mahdollisuutta vieroitukseen. Toistan alun tekstiäni ja totean: On muistettava, ettei ole olemassa yksiselitteistä dataa siitä, että huumausainekuolemat olisivat vähentyneet nimenomaan huumeiden käyttöhuoneiden ansiosta. Olisivatko nykyiset tukipisteet kuitenkin riittäviä, kun puhutaan melko marginaalisen joukon palvelu-uudistuksesta?

Käyttöhuoneita ei meillä varmasti päästä edes kokeilemaan nopealla aikataululla, mutta silti itseäni askarruttaa vielä yksi tärkeä asia: miten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisresurssit tulevat riittämään uusien palvelujen ja terveysneuvontapisteiden, saati pistohuoneiden, pystyttämiseen ja pyörittämiseen? Nykyinen palvelujärjestelmäkään ei tunnu kovin toimivalta ja kestävältä.

Sen sijaan nykykäytänteitä uudistamalla ja vahvistamalla sekä ennalta ehkäisevää työtä erityisesti perheiden ja nuorten arkiympäristöihin jalkauttamalla voidaan päästä parhaisiin ratkaisuihin tulevaisuuden Suomea rakentaessa.

Tähän on tultu.

Minna