Vuoden 2021 luetuimmat blogijutut

On taas aika koota vuoden luetuimmat blogijutut yhteen. Seuraan blogin analytiikkaa enkä ole oikeastaan lainkaan hämmästynyt vuoden 2021 luetuimmasta kärjestä: korona, ruuhkavuosiarki, kirjat, sarjat, ruoka, vaatteet ja kuvalliset postaukset ovat selkeitä suosikkeja. Ilmiöihin kannanotoista ja terveyskirjoituksista pidetään.

Talvinen maisema ikkunastaBlogikuvien best nine -koonti

Yllättävintä on ollut, että viikon parhaat -postaukset eri teemoin ovat keränneet valtavasti lukijoita. Toinen yllättäjä oli Sano se ääneen -sarja, jota päätin jatkaa ensi vuonna, jos yksikin sarjan postaus yltää top 10 listalle. Ja ylsi. Sarjaa luvassa siis jatkossakin!

Blogijuttujen top 10

10. Elämäni suurimmat unelmat.

Tässä kirjoituksessa listasin minulle tärkeimmät unelmat. Suuria unelmiani ovat muun muassa kirjoittaa kirja, opiskella viestintää, kirjoittamista, toimittamista tai mainonnan-suunnittelua sekä asua pidempään jossain Välimeren rannalla. Osa näistä on jo toteutunut tai toteutumassa, joten unelmista kannattaa puhua ääneen – niillä on tapana muuttua tavoitteiksi!

9. Kuka pelkää koronaa? Tarina ystävän sairastumisesta

Tarina ystävän sairastumisesta. Tämä kirjoitus keräsi nopeasti paljon lukijoita. Korona-aikaa oli tämän kirjoitushetkellä takana melko tarkkaan vuosi ja kolme kuukautta.

Kun tärkeä ystäväni sairastui, oli huolta ja pelkoja erityisen hankala pitää aisoissa. Ystäväni ei voinut hyvin.

Ystäväni on hyväkuntoinen ja nuori, eikä hänellä ole perussairauksia. Kaiken järjen mukaan hän (jos joku) selviäisi koronaviruksesta ”helpolla”. Mutta ei, ei selvinnyt.

8. Sano se ääneen: Miksi otit koronarokotteen?

Jälleen ollaan koronan äärellä. Tämä Sano se ääneen -sarjan juttu nousi top 10 listalle ja tämän ansiosta jatkan sarjaa ainakin ensi vuoden kesään saakka.

7. Viikko suosikkimekoissani

Minulta pyydettiin, että esittelisin omat lempimekkoni ja -hameeni blogissani. Kartoitin tämän jälkeen some-seuraajieni näkemyksiä siitä, kiinnostaisiko tämänkaltainen kirjoitus. Lukisivatko he lemppariasuistani? Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että mekkopostaus olisi kiva. Yksi kirjoitti: ”Mekkopostaus on saatava!”

6. Antimökkeilijän mökkijuttuja

Tämän jutun nouseminen seitsemännelle sijalle yllätti täysin!

En ole mökki-ihmisiä.

Se tarkoittaa kohdallani sitä, etten liioin hingu mökille, en odota mökkiviikonloppuja enkä villeimmissä kuvitelmissakaan voisi ajatella muuttavani juhannuksen tienoilla mökille ja asuvani siellä elokuun alkuun. Ja tästä kaikesta tämä postaus kertoo…

5. Kesämekkoja, kesämekkoja!

Edelleen hämmästyn, että mekkopostaukset runsailla kuvilla vetävät lukijoita kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Tässä blogijutussa esittelen lempparikesämekkoni, ja tästä postauksesta sain runsaasti positiivista palautetta lukijoilta.

4. Taivaallinen raparperipiirakka

Antikeittiöihmisen loihtima taivaallinen raparperipiirakka on todella ihana, suussasulava herkku. Sen reseptin jakaminen blogissa kannatti. Moni loihti piirakan juhannuksena ja laittoi siitä minulle ilahduttavan viestin: ”Tämähän on taivaallista!”

3. Kaikki on peruttu! Sieltä se korona sitten tuli

Tästä postauksesta tiesin, että se tulee ”menestymään”, sillä kaikki omakohtainen, omaan arkeen liittyvä ja korona-sanan sisältävä on kuuminta hottia. Kirjoitin kesällä, kuinka lohdutonta oli, kun iso K isko omaan perheeseen.

2. Yhdenlainen uratarina: Pitkä polku unelmaduuniin

Sain seuraajiltani toiveen kertoa urapolustani, ammatinvalinnoistani ja työstäni. Tartuin haasteeseen. Ja se kannatti! Urapolkukin tuntuu kiehtovan.

1. Ainoa kotini – niin väkevä, rehellinen, koskettava

Yhä vain ja edelleen ykköspaikalla on aiemminkin listoilleni yltänyt kirja-arvostelu. Hassua ja ihanaa, sillä Hanna Brotheruksen Ainoa kotini yltää teoksena oman kirjavuoteni ykköspallille.

Uskomaton, koskettava ja kaiken kaikkiaan upea teos.

Kolme hyvin lähellä kirkkainta kymmenen kärkeä olivat: Ferritiinin nousun kolme parasta vaikutusta, Äitimyyttejä 20 vuoden ajalta sekä Minun Turkuni.

Tähän on tultu.

Kiitos tästä vuodesta, toivottavasti pysyt matkassa myös ensi vuonna!

Minna

P.S. Mikä on ollut sinun suosikkisi tämän vuoden kirjoituksista?

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään

Sano se ääneen: Onko meillä oikeasti kiire vai onko kiire keksittyä?

On vuoden viimeisen Sano se ääneen -sarjapostauksen aika. Näin joululomatunnelmissa on hyvä kirjoittaa muutama rivi kiireestä. Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Kiire on henkilökohtainen ja rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Jatkuvalla kiireellä – tai kiireentunnulla – on fyysisiä ja psyykkisiä haittavaikutuksia. Näin kertoo lähdetieto.

Kiireiset ihmiset juoksevat portaikossa

Lähteistä tarkastin myös, että kiire on yleensä suhteessa toimijan kykyihin, mutta kiireestä ei kuitenkaan ole kyse, kun työssään taitava osaa tehdä nopeasti tehtävän, tuotteen tai tuotoksen.

Kun taidoistaan huolimatta joutuu työskentelemään ajan suhteen äärirajoilla, on kyse kiireestä.

Kiire-sanan merkitys on muuttunut ajassa, ja välillä pohdin, puhummeko erilaisissa keskusteluissa edes samasta asiasta. Nykykiire on oikeastaan länsimaisen yhteiskunnan tuotos: tiedetään, että tunne kiireestä syntyy, koska tiedonvälitys on nopeutunut, ajanmittaus ja aikataulut tarkentuneet sekä kilpailu kasvanut. Aikataulut ovat lisänneet kiirettä, kun tavoitteille asetetaan entistä tarkemmat aikarajat.

Suurimpana syynä kiireelle pidetään liian vähäistä työtekijämäärää suhteessa tarpeeseen ja tavoitteiseen. Kun ne, joilla on työtä, tekevät yksin useamman ihmisen työt, syntyy kiire. Oman näkemykseni mukaan varsin usein kiire on perustelu ja omanlaisensa tekosyy sille, että työtä ei vain ole organisoitu tehokkaasti.

Kiire on todellista, kiire on osa statusta, kiire on tunne

Yhdelle kiire on todellinen taakka. Se johtaa elämänrytmin epätasapainoon ja hallinnan tunteen katoamiseen ja siitä yleiseen pahoinvointiin. Toiselle kiire on käsite, jolla korostetaan oman työn tai olemisen tärkeyttä, statusta ja menestystä – kiire on täysi mutta hallittu kalenteri.

Kiire voi olla myös tunne, joka syntyy kokemuksesta siitä, ettemme selviä vaadittavista tehtävistä tai tavoitteista.

Kyse on psykologian asiantuntijoiden mukaan eräänlaisesta pelontunteesta. Mitä enemmän puhumme kiireestä tai ajattelemme sitä, sitä vahvemmaksi tunne käy. Vastaavasti kiireettömyys on rauhantunnetta – tasapainoista työntekoa kutsutaankin työrauhaksi. Työrauha mahdollistaa työhyvinvoinnin sekä pitkän ja tasapainoisen työuran.

Kiire on muoti-ilmiö…

Kiire-sanan merkitysmuutoksen kohdalla voidaan puhua jopa muoti-ilmiöstä. Kollektiivinen kiireen ylistys tempaa meidät mukaansa: alamme herkästi luulla, että vain kiireinen on tehokas, vain kalenterinsa ylibuukannut on arvostettu ja tärkeä. Jos emme ole kiireisiä, meitä luullaan laiskoiksi. Jos hidastamme tahtia, muut luulevat, että olemme luovuttaneet tai liiallisen mukavuudenhaluisia.

Tosiasia on, että kutsumme itseämme kiireisiksi ja hoemme kiirettä, sillä haluamme mukautua ympäristöön.

Kiireen muoti-ilmiön myötä on tapahtunut – ainakin osittain – mullistava käänne sanan negatiivisesta mielleyhtymästä positiiviseen. Kiireestä on tullut trendi. Se on jokapäiväinen, arkinen (jopa kaivattu) vieras. Tässä on se vaara, että  emme lopulta tiedä, milloin joku on oikeasti liian kiireinen ja burn outin partaalla.

Kiireen hokeminen on hermostuttavaa ja aikaa vievää. Sen sijaan, että hokee kiirettä tai tuntee sitä, kannattaa laatia suunnitelma, joka auttaa selvittämään kiireen tunnetta ja hallitsemaan sitä.  Priorisointi, oikeiden tavoitteiden mieleen palauttaminen, muistilaput ja kalenterimerkintöjen karsiminen auttavat alkuun ainakin työelämässä.

Kun lopettaa kiireen hokemisen, huomaa ympärillään aivan tietynlaista rauhaa.

Oikeasti kiire on vain hengenpelastustehtävissä.

Tähän on tultu.

Minna

Lähteinä käytetty muun muassa:

Sebastian Siukonen: KUN KIIREESTÄ TULI KUPLA – Tarinoita työelämän paradokseista (Books on Demand GmbH, 2009)

Anja Kulovesi: Kesytä kiire! (Avain, 2007)

Kuva: Unplash

Puheenaiheet Työ Ajattelin tänään Syvällistä