Piirteet, joita arvostan ihmisissä eniten

Twitterissä pyydettiin taannoin listaamaan viisi sellaista piirrettä ihmisissä, joita arvostaa kaikkein eniten. Oltiin jälleen kutkuttavan ja kiehtovan äärellä. Luin kaikki liki 60 twiittivastausta ja lopulta kirjasin omani.

Nainen laiturilla reppu selässä

Vastauksia selaillessani huomasin, että viiden kärkeen mahtuu varsin samankaltaisia piirteitä, joista melko monella ykköseksi kiri luotettavuus ja heti kakkoseksi ylsi oikeudenmukaisuus. Moni kirjasi listaansa älykkyyden ja suoraselkäisyyden. Miellän nämä ainakin omalla kohdallani jopa peruselämänarvoiksi tai ainakin niitä hyvin likeltä sivuaviksi.

Osa twiittaajista heitti ilmoille hieman erilaisen listauksen: top viiteen mahtuivat pyöreä takapuoli, korkeat poskipäät ja kaareva ylähuuli sekä luottotiedot, kevytkenkäisyys ja helppous.

Viisi eniten arvostamaani piirrettä ihmisissä

1 Uteliaisuus. Uteliaisuutta arvostan suuresti ja pidän sitä myös yhtenä vahvimpana piirteenäni. Uskon, että juurikin uteliaisuudella olen selvinnyt monesta, huolehtinut työstäni, perheestäni ja saavuttanut elämässäni asioita, joista olen unelmoinut.

Uteliaisuus on tuntosarvet pystyssä kulkemista, aitoa kiinnostusta ja herkällä korvalla kuulemista.

2 Rehellisyys ja luotettavuus. Perusarvopohjaa. Peruskauraa. Teen mieluusti yhteistyötä niiden henkilöiden kanssa, joiden tiedän toimivat luotettavasti ja olevan kaikessa tekemisessään rehellisiä. Haluan ympärilleni ihmisiä, jotka ovat tukiverkkoani, selkänojani ja rinnalla kulkijoitani. Ihmisiä, joiden tekemisistä ja tavoista toimia ei tule sanomista. Tähän linkittyy vahvasti se, että luvataan vain se, mikä pystytään pitämään.

3 Aitous. Tämä! Arvostan suuresti erilaisia persoonia. Ne kiehtovat minua. Nautin, kun joku uskaltaa olla oma aito itsensä. Ei piilottele mitään eikä häpeile mitään. Tekee työnsä omalla persoonallisella otteellaan, hoitaa kotiaan ja perhettään siten kuin itse haluaa ja on parhaaksi todennut. Ei yritä olla mitään muuta kuin on, ei matki muita eikä toista toisen jo tekemää. Tärkeintä tässä on se, että kun tekee asioita omalla tavallaan, uskaltaa myös seistä ratkaisujensa takana selkä suorassa – ei selityksiä, ei selittelyä!

4 Rohkeus. Rohkeuteen sisältyy sama ajatus kuin aitouteen: uskallus tehdä, olla ja ratkaista omalla tavallaan. Uskallus olla selittelemättä. Rohkea on epävarman vastakohta, rohkeus epävarmuuden. Rohkea voi kutienkin olla epävarma ja on rohkeutta uskaltaa olla epävarma. Rohkea henkilö ei piilottele eikä naamioi epävarmuuttaan.

Rohkea uskaltaa ratkaista ja toimia epätavallisten kaavojen mukaan, vaikka tyydyttävä, saati kiitettävä, lopputulos ei olisikaan satavarma.

Rohkeutta on kulkea omia polkujaan ja  seistä heikompiensa tukena, puolustaa heitä.

5 Älykkyys ja osaaminen. Opettajana nämä ovat minulle aivan takuuvarmoja Top 5 -listalle nousijoita! Nautin opettamisesta, nautin, kun opiskelijat oppivat, nautin, kun saan kuunnella älykkäitä ihmisiä, nautin oivalluksista ja uuden luomisesta. Suuni kääntyy jo tätä kirjoittaessani hymyyn.

Bonus. Bonuskohtana ja -piirteenä mainitsen kyvyn ajatella hyvää. Tämä taas liittyy hyvin positiiviseen elämänkatsomukseeni – ei ole sellaista asiaa, josta en hyviä puolia löytäisi. Arvostan tätä piirrettä suuresti kollegoissa, ystävissä ja läheisissä.

Kyky ajatella hyvää tuottaa ympärilleen myönteisen ilmapiirin, jossa aitous, rohkeus, osaaminen ja uteliaisuus heräävät, saavat kukkia.

Huomasitte varmasti, että olin pudottanut listasta oikeudenmukaisuuden, jonka jo aiemmin kerroin olevani yksi perusarvoistani. Ja juuri siksi pudotin sen tästä listasta pois. On selvää, että arvostan oikeudenmukaisuutta ja suorastaan vihaan epäreiluutta ja kohtuuttomuutta. Listalle eivät myöskään mahtuneet sisukkuus, ystävällisyys ja huumorintaju. Top 10 -listalle ne olisivat toki nousseet! Samoin kuin epäitsekkyys ja hyväntahtoisuus.

Kun tarkastelen nyt laatimaani viiden kohdan listaa, on vaikea sanoa, onko se kirjattu tärkeysjärjestyksessä tai onko se vain listaus, jonka jokaisen kohdan voisi asettaa minkä tahansa numeron perään.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Olisi kiva kuulla sinun listauksesi!

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Äänikirjojen lukijalla on väliä – esittelyssä lukijahelmet

Olen hurahtanut äänikirjoihin ja rakastan kaikenlaisia tarinoita. Tai ehkä en ihan kaikenlaisia, mutta hyvällä tarinalla minut saa koukutettua hetkessä! Hyvään tarinaan minulla ei ole antaa sen tarkempia speksejä, mutta muutama yhteinen piirre niillä on: hyvä tarina on taiten kirjoitettu ja kerrottu, se on oivaltava ja kielellisesti hyvää suomea. Se sisältää selkeän draamankaaren tai juonen, jonka perässä lukija pysyy pinnistelemättä. Hyvän tarinan tulee perustua  rajattuihin henkilöhahmoihin ja siitä pitää löytyä jonkinlainen samaistumis- eli tarttumapinta. Myös kertojalla tai lukijalla on väliä. Etenkin, kun puhutaan äänikirjoista.

Äänikirja korvilla kävelemässä

Lukija saattaa joskus olla ratkaiseva – jopa ratkaisevin! – tekijä lopullisessa kirjavalinnassani. Yksi totuus on se, että lukijaan tottuminen vie oman aikansa. Usein tunnin, viimeistään puolentoista tunnin, kuuntelemisen jälkeen  lukijaan alkaa tottua, lopulta jopa tykästyä. Vaikka ensin olisi ajatellut, että tästä ei tule mitään.

Olen ollut Storytelin asiakas yli kaksi vuotta. En ole lähtenyt mainoksista ja houkutuksista huolimatta toisen äänikirjapalvelun asiakkaaksi. Kahden vuoden aikana olen löytänyt lukuisia upeita teoksia ja saanut kuulla koskettavia tarinoita. Olen samalla tutustunut mitä erilaisempiin lukijoihin. Osa heistä on valloittavia ja sopivat kirjaan kuin nenä päähän. Osan kuuntelemisesta ei vain tule mitään, ja kirja on keskeytettävä.

Hyvä tarinakin menettää hyvyytensä, jos lukija on tarinaan sopimaton tai yksinkertaisesti huono.

Osa lukijoista lukee perusnollanopeudella niin h i t a a s t i, että hirvittää ja haukotuttaa. Edes 1,3 tai 1,4 lukunopeus ei pelasta tätä äänikokemusta. Osalla on niin vahva äänne- tai puhemaneeri, että keskittyminen menee maneerien laskemiseen ja odottamiseen. Toiset eläytyvät aivan liikaa ja tekevät samalla tarinasta liian johdattelevan. Osa taas lukee yltiömonotonisesti värikkäänkin tekstin piloille. Yhden lukijan loppuhuokaisut meinasivat tehdä minut hulluksi – apua!

Sitten ovat helmet. Ja heistä haluan kertoa lisää.

Ykkössuosikkini on Anniina Piiparinen. Anniinan lukeminen on taidetta. Hän ei huuda, ei rynni, ei hidastele, ei ärsytä millään tavalla. Anniina ei eläydy lukemiseen siten, että se häiritsisi lukukokemusta. Hän on lukijana neutraali ja pehmeä-ääninen, ja systemaattisesti kirjat, joissa hän toimii lukijana, sytyttävät.

Heti kakkosena tulee Maija Lang, joka ihastutti erityisesti Rantakahvila-sarjan lukijana. Lang on helsinkiläinen näyttelijä, jonka puheääni sopii erinomaisesti monenlaisiin kirjoihin. Maijan ääni on houkuttelevan pehmeä ja herättelevä, eikä hän lue liian hitaasti ns. nollanopeudellakaan. Maija eläytyy juuri sopivasti tarinoihin viemättä kuitenkaan lukijaa tietyille, määrätyille raiteille.

En ihmettele, että Lang on valittu lukijaksi moniin lasten- ja nuortenkirjoihin.

Kolmannelle sijalle yltää Oskari Katajisto. En ole koskaan pitänyt miehestä näyttelijänä, mutta lukijana hän on uskomattoman hyvä! Olen kuunnellut kaksi Katajiston lukemaansa kirjaa ja ollut ensiriveiltä hänen faninsa. Oskarin kuunteleminen ei vaadi totuttelua eikä liioin nopeuttamistakaan. Pintaremontti-kirjassa taisin nopeuttaa hieman lukemista, mutta perusnopeudellakin tämä toimii. Hyvä artikulaatio, selkeä puhetyyli, ei eläytymistä, ei huutamista eikä minkäänlaisia loppusointeja tai -huokaisuja.

Pidän lisäksi Krista Putkonen-Örnistä (sopii aivan tiettyihin kirjoihin), Krista Kosonen, Mimosa Willamosta (vaatii nopeutusta, on monotoninen), Mervi Takatalosta, Kati Tammisesta, Sanna Majurista ja Susanna Hyvärisestä. Kaikkien kohdalla nopeutan 1,3 nopeudelle, mutta Mimosa Willamo vaatii enemmän. Pakko antaa kredittiä vielä Malmivaaran Vaiti-kirjan toiselle lukijalle, näyttelijä Marja Packalénille. Upea suoritus, vaikka kirjasta en niin pitänytkään.

Koska lukijaäänen kanssa saattaa viettää lukuisia tunteja, on olennaista, miten lukija työnsä hoitaa. Hyvällä lukijalla ääni on pehmeä, ei liian korkea tai matala, ei nariseva. Äänestä pitää löytyä värejä, mutta ylinäyttelemistä en siedä. Lukijan pitää viedä tarinaa taitavasti eteenpäin, ja puheessa saa kuulua lempeys, hymy tai ärtymys, mutta ei niin, että se peittisi autenttisen tarinan.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Unsplash

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään