Lily

Tähän on tultu

Tähän on tultu
minnis

Täydellinen saaristolaisleipä – helppo, mehevä ja takuuvarma

Saaristolaisleipä on yksi niistä elintarvikkeista, joka tekee arjesta juhlan. Se on yhtä aikaa mutkaton ja ylellinen, maukas, mehevä ja moneen taipuva. Saaristolaisleivät tekeminen aasta ööhön on melko mutkatonta, mutta olen löytänyt tuotteen, jolla tämän klassikkoleivän voi tehdä vieläkin helpommin: Tuoppi Saaristolaisleipä -valmistuotepaketti.

Sanoisin, että tässä on vuoden valmistuote, joka suorastaan nerokas arjen pelastaja, sillä yhdestä paketista löytyy kaikki tarvittava: valmiiksi sekoitettu jauhoseos, oikea määrä kuivahiivaa ja paistovuoka. Minun tehtäväkseni jää vain lisätä vesi ja nauttia vastapaistetun leivän tuoksusta ja mausta. Täydellistä!

Tuoppi-saaristolaisleipäpaketit
Valmiit saaristolaisleivät

Mikä sitten tekee tästä tuotteesta niin hyvän? Siihen on monta syytä. Listasin tärkeimmät alle:

  • Takuuvarma lopputulos ilman mittailua tai säätöä.
  • Ei monia vaiheita ja mittaamisia.
  • Leivän täydellinen maku ja rakenne (hieman maltainen, mehevä ja juuri sopivan makea)
  • Koko leivänvalmistusprosessi vie vain hetken, kohotuksen ja paiston jälkeen uunista nousee juuri sellainen saaristolaisleipä, jota aiemmin tein vain jouluksi hikipisarat otsalla.
  • Soveltuu moneen.

Tässä siis resepti kaikille, jotka haluavat saaristolaisleipää arkeen tai juhlaan ilman reseptiviidakkoa ja hikikarpaloita, ilman pienintäkään stressiä. Tässä myös ehkä paras vinkkini joulupakettiin!

Leipä paketoitu kultaiseen nauhaan

Näin leivot täydellisen saaristolaisleivän Tuoppi-leipäseoksesta

Ainekset:

  • 1 pakkaus Tuoppi Saaristolaisleipää (sis.jauhot ja hiiva)
  • 2,5 dl lämmintä vettä (+42 °C)

Valmistusohje:

  1. Sekoita kuivat ainekset ja vesi. Kaada jauhoseos ja pakkauksen mukana tuleva kuivahiiva kulhoon. Lisää lämmin vesi ja sekoita, kunnes taikina on tasaista.
  2. Kaada taikina vuokaan. Voitele pakkauksen mukana oleva leipävuoka ja kaada sitten taikina siihen.
    (Taikina on melko paksua ja lusikoitavaa.)
  3. Kohota rauhassa. Anna taikinan levätä lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia, kunnes pinta on noussut kauniisti.
  4. Paista leipä 180 °C uunin alatasolla n. 50–60 minuuttia. Jos haluat kauniin kiiltävän pinnan ja kivan makeuden leipään, voit paiston puolivälissä sivellä siihen siirappivettä. Itse teen niin aina. Se kruunaa leivän.
  5. Anna jäähtyä – ja nauti! Saaristolaisleipä on parhaimmillaan, kun sen antaa hetken tekeytyä. Itse säilytän valmista leipää kelmussa, säilyy siinä useamman vuorokauden (jos innokkaat syöjät eivät ehdi nauttia sitä hetkessä). Minusta leipä on parhaimmillaan kolmantena päivänä, neljätoistavuotias tykkää siitä ihan tuoreena.

Tähän on tultu.

Minna

Avainsanat: , , , ,
Puheenaiheet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään
minnis

Joulukuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina

Enää vajaa kuukausi jäljellä tätä vuotta. Aika kiitää, ja pian on onneksi kesä. Näin ajattelin ainakin kolmesti kuluneen viikon aikana. Luulin marraskuun olleen harmaa ja kostea, mutta joulukuun alku tuntuu suorastaan pimeältä ja märältä. Tulisipa lunta ja pakkasta, kunnon talvi. Ja sitten voisikin siirtyä vaikka suoraan kuumaan kesään. Jos saisi toivoa.

Tähän viikkoon on mahtunut monenlaista, työkiireitä, kotikiireitä, kummitytön luona kyläilyä (ehdottomasti viikon kohokohta!), hautajaissuunnittelua ja ensimmäinen joululahjakierros perheen kesken Myllyssä. Siitä on pakko mainita erikseen, sillä kuvaa ei ole: neljätoistavuotias toivoi, että tekisimme lahjakorit toisillemme siten, että arvomme sen, kuka hankii korin kellekin. Lauantaina toteutimme tämän Myllyssä. Olipa mukavaa. Minä kokosin korin miehelle, neljtätoistavuotias minulle ja mies neljätoistavuotiaalle.

Joulukuun ensimmäisen viikon parhaat kuvina

Joulukalenteri
Maanantaina avasin ensimmäisen luukun pienestä kuvajoulukalenteristani. Olin hankkinut sen mummolle hoitokotiin, mutta mummon kuoltua pidin sen itse. Ensimmäisestä luukusta tuli hyasintit, ja ajattelin heti, että mummo olisi pitänyt sekä kalenterista että jouluisista hyasinteista. Kalenterista on joka päivä tullut kiva kuva, ja sen aukaisemisrutiini aamuisin kahvikupin äärellä on mukava päivän aloitus.
Hirvensalon kirkko
Tiistai-illalla lähdimme neljätoistavuotiaan kanssa Hirvensalon kirkolle kuuntelemaan Turun ammattikorkeakoulun Tukaanit-kuoron joulukonserttia. Olin yllättynyt, että sain lapsenkin mukaani. Kuulimme monta hienosti sovitettua jouluista laulua ja olimme molemmat tyytyväisiä siihen, että lähdimme viettämään tiistai-iltaa kirkolle. Joka kerta sitä muistuttaa itseään siitä, että pimeän keskellä kannattaa puuhastella jotakin mukavaa ja poistua kotoa, vaikka ei ensin yhtään huvittaisi.
Taidemuseon joulukuusi
Seikkailin keskustan tuntumassa ja pääsin vihdoin katsomaan Taidemuseon joulukuusen. Minusta tämä on kaupunkimme komein ja kaunein kuusi, mutta voi olla, että olen jäävi sitä arvioimaan: keskimmäinen poikamme on mukana Kulttuurimaestrot-yhdistyksessä, jonka aikaansaannos kuusi tänäkin vuonna on. On ollut suorastaan ihanaa saada häneltä joka joulukuu ”kuvakertomus” kuusen pystyttämisestä ja heistä yhdistyksen nuorista jäsenistä.
Minna kampaamossa
Voi herran jestas! Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun pääsin kampaajalle ja katsoin itseäni peilistä. Oli todella aika leikata hiukset. Peilissä näkyvä ilmekin kertoo hämmästyksestäni ja havainnostani. Harmittaa, etten ottanut kampaajan jälkeen -kuvaa lainkaan, sillä hiukset olivat todella skarpit ja kivat kampaamokäynnin jälkeen… Lyhyet hiukset ovat paitsi helpot myös sellainen päänvaiva (hah), että niitä pitää saksia neljän, maksimissaan viiden viikon välein.
Lahjakortit
Käynnistin pienimuotoisen hyväntekeväisyyskampanjan somessani: otin mallia seinäjokelaiselta kaverilta, joka vuosittain kerää nuorille joululahjaksi 20 euron lahjakortteja. Hän kerää rahat, hankkii kortit ja toimittaa ne Hope ry:lle. Benchmarkasin mallin, ja saimme ystävieni kanssa hankittua 19 Hansakorttelin 20 euron lahjakorttia. Ensi viikolla toimitan ne Hopen kautta joululahjaksi lapsille ja nuorille. Minusta tässä on oiva tapa tehdä yhteisöllisesti hyvää!
Enkelit pöydällä
Olin päättänyt teettää mummoni hauta-arkulle ja muistotilaisuuden muistopöydälle enkelin, johon luottokukkakauppias tekee ”kukkajutun”. Keraamikko ei kuitenkaan ehtinyt tekemään enkeleitä, joten päätin alkaa hommiin itse. Tulokset näette kuvassa. Kukat niistä vielä puuttuvat, mutta uskon, että näistä tulee kauniit. Olen joka joulu antanut isoäidilleni lahjaksi jonkinlaisen enkelin ja niin teen nytkin.

Tähän on tultu.

Minna

Avainsanat: , , , , ,
Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään