On ollut ihanaa olla lomalla. Se on kuluneen viikon paras juttu. Viikon parhaisiin kokosinkin tällä kertaa lomahetkiä ja -fiiliksiä kuvina.

Olen todella nauttinut lomasta ja samalla itselleni ja ääneen todennut olleeni loman tarpeessa. Sen tietää siitä, että yöuni maistuu, päivisin ei tee edes hitusta mieli kurkkia sähköpostia ja kaiken mukavan tekeminen tuntuu oikeasti mukavalta. Mukavaan tekemiseen lasken ulkoilun, talviurheilun, shakkipelit, palapelit, lukemisen ja jopa hiljalleen siivoilun.

Lomalla voin istua K-tuolissa ja katsella merimaisemaa kahvikuppi kädessä juuri niin kauan kuin huvittaa.

Hassuinta on, että lomallakin aika kuluu – yhtäkkiä on aina ilta.

Joulu oli ja meni, siitä olin kiitollinen. Lyhyet pyhät olivat tämän joulun parhautta. Olemme kymmenvuotiaan kanssa viettäneet lomaa ja tehneet joka päivä jotain yhteistä kivaa: luistelimme, kokkasimme, pelasimme shakkia ja kokosimme joulupaketista tullutta Mauri Kunnaksen kuvittamaa palapeliä.

Palapelejä voin suositella kaikille arjen kiireestä uuvahtaneille. Ne vievät mielen muualle, ja aika kuluu kuin siivillä. Samalla aivot saavat tarpeellisen pähkinän ilman minkäänlaista ruutua. Olen koonnut palapeliä yhdessä lapsen kanssa ja monesti myös yksin. Siihen uppoutuu melko täydellisesti.

Yksi parhaista hetkistä oli, kun me molemmat olimme hiljaa samassa tilassa, toinen nenä kirjassa ja toinen luurit korvilla uppoutumassa kirjaan. Hauska yhteensattuma, että me kumpikin luemme nyt Matt Haigin teoksia. Minä Keskiyön kirjastoa (voi suositella!) ja hän Poika nimeltä Joulua. Päiväkahvilla istuin uudet villasukat jalassa K-tuolissa katse tiukasti merelle naulittuna. Sinisiä hetkiä, valkoisia hankia, lumipyryä ja kelopuun huippupaikasta taistelevia variksia.

Kyyneleet nousivat silmiini, kun erään kerran kesken kahvihetkeni havaitsin kymmenvuotiaan kutovan sohvalla samalla hiljaa hyräillen.

Olen tehnyt pitkiä lenkkejä ystävien kanssa ja nauttinut talvisesta säästä. Kovakaan pakkanen ei haittaa, kunhan muistaa suojata kasvonsa, leukansa ja kätensä. Oikeanlaisella varustuksella näistäkin keleistä selvitään! Kunnon talvi on aina parempi vaihtoehto kuin loskainen ikisyksy tai liian yhtäkkinen kevät.

Koronan vuoksi emme ole seikkailleet missään. Olemme tyytyneet (jälleen kerran) kotinurkkiin, oman pihan lumikinoksiin ja lähiluistinkenttiin. Sen sijaan pääsimme retkelle hyvän ystäväni ja tyttären kummitädin uudelle mökkitontille, Töllille, ihailemaan luontoa ja ulkoilemaan. Paistoimme nuotiolla kasvisnyyttejä, makkaraa, vaahtokarkkeja ja iloitsimme yhteisestä hetkestä. Tämä oli heittämällä yksi viikon kohokohdista.

Ai niin, kerran kävimme myös Skanssissa kymmenen minuutin piipahduksella Marimekon alessa – löysin kauan haluamani pellavaiset tyynyliinat makuuhuoneeseemme. Ne ovat ihanat!

Kymmenvuotiaalla oli uuden vuoden aatoksi suunnitelmia. He kokoontuivat pihakaverien kanssa iltayhdeksältä kotipihalle katsomaan ja ampumaan raketteja. Me emme ostaneet yhtään, mutta naapureiden tulitteissa riitti ihmeteltävää.

Lapsen ilo on liikuttavaa. Se saa aikuisen heltymään ja hymyilemään – tervetuloa uusi vuosi!

Uusi vuosi, sama vanha koronatilanne. Virus kaikkinensa saa mielen ajoittain apaattiseksi. Tähän tunteeseen en ole toistaiseksi keksinyt mitään lääkettä. Olen hiljaa mielessäni todennut, että välillä on hyväkin märehtiä kunnolla. Mielessäni palaan toistuvasti vuoden 2020 kevääseen, jolloin karonkka peruttiin, hääpäivämatka peruttiin ja kaikki peruttiin. Olemme edelleen melko nalkissa. Kaipaan entisiä aikoja. Kaipaan todella.

Tähän on tultu.

Minna