Tähän on tultu

10.7.2026 minnis

Lempiasioitani juuri nyt

Tyylimurun Tiina oli kirjoittanut kivan kesäpostauksen, ja minä aloin heti pohtia mitkä olisivat minun lempiasioitani juuri nyt. Ja koska sain listattua niitä melkoisesti päässäni, päätin tarttua näppäimistöön ja kirjoittaa asiat blogiin. Niitä pohtiessani huomasin, miten paljon kesäloma-arkeen mahtuukaan pieniä asioita, jotka saavat hyvälle tuulelle.

Lempiasioitani juuri nyt

Kesän tunnelma

Vaikka aurinko ei paista eikä lämpömittarissa ole toivomaani plus kahtakymmentäviittä astetta, sateisenkin aamun pelastaa kesäinen (loma)tunnelma. Siihen lukeutuvat kiireettömät aamut, kuuma aamukahvi itse valitsemasta mukista, päivän suunnittelu ja vapauden tunne. Kun ei kukaan odota minua missään eikä vaadi minulta mitään. Kun voi tehdä sitä, mitä mieli tekee ja mitä huvittaa. Miinus remonttijutut ja kodin laittaminen rippijuhlakuntoon. Tai no, asumiskuntoon.

Kesäkelit

Kun sitten aurinko paistaa ja ilma on kuin morsian (mittari mieluusti hellelukemissa), olen yhtä hymyä. Tuntuu, että saan kasa kaupalla lisää energiaa lämmöstä ja auringosta. Kunpa saisimme nauttia näistä keleistä vielä useaan kertaan.

Tyttären rippijuhlavalmistelut

Yleensä kaikenlaiset juhlavalmistelut ovat melko kuormittavia. Nyt huomaan, etten ole lainkaan stressannut neljätoistavuotiaan rippijuhlista. Olen tainnut käyttää stressiannokseni remontin valmistumiseen ja saanut samalla itselleni vakuutettua, että juhlat järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Olen toki käyttänyt luvattoman paljon taukoaikaa (remontista ja kodin järjestelystä) kaikenlaiseen ”turhaan tai hassuun”, esimerkiksi siihen, miten ja mistä herkuista kokoan herkkuplatterin juhliin…

Liikunta, liikkuminen, treenaaminen

Tämä trio on päivieni ja viikkojeni ehdoton ilo. Ilman sitä voisin huonosti enkä jaksaisi mitään. Selkäni kärsisi, mieleni hajoaisi ja kroppa tuntuisi väsyneeltä ja raihnaiselta. Yöt menisivät varmasti harakoille. Liikun lenkkeillen kävellen päivittäin tunnin tai puolitoista ja salitreenaan kahdesti viikossa, näiden lisäksi käyn ainakin kerran joko Pure Strenght – tai crosstraining-treenissä. Ihan ehdottomat lempiasiat etenkin nyt, kun kehitystä tapahtuu ja huomaa liikunnan ja salitreenaamisen hyödyt arjessaan.

Haahuilu

Rakastan haahuilua. Ja teen sitä mieluusti ihan yksin. Se tarkoittaa sitä, että kaikkien koti- ja perhevelvollisuuksien jälkeen – joskus myös ennen niitä – laitan lenkkarit jalkaan ja lähden ulos ovesta. Suuntaan esimerkiksi keskustaan, jokirantaan, lähimetsän pururadalle, Skanssiin tai hautausmaalle ja vaellan omissa ajatuksissani kohteeseen ja kohteissa. En osta mitään, en tapaa ketään enkä ole suorittamassa mitään. Kunhan haahuilen. Joskus haahuilun lomassa kuuntelen kirjaa tai ostan paluumatkalla cappuccinon evääksi. Haahuilu voi kestää vartin tai siinä voi vierähtää muutama tunti.

Kodin vaaleanvihreä seinä

Rakastan sitä. Keittiön yksi pieni seinäpätkä maalattiin remontissa vihreäksi, se on kuin karkki. Käyn seinän edessä päivittäin ihailemassa sitä. Onneksi päädyimme tähän ratkaisuun. Ihan lemppari!

Kesämekot

Nautin siitä, kun voin pitää mekkoja. Kesämekot ovat suosikkejani. Joka kelillä niitä ei voi pukea ylleen, mutta aina sään salliessa pyrin valitsemaan kaapista jonkun lukuisista kesäkoltuistani. Yksi helpommista ja käytetyimmistä lienee keltainen pitkä lyhythihainen mekkoni, jota olen käyttänyt ainakin viisi vuotta. Se kiristää nykyään hihoista salitreenin jäljiltä, mutta olen päättänyt käyttää sen ns. loppuun. Sitä pystyy käyttämään myös kehnoimmilla keleillä, sillä esimerkiksi farkkutakki sopii sen kanssa ihan kivasti. Alla oleva kuva on vuodelta 2021.

Ystävät, tuttavat ja kummityttö

Nyt kun on lomalla, on enemmän aikaa ystäville, tuttaville ja kummitytölle kuin arjessa. Kummitytön perhe tuo elämääni iloa, ja on ihana nähdä hänen ja hänen pikkusiskonsa kasvavan ja kehittyvän. Yritän tunkea lastenhoitoavuksi viikoittain. Se on palauttavaa.

Tähän on tultu.

Minna

Avainsanat: arki, kesäloma, lempiasioita, perhe, ruuhkavuodet

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Ajatuksia kodin remontista

Remonttiaikataulu on suuntaa antava. Aina. Ja ikuisesti. Vaikka minkälainen projektipäällikkö ja aikataulutuksen suomenmestari, remontti venyy ja paukkuu. Päivän, viikon tai kuukauden.

Isot asiat ja suuret linjat ovat helppoja ja tulevat valmiiksi nopeasti. Yksityiskohtia hinkataan. Ja hinkataan. Ja hinkataan. Ja niitä on hinkattava, jotta lopputulos on asukasta varmasti tyydyttävä.

Se, mitä aluksi paperille piirrettiin ja suunniteltiin, saattaa muuttua matkan varrella syystä tai toisesta. Ja se, mitä ei suunniteltu tai mitä ei toivottu, tapahtuu varmasti.

Kun aikataulu kiristyy, alkaa tapahtua virheitä. Kaikille. Kaikenlaisia pikkujuttuja, joita joudutaan paikkaamaan, korjaamaan ja viilaamaan ikuisuuksia.

Sitten maalia roiskuu parketille, laatta halkeaa, mattotilaus on virheellinen, 1969 asennettu lasi menee rikki, vasta hiottuun ja maattuun kynnykseen tulee naarmu, tilattu lista on väärä ja sade estää terassin kaiteen maalaamisen. Kaikenlaista. Koko ajan. Tai se ainakin tuntuu siltä.

Ensin on että uuuh. Ja heti perään vau ja uskomatonta! Sitten tulevat ei saakeli, voi itku ja ei voi olla totta!

Kun löytää kunnon remonttiporukan, heille kannattaa sanoa kiitos ääneen. Joskus tarjota kuppi kahvia. Kehua, kun on oikeasti aihetta kehuun.

Pahvilaatikoita, pahvia, muovia ja teippiä on kaikkialla.

Pihan varikset nokkivat ulos jätettyjä pahveja ja niiden lomaan vahingossa unohtunutta kahvipakettia. Kahvinpuru leviää kivasti etupihaan. Sitten tulevat jälleen ei saakeli, voi itku ja ei voi olla totta!

Kun iloitsee yhden nurkan valmistumisesta, siisteydestä ja tavaroiden paikalleen saamisesta, huomaa viereisen nurkan kaaoksen. Kaikenlaiselle roinalle pitää etsiä paikat uudessa keittiössä, eteisessä ja työhuoneissa.

Mistä sitä roinaa tulee? Vaikka kuinka karsii, myy, heittää rikkinäiset pois ja kierrättää, tuntuu, että uuteen remontoituun kotiin on jäämässä valtava röykkiö (kummallista) tavaraa. Vaikkei olisi edes hamstraaja. Kasojen, romujen, pinojen ja kaikenlaisen roinan ja ryönän määrän on pakko olla vakio.

Remontin aikana ja sen hiljalleen valmistuessa kannattaa kiinnittää huomio valmiisiin kohtiin, nurkkiin ja asioihin. Keskeneräisyys kuormittaa. Ja harmittaa. Ja kalvaa.

Se, mitä eniten jännitit ja pohdit ennen remonttia, osoittautuukin onnistuneemmaksi jutuksi. Sitä kannattaa käydä katselemassa ja sen ääreen pysähdellä niinäkin hetkinä, kun usko remonttiin alkaa hiipua.

Kliseisesti pitää luottaa prosessiin. Keskeneräistä työtä ei sovi arvostella eikä sitä kannata jäädä ihmettelemään. Kuten sanottu: trust the process. Kodista tulee just hyvä. Enemmänkin.

Tähän on tultu.

Minna