Vuoden viimeisiä päiviä viedään! Joulu on taputeltu, ja joulukuusen poisto-operaatio on pohdittu. Jouluviikko ja joulu siinä samassa sujui varsin rennoissa ja kotoisissa tunnelmissa, totesinkin puolisole (ja varmaan monelle muullekin), että tämä joulu on ollut yksi aikuisikäni parhaista. Ei kiirettä minnekään, ei hössötystä sinne tänne, ei pakkoja, ei liiallisia odotuksia ja niin edelleen. Mukavaa kaikkinensa. Kokosin jouluviikon parhaat kuvina.
Jouluviikon parhaat kuvina
Olen odottanut kunnon talvea. Sellaista pakkastalvea, jossa lumi pysyy kivasti muutaman kuukauden maassa. Toistaiseksi pakkasta ei juuri ole ollut ja marras- ja joulukuu ovat tarjonneet lähinnä plussakelejä ja vesisadetta. Mutta sitten yhtäkkiä juuri ennen jouluaattoa saimme pikkupakkaset ja hentoisen lumikerroksen maahan. Heti oli valoisampaa ja samalla jotenkin jouluista. Kahden vuorokauden jälkeen olikin jälleen syksyistä.Sain keskimmäiseltä pojalta ja hänen tyttöystävältään joulun jälkiruokapöytätoiveen: Jospa leipoisin New York -juustokakun. Ja niin minä tietenkin tein. Siitä tuli hyvä, ja etenkin seuraavana päivänä kakku maistui taivaalliselle. Ette ehkä usko, mutta tein ihan itse tämän kylkeen mansikka-vadelma-marjamelbakastikkeen. Sekin onnistui hyvin! Koti tuntuu heti jouluiselta, kun kuusi on kannettu sisään ja koristeltu. Tässä kuvassa olen juuri saanut jouluruokapöydän liki valmiiksi katettua. Pian pääsimme syömään.Joulun pitkä loma on sitä(kin) kiva, että ehtii panostaa kaikenlaisiin treeneihin ja on mahdollisuus treenata myös aamuisin, päivisin tai vaikka iltamyöhään, jos iltatreenaaja sattuisi olemaan. Tähän viikkoon mahtui yksi personal trainer -kuntosalitreeni, yksi todella kovan sykkeen cross training, yksi vähän erilaisempi cross training ja jokapäiväinen tunnin tai puolentoista kävelylenkki. Sain joulun suloisimman lahjan neljätoistavuotiaalta. Kerroin siitä jo joululahjapostauksessa, mutta päätin nostaa sen myös tähän viikon parhaat -koontiin. Ansaitusti. Suorastaan rakastan tätä ja ajatusta lahjan taustalla. Lauantaina vierailimme mieheni isän ensimmäisissä (kyllä, juhlia on kahdet…) 80-vuotisjuhlissa. Aurinko paistoi, ja minä ihmettelin kamera kädessä, ottaisinko hienosta uudesta sillasta kuvan, mutta kamera oli toisin päin ja nappasin tämän kuvan vahingossa mietteissäni. Siitä tuli ihan kiva, hiukan hassu. Kuva kuvastaa hyvin tunnelmia ja sitä, miten aurinko häikäisee silmiä……ja sitten ihan tarkoituksella napattu vessaselfie kivassa ”juhlatallivessassa”. Synttäreiden pukukoodi oli smart casual, ja päädyin (mieheni vaatetuksen hienosti yhteen sopien) Marimekon Kaksoset-kolttuuni.
Joulu oli rauhallinen, mukava, lempeä ja perhekeskeinen. Jouluruoka oli maittavaa, ja paketeista kuoriutui erityisen mielekkäitä ja kivoja lahjoja. Kokosin joululahjat tähän postaukseen. Näiden kuvattujen lahjojen lisäksi sain ihanan koti-/yöasun, kukkia, herkkuja ja ihanan joulu-värityskirjan, jonka avasin jo ennen joulua ja jota olen jo ehtinyt väritelläkin. Kiitos ystävät ja läheiset ihanista lahjoista!
Mitä kuusen alta löytyi tänä vuonna?
Lahjalaatikot
Minä, puolisoni ja neljätoistavuotias hankimme arvottuna toisillemme laatikot, joiden sisälle meidän piti koota arvotulle perheenjäsenelle erilaisia tarvikkeita ja tuotteita. Laatikon budjetti oli viisikymmentä euroa. Minä sain arvonnassa mieheni, mieheni tyttäremme ja tytär minut. Omasta laatikostani paljastui vaikka mitä: mustat pehmoiset sukat, karkkia, lakritsia, Ritualsin suihkuvaahdon, kasvomaskin, silmänalusmaskit, lempiteetäni, kynsilakkoja, pinnejä, korvikset, siili-vihkon ja mustan tussikynän. Lisäksi laatikko sisälsi keraamisen jääkaappimagneetin, jossa lukee ”Kyl se siit!” ja joka on ehdottomasti tämän joulun suloisian ja ajatelluin lahja. Etenkin siksi, että neljätoistavuotias sanoi lahjan avattuani, että se on ihan sulle, ihanm sun näköinen ja sähän aina sanot kaikille, että ”kyl se siit”… Liikkis.
Itse tehty palasaippua
Sain esikoispoikamme tyttöystävältä hänen itse tekemänsä palasaippuan, joka on hieno ja tuoksuu kanelilta. Käyn vähän väliä nuuhkimassa sitä. Ihana ja ajateltu lahja. Raaskinkohan käyttää sitä?
Juhlavuoden Muumimuki
Tämä lahja yllätti eniten. Miksikö? Siksi, että se on keskimmäiseltä pojaltani ja hänen tyttöystävältään. Ja se on yksi toiveeni, jonka poikani oli ohimennen sivukorvalla kuullut ja oitis hankkinut. Arvostan. Miehet eivät useinkaan kuuntele tai kuule tällaisia ohimennen ilmaistuja ihailuja tai toiveita… Juhlan aika -muki on osa laajempaa Muumi 80 -juhlavuoden kokoelmaa Moomin Arabialta. Olen jo nyt rakastunut mukiin.
Take away -muki ja kaupunkikahvi
Eräs ihana ystäväni oli kääräissyt pakettiin take away -kahvimukin ja Sydney-kahvia (nam). Eikä siinä vielä kaikki, sillä paketista löytyi myös uusi treenipaita ja kortti liikuttavan kivalla tekstillä.
Ihan pieni joulukoriste
Sain äidiltäni, joka harrastaa nukkekoteilua ja tekee kaikenlaista pientä, aivan ihastuttavan amppelin. Etsin sille kivaa roikkumapaikkaa.
Villasukat
Jokajouluinen toiveeni on saada villasukat. Ne sainkin. Viime vuonna mustaa, harmaata ja valkoista, tänä vuonna paketista tuli oikea värien ilottelu!
Marimekon kynttilä
Yhdeltä ystävältäni sain kauniin valkoisen Marimekon Unikko-kynttilän. En ole vielä raaskinut sytyttää siihen tulta.
Kahvia ja suklaata
Kahvi ja suklaa on mitä parhain joululahja, ja sitä saimme tänäkin vuonna. Turun kahvipaahtimon kahvi on vertaansa vailla, suklaat tarjoille jo aaton kahvipöydässä…
Grafiikkateos
Sain myös grafiikkateoksen, jonka on tehnyt taiteilija Tuuni Turula. Teoksessa komeilee saapikaspari, taustalla on suloista pitsimäistä kuviota. Tykkään kovasti! Lahjaan kuulemma sisältyy kehystys, joka hoidetaan joulun jälkeen.
XXL:n lahjakortti
Mieheltäni toivoin yhtä lahjaa: kunnollisia lenkkareita. Jalkani ja jalkapöytäni ja varpaani tarvitsevat niitä. Koska hän ei tietenkään voinut ostaa lenkkareita, sain toiveeni lahjakorttina. Loman aikana hankin itselleni ”täydelliset kengät”.
Kuusi-korvikset
Nämä hyvin jouluiset korvikset kuoriutuivat neljätoistavuotiaan paketoimasta lahjasta. Laitoin ne heti aattona korviini, muuten niitä ei oikein voi pitää. Hän oli ostanut ne vähän vitsillä, mutta minusta ne oli hienot – mies sai poron sarvet ja vilkkuvan Petteri Punakuono -nenän.
