Toukokuun top 10 – on taas niin iloista!

Haluan hiljaisesti kiittää siitä, että kaiken paljastava, likaisen lumen värinen, harmaa ja yhtäkkisen kirkas huhtikuu on jo takana. Kevätankeus ja keskeneräisyys väistyvät. Toukokuu on toiveikasta aikaa: puiden lehdet vihertävät, linnut laulavat ja valon kirkkaus ei enää sokaise.

Vihertävä puun silmu

Kokosin itseni ja lukijoideni iloksi toukokuun top 10 listan:

  1. Jo alkukaneetissa mainittu valon kirkkaus. Se ei enää sokaise eikä shokeeraa. Se auttaa jaksamaan ja uskomaan tulevaan, liki kolmen kuukauden mittaiseen kesään.
  2. Kun ikkunat on pesty, alkaa kotikin näyttää ihmisen pesältä. Kunhan ne nyt ensin pestäisiin…
  3. Linnut laulavat ja sirkatkin melkein soittavat. Pihapuissa käy melkoinen vilske ja viserrys, kun touhukkaat siipiveikot etsivät pesänrakennustarpeita ja äitiä poikasilleen. Vaikka en linnuista pidä, nämä kevät pidot herättävät toivon tulevasta.
  4. Katupöly hälvenee. Viimeiset sepelit on lakaistu ja katujen vierustalla voi
  5. Näin voikukkia ja västäräkin – eivätkö ne ole jo merkkejä kesästä? Vuhuu!
  6. Toukokuuta seuraa aina kesäkuu, ja kesäkuussa alkaa kesäloma. Tai opettajan vapaajakso. Melkein kolme kuukautta. Ai että.
  7. Maisemaikkunasta näen, kun veneilijät ovat saaneet paattinsa vesille ja laituriin. Siitä he lähtevät ja tulevat. Toukokuussa retkeillään vielä pienesti ja varovaisesti, mutta kesä-, heinä- ja elokuussa trafiikki on melkoinen.
  8. Olen vihdoin luopunut nahkaisista talvikengistäni, plankannut ne ja säilönyt eteisen vaatekaappiin. Eteisen kenkärivissä komeilevat nyt monenmoiset lenkkarit ja tennarit sekä yhden kesäavokkaatkin. Tai miksi niitä nyt kutsutaan?
  9. Toukokuussa me lähdemme Kreikkaan. Ja se se vasta on toiveikasta ja ihanaa. On vielä ajoittain pakko jumittaa jos-sanassa, sillä kaksi aiempaa reissua on ison koon vuoksi peruutunut. Nyt toivoisin syvästi, että pääsemme reissuun!
  10. Kasvihuone alkaa tuottaa edes jonkin sortin satoa. Tai jos ei nyt ihan satoa, niin ainakin alkuja. Ne saavat suuni hymyyn.
  11. Kohta numero 11 on bonus ja yksi tärkeimmistä kuukauden jutuista: toukokuussa juhlitaan 22.hääpäiväämme.

Toukokuun plussalista syntyi kuin itsestään – huhtikuusta en olisi saanut kasaan edes kolmea kohtaa. Kunhan päästään kesäkuuhun ja kesälomaan, alkaa listan pituus muistuttaa romaania. Kesäihminen on kesäihminen vaikka voissa paitaisi!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Pientä flunssaa ja linnunlaulua – viikon parhaat yksissä kansissa

Taas on yksi viikko takana. Onneksi almanakan lehti kääntyi toukokuulle ja armoton, ruma huhtikuu on menneen talven lumia. Kirjaimellisesti. Turussa paistaa aurinko, lumet ovat sulaneet ja kasvihuoneen uumenissa pilkistää retiisin, basilikan ja tillin alut. Aikamoista. Viikkoa varjosti melko sitkeä kevätflunssa. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa melko perinteiseen tyyliin.

Valkovuokko metsässä

Maanantai

Opiskelupäivä. Illalla kurkussa tuntuu ”jotain”. Pistin tämän vielä maanantaina katupölyn piikkiin. Lenkkeilin, treenasin ja elelin normaalia arkea. Sain sovittua Uutistuotanto-opintojakson haastattelut yhtä lukuunottamatta ja olin kaikin puolin tyytyväinen elämääni. Tapasin lisäksi Ylen toimittajaa yhden opintojakson vaadittua haastattelua varten. Maanantait, niistä minä niin kovasti pidän.

Tiistai

Opiskelupäivä. Kurkussa tuntuu edelleen. Kymmenvuotias oli juossut koulussa kilometrin hyvällä ajalla ja siten tullut valituksi koulun maastojuoksujoukkueeseen. Hän oli asiasta täpinöissään. Minä sen sijaan intoilin kasvihuoneesta: retiisit ovat alkaneet kasvaa ja basilikastakin näkyy jo jotakin vihreää. Jee!

Kasvihuoneessa vihertää jo

Keskiviikko

Jo aamulla ymmärsin, että kurkkutuntumassa ei ole kyse katupölystä vaan alkavasta flunssasta. Onneksi sain hoidettua opiskelut eikä ryhmällämme ollut yhteisiä kohtaamisia enää alkuviikon jälkeen. Saisin potea rauhassa. Tai rauhassa ja rauhassa. Kävin pitkällä kävelylenkillä ja treenasinkin, sillä olotila ei ollut vielä siinä vaiheessa kurja. Ja kuinkas sitten kävikään.

Illalla olotila oli jo melko karmea, mutta koronatesti näytti negatiivista. Millä todennäköisyydellä voisin saada toisen koronan seitsemän viikkoa edellisestä? No, saihan Matruusipoikakin alle viisi viikkoa edellisestään, joten se siitä.

Torstai

Kunnon flunssa. Koronatesti edelleen puhdas nega. Onneksi. Toki oireetkin ovat sellaiset melko perinteiset virusflunssan oireet: tukkoisuutta, kurkkukipua, imusolmukesärkyä kaulalla, räkää nenässä. Pientä yskääkin. Tein hissukseen kotihommia, huilailin, luin ja kuuntelin kirjaa, kirjoittelin opiskelujuttuja. Iltapäivän puolella kävimme opiskelutoverin kanssa kuvaamassa yhtä uutisjuttua metsässä. Minä haahuilin maski päässä ihan muina toimittajina paikalla.

Illalla katsoimme TPS-Tappara-peliä ja havaitsin hajuaistini kadonneen. Olin varma koronasta. Mutta testi näytti edelleen negatiivista. Paksu räkäkin toki kertoi, ettei ole kyse k-taudista.

Perjantai

Olipa yö… Nenä tukossa ja suu kuivana, kuivaa köhötystä ja hankalaa oloa. Aamulla onneksi olotila koheni ja sain vietyä kuvauskaluston sovitusti takaisin kampukselle. Tein varmuudeksi (ennen siirtymiä) koronatestin, joka oli edelleen negatiivinen.

Kun lähdin pihasta, pysähdyin kuuntelemaan linnunlaulua. Tuli yhtäkkiä ihan kesäinen fiilis! Iltaa kohti olotila alkoi parantua ja flunssan oireista muun muassa kurkkukipu loisti poissaolollaan ja toista päivää. Ehkä tämä tästä, ajattelin päivällisaikaan. Kymmenvuotias piipahti koulun discossa iltasella, ja minä toimin hänen ja hänen kavereidensa kuskina mennessä ja tullessa.

Vapun viikonloppukimppu

Lauantai

Vappu. Me emme tehneet mitään sen erikoisempaa. Olimme kotona, ulkoilimme, söimme hyvää ruokaa ja herkuttelimme. Uskalsin jo kävelylle ja hain viikonloppukukat. Tein voimapilateksenkin, kun vointi alkoi olla paikoin jopa normaali. Pientä yskää lukuunottamatta.

Kuuntelin kirjaa, mies oli saarihommissa ja kymmenvuotiaskin tyytyi ihan vain olemiseen kotosalla. Kirjoitin blogeja ja keitin hyvää kahvia. Iltapäivällä, lasta ulkoa etsiessäni, näin valkovuokkoja! Sain ystävältä vappuyllätyksen ovelle – istutimmekin lapsen kanssa iltapäivällä muutaman taimen kasvihuoneeseemme. Illalla katsoin Ruutu plussasta kotimaista Mädät omenat -sarjaa ja tykästyin.

Kaksi jäätelötöttöröä

Sunnuntai

Hyvä yö takana. Kirjoitushommia ja ensi viikon suunnittelua. Iltapäivällä avasimme kymmenvuotiaan kanssa jäätelökioskikauden jokirannassa. Minun piti siivota eteinen talvikamppeista, mutta päätinkin siirtää sen ensi viikonlopulle. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin pakkaset taas iskevät?

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään