Sano se ääneen -sarjan kirjoitus koskee tällä kertaa ajankohtaista aihetta ja ilmiötä, jota tarkastelen omista lähtökohdistani käsin, perustuen havaintoihini ja kokemuksiini. Tämä kirjoitus päättää koronapostaukseni ainakin toistaiseksi, lupaan sen!

Kuten minkä tahansa kotitestin tekeminen, koronatestinkin tekeminen on haastavaa kotioloissa. Testi pitää osata tehdä kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan, testiohjeet pitää osata lukea ja tulkita, ja testauksen tapahtua täysin oikeellisesti luotettavan tuloksen saamiseksi.

Ne, jotka ovat tehneet raskaustestejä, tietävät tämän. Jotta oikea ja luotettava positiivinen tulos saadaan näkyviin testiin, pitää a) hormonin määrän olla riittävä testiherkkyyteen nähden, b) testiajankohdan olla ideaali ja c) testi tulkita täysin ohjeen mukaan, annetun aikaikkunan sisällä. Koronatestauksen suhteen hormoni-sanan tilalle voi vaihtaa virus-sanan.

Perusperiaate näissä molemmissa testeissä on se, että minkäänlaista toista viivaa testiin ei piirry, ellei virusta tai hormonia ole elimistössä.

Minkäänlaista. Yhtään minkäänlaista. Testiajan ylityttyä saattaa testiin piirtyä niin kutsuttu viivan paikka. Viivan paikka on haamujen haamu, jossa ei ole nähtävissä lainkaan väriä. Se on harmaansävyinen. Ja se ei merkitse mitään.

Kun koronatestejä käytetään kotioloissa, voi testaus mennä monessa kohdassa pieleen: ohjetta ei lueta tai ymmärretä oikein, testi otetaan väärästä paikasta väärällä tavalla, testiin kerätään räkää tai limaa (ei pidä kerätä!), testitikkua uitetaan liian vähän aikaa tai liian pitkään testilitkussa, testilitkua ei käsitellä oikein, syntynyttä ”uutosta” tiputetaan liian vähän tai truutataan liian paljon testiin, testi luetaan minuutissa ja heitetään sitten pois, testi luetaan tunti testaamiseen jälkeen, jolloin aikaikkuna on auttamatta ummessa, testi luetaan väärin (esimerkiksi viivat tulkitaan väärin) tai oireelliselle suunnattu testi tehdään oireettomalle.

Tulkinnanvaraakin on: joku näkee tarkkaan himmeimmänkin viivan, toinen ei näe viivaa lainkaan, kolmannelle haalean haalea ei tarkoita positiivista. Tihrustaja saa plussan, suuripiirteinen, kiireinen ja huononäköinen kaikki negatiivisen. Tauti leviää.

Tiedonpuute on pahasta.

Moni ei ole kaikenlaisten hieman hullujen kartoitusteni perusteella tietoinen seuraavista tosiasioista: koronatesti vaatii virusta. Kun virusmäärä lisääntyy, viiva piirtyy testiin. Aamun negatiivinen tulos voikin olla illalla tehdyssä testissä positiivinen. Haaleimmistakin haalein viiva on aina positiivinen. Aina. Monelle oli uutta, että testi käyttäytyy siten, että testiviiva eli t-viiva voimistuu, kun virusmäärä lisääntyy – ihan samalla tavalla kuin raskaustestissäkin!

Kun kotitesti on positiivinen, se on tavallisesti positiivinen niin kauan, kunnes oireet poistuvat tai ovat hyvin vähäiset. Joillakin kotitesti voi olla viikkoja plussa, mutta testin kuuluisi näyttää negatiivista oireiden hävittyä (jos kyseessä oireinen tauti). Lähipiirikartoituksen mukaan vähäoireisten testit ovat viikossa negatiivisia, selkeästi oireisten ja pitkään sairastaneiden noin kaksi viikkoa.

Antigeenitesti ei kuitenkaan ole sama asia ja käyttäydy samoin kuin virallisesti laboratoriossa tehtävä PCR-testi, joka voi olla puolikin vuotta positiivinen!

Kotitestijuttuihin(kin) nähden nykyiset eristyskäytäntömme ovat naurettavat: viiden vuorokauden jälkeen eristys päättyy, jos erittäviä oireita ei ole. Hullua. Etenkin, jos kotitesti on yhä selkeä plussa. On selvää, että tauti tarttuu, jos virusta on nenän limakalvoilla. Valoja päälle nyt! Seitsemännen vuorokauden kohdalla ihan sama juttu. Ennen eristys kesti 10-14 vuorokautta. Ja sille oli syynsä. Käytännöstä luovuttiin, mikä oli ja on edelleen järjetöntä.

Kotitestikuiskaajan testitouhuissa ja kotikartoituksessa sekä varsin mittavassa lähipiirikartoituksessa selvisi, että yhdellä kolmesta testi on positiivinen kolmetoista päivää ensioireista  ensimmäisestä positiivisesta testituloksesta. Vähäoireisen lapsen testi muuttui selväksi negatiiviseksi jo seitsemännen päivän kohdalla.

Kotitestifarmillamme selvisi seuraavat tutkimustietoa vahvistavat ”tapaustutkimustiedot”:

• Vatsaoireisen testit ovat hyvin haaleita monta päivää. Ne ovat jopa olemattomia ja tulkinnanvaraisia. Tästä voidaan päätellä, että moni tällaisen testituloksen saanut elää täyin normaalia elämää kylillä ja kouluilla. Tauti tarttuu.
• Vatsaoireisen testit muuttuivat selkeästi positiivisiksi viidentenä päivänä ensioireesta, kun kurkkukipu ja köhä alkoivat – virusta alkoi olla jo nenäontelossa enemmän, kun se aiemmin taisi asustaa vatsassa.
• Lapsi on nopea sairastaja ja toipuja. Tumma positiivinen testi oli jo seitsemäntenä päivänä puhdas negatiivinen. Hänen tautinsa ei painottunut nuha- tai kurkkuoireisiin vaan vatsaan.
• Oma testini oli kuudentena päivänä mustanpunainen. Virallinen eristys päättyi, mutta oireisena toki sitä jatkoin. Oma testini oli kahdeksantenakin päivänä tumma positiivinen. Oireitakin oli edelleen: tukkoisuus, kurkkukipu, köhötys, maku- ja hajuaistin erikoisuudet. Jatkoin eristystäni. Yhdentenätoista päivänä testiviiva oli jo selkeästi vaalea.
• Osa luottaa sokeasti ohjeistukseen ja vapautuu eristyksestä viidennen ja seitsemännen päivän kohdalla. Vaikka testi on selkeä positiivinen. Positiivisuus (etenkin lievissäkin oireissa) kertoo nenäontelossa olevista viruksista. On melko selvää, että tauti tarttuu.
• Testeissä on eroja, vaikka niiden herkkyyksissä ei olisi suuria eroja. Marginaalisissa herkkyyseroissa oma positiivinen tulokseni piirtyi vain yhteen testiin ensimmäisenä selvänä oirepäivänä. Vuorokauden kuluttua tästä sain toiseen testiin haalean haalean positiivisen. Kolmas testi oli tällöin edelleen negatiivinen. Kolmantena päivänä ekasta plussasta ja ensioireista aiemmin kahdesti negatiivinen testi näytti positiivista. Sama ilmiö toistui täysin samanlaisena miehen kohdalla. Tauti tarttuu, koska testi ei välttämättä näytä virusta ja jengi elää normaalia elämää.
• Sylkitesti oli vielä neljäntenä oireisena päivänä negatiivinen, sitä en suosittele käytettäväksi kotitestaukseen. Kun oikein tsuumaili ja testiä käänteli, voi siinä muutaman tunnin kuluttua nähdä himmeän harmahtavan viivantapaisen (testin aikaikkuna on 15 minuuttia). Mies ei tätäkään erottanut. Olin jo selvästi oireinen, ja muut testit selvästi tummia positiivisia.

Kotitesteily ei ole mitenkään helppoa ja ongelmatonta. Koko prosessiin mahtuu melkoisesti virheen mahdollisuuksia. Tietoperusta jopa sote-alan ammattilaisilla on paikoin heikko tautiin, sen virologiaan ja testaukseen liittyen. Uskallan jopa väittää, että vain harva testaaja osaa tehdä kaiken täysin oikein. Kyseenalaistan siten hieman laajoja perhetestauksia, koulu- tai työpaikkatestauksia ja tietyllä tavalla koko kotitestausta. Tee se itse -terveydenhuolto pyörii kyllä kivasti, mutta saadaanko sillä aikaan haluttuja vaikutuksia?

Tähän on tultu.

Minna