Vuoden ensimmäisen viikon plussat ja miinukset
Tammikuun ensimmäinen kokonainen viikko on takana. Lomakin on takana. Onneksi paluu arkeen oli melko kevyt ja siirtymä arkisen aherruksen äärelle rauhallinen. Aloitin työt keskiviikkona, torstaina olikin loppiainen, ja perjantaina palasin työn tohinaan. Viikon parhaisiin lukeutuivat lokoisat lomapäivät, mutta myös paluu arkiseen rytmiin sai suun hymyyn. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa plussina ja miinuksina.
Ensin viikon plussat…
Lomamuudi. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, tämä joululoma tuli tarpeeseen: olen nukkunut, liikkunut, lukenut ja ihan vain ollut. Olemme luistelleet ja tehneet kymmenvuotiaan kanssa yhdessä sellaisia asioita, joita harvoin arjessa ehtii.
Uunituoreet sämpylät. Viimeksi kirjoitin, että tänä vuonna, opintovapaan alettua, aioin ja haluan leipoa sämpylöitä viikoittain, kuten olen aiemmin arjessa tehnyt. Innostuin lupauksen kirjaamisesta ja tein heti tiistaina ison taikinan, josta syntyi monen monta pehmeää ja täydellistä sämpylää.
Keramiikkakisa. Onko olemassa mitään niin kivaa ilta-ajanvietettä kuin Yle TV 2:n Suuri keramiikkakisa? Tiistai-iltojen ilo. Mieli lepää, ja sekä minun että kymmenvuotiaan savipeukaloa on alkanut kolottaa. Lupasin selvittää, mihin pääsisimme veivaamaan ja dreijaamaan!
Joulu on paketissa. Kuusi ovenpielessä odottamassa poisviejäänsä. Ehkä tänä vuonna hoidan asian nopeasti?
Matruusipojan asunto. Molemmilla pojillamme on nyt ihan oma asunto. Kävimme miehen ja Matruusipojan kanssa Matruusin asunnolla loppiaisena. Ensi viikolla hän saa avaimet. Asunto on ihana. Kun aurinko alkoi pilkistellä sisään kuudennen kerroksen ikkunasta, tunsin olevani onnellinen. Se ylsi heittämällä viikon ja koko alkuvuoden onnellisimmaksi hetkeksi.
Katsoin poikaa ja mieleeni tuli jo esikoisen ajoilta tuttu kaneetti: Se selviää sittenkin.
Kolmas koronarokoteaika. Sain varattua helmikuulle ajan kolmanteen rokotteeseen, sitten minulla on melkein tasan puoli vuotta toisesta rokotteesta. Toivottavasti en sairastu tätä ennen…
…ja sitten miinukset
Koronatilanne. Ei liene yllätys, että tämä on tällä listalla. Olen väsynyt koronaan. Olen kyllästynyt koronaan. Olen kyllästynyt nyhväämään kotona, olen kurkkuani myötä täynnä rokotevastaisuutta, salaliittoteorioita ja uskomuksia. Haluan ja janoan tietoa. Imen tietoa ja pelastaudun sillä. Tilanne näyttää vakavalta.
Ystävän pohdintaan on helppo yhtyä: ”Olisiko nyt oikea aika hamstrata vessapaperia?”
Epävarmuus. Tämä liittyy korona-kohtaan. Epävarmuuden tunne on yksi ikävimmistä, enkä oikein tahdo kestää sitä. Eniten epävarmuutta aiheuttaa kymmenvuotiaan kouluun paluu – pelkään erityisesti koronaa ja kaikkia muitakin viruksia. Lapsen rokoteaikaa ei vielä ole, punnitsemme rokottamista. Jos mietit, miksi me mietimme, niin vastaan, että pitkittäisdataa kaipailemme. Punnitsemme tätä päätöstä monelta kantilta. Sunnuntaiaamuna teimme päätöksen: tiistai-iltana menemme pop-up-rokotteelle.
Pimeys. Tummat aamut ja tummat illat eivät juuri häirinneet lomamuudissa. Arkena herään huomattavasti aiemmin kuin vapaalla, ja tuntuu, että pimeys iskee lekalla leukaan heti aamusta ja vie syövereihinsä jo iltapäivällä. Onneksi ollaan menossa jo kesää kohti!
Plussakelit. Olen vannoutunut kuumien aurinkoisten kesien ja kylmien lumisten talvien ystävä – tässä mielessä ääripääihminen – ja siksi harmaat, usvaiset ja märät talvipäivät sekä kauhistuttavat minua että vihastuttavat selkärankareumani. Olen ristinyt sormeni pakkasten puolesta ja tutkinut säätiedotteita ahkerasti. Onneksi ainakin hetkittäin näyttää lupaavalta.
Saamattomuus. En siivonnut työhuonetta (saati kodinhoitohuonetta) tälläkään lomalla.
Tähän on tultu.
Minna
