Kesälomani päättyi elokuun viimeisellä viikolla. Loman kirjasaldo oli tismalleen sama kuin edellisvuonna ja viime vuonna. Hassua. Nämä kesälomani viimeiset luetut ja kuunnellut kirjat käsittelevät tavalla tai toisella identiteettiä ja muutosta – olipa kyse menneisyyden kohtaamisesta, rikosselvittelystä, rakkaudesta tai mielen sairauden voittamisesta.

Kesäloman viimeiset viisi kirjaa – rakkautta, rikoksia ja uusia alkuja

Solja Krapu-Kallio: Remonttitaitoisen unelma

Remonttitaitoisen unelma (Storytel Original) vie lukijan kesäiseen Järvi-Suomeen. Teos kertoo Ruotsissa asuvasta Laurasta, jonka tytär Tove käyttää saamansa perinnön ostamalla Suomesta Lauran huonokuntoisen lapsuudenkodin. Alkujärkytyksestä huolimatta Laura päätyy katsomaan paikkaa, ja edessä on monenlaisia yllätyksiä ja vanhoja tuttuja.

Krapu-Kallion kirja on kevyttä kesälukemista parhaimmillaan. Se on lempeän humoristinen kertomus nykyisyydestä, menneisyydestä, ystävyydestä ja uusista mahdollisuuksista. Vaikka tarina oli mielestäni pääasiassa mukavasti eteenpäin soljuva, paikoin se kävi pitkäveteiseksi. Henkilöhahmot olivat onnistuneita. Kolme tähteä.

Hanni Maula: Vintagea ja veritekoa

Hanni Maulan esikoisteos Vintagea ja veritekoja (Otava) on Helvi Helve tutkii -sarjan ensimmäinen osa. Eläkkeelle jäänyt hauholainen kirjastonhoitaja Helvi Helve löytää naapurinsa Ari Paateron kuolleena. Kuoleman ajatellaan ensin olevan luonnollinen, mutta Helvi Helve ryhtyy kuitenkin tutkimaan asiaa, sillä hänestä tuntuu, että kuolemansairaan miehen kuolemaan liittyy jotakin rikollista. Helvin Helveen lisäksi Ari Paateron kuolemaa ja siihen liittyviä tapahtumia ryhtyy selvittämään iso joukko kyläläisiä. 

Romaanin lähtötilanne oli arvoituksellinen, juonen edetessä tapahtumat seurasivat toisiaan tiheään tahtiin, ja yllättäviä yhteyksiä ja menneisyyden salaisuuksia paljastui vähitellen. Hanni Maula pitää tarinan kuljetuksen taitavasti hallinnassa, vaikka henkilöhahmot paljastuvatkin matkan varrella aivan toisenlaisiksi kuin aluksi uskottiin tai uskoteltiin. Henkilöhahmoista päähenkilö Helvi Helve oli ehdottomasti suosikkini!

Vintagea ja veritekoja oli viihdyttävä ja hyvällä huumorilla osuvasti maustettu teos. Sen henkilöhahmot olivat kiinnostavia, siirtymät henkilöistä ja näkökulmista toisiin onnistuneita. Paikoin kirja oli mielestäni toisteinen ja juuri siksi tylsä. Kolme tähteä.

Mika Waltari: Kaarina Maununtytär

Viisikko-kirjakerhomme elokuun kirjaksi valittu Kaarina Maununtytär (WSOY) on kertomus suomalaisesta vanginvartijan tyttärestä, joka kuningas Eerik XIV:n puolisona rakasti, kärsi ja jätti pysyvän jäljen historiaan. Kaarina Maununtytär on ensimmäinen Waltarini ikinä. Oikeasti.

Romaani alkaa Eerikin noususta valtaistuimelle ja kuljettaa lukijan poliittisten kuohujen ja kiihkeän rakkausdraaman läpi siihen hetkeen, kun Kaarina Maununtytär siirtyy Suomeen viettämään leskenpäiviään.

Kaiken kaikkiaan historialliset romaanit eivät ole oma juttuni, eivät sitten millään. Waltarin teoksessa historia, suomalaisuus ja naisnäkökulma ovat vahvasti läsnä. Naishahmot jäävät kuitenkin stereotyyppisiksi ja pinnallisiksi. Waltarin tyyli kirjoittaa on vahva, ja kirjailijan kaunis ja kuvaileva kieli sai minut lumoihinsa, perehtyminen historiaan tulee hyvin esille. Kaiken kaikkiaan ei minun genreäni. Kaksi tähteä.

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

Ulla Linturinteen Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen (Myllylahti) kertoo Raisasta, joka jää eläkkeelle sanomalehden kulttuuritoimittajan työstä. Eläkepäivien alku ei suju pehmeän laskun kautta. Työ on vienyt ajan liki sataprosenttisesti, ja nyt edessä on äkkipysähdys ja tyhjyyden tunne.

Raisa on aiemmin eronnut aviomiehestään Ristosta, joka muutti eron jälkeen Thaimaahan. Parilla on aikuinen poika, mutta pojan vaimon kanssa välit eivät ole helpoimmasta päästä. Ystäviäkin löytyy, mutta useimmat heistä ovat nuorempia ja edelleen kiinni työelämän kiireissä. Kun kalenteri yhtäkkiä tyhjenee, herää kysymys: mitä tehdä loppuelämällään?

Linturinteen teos on takuuvarmaa kepeää kesälomaluettavaa. Tarina soljuu mukavasti eteenpäin, eikä sitä ole pitkitetty turhaan. Kirjan keskeiset hahmot on karakterisoitu selkeästi, ja ne hahmot ovat kiinnostavia. Tarinan ytimessä on muutos, ja teemoina työ, tasa-arvo, naiseus, ystävyys ja rakkaus. Kirjailija on onnistunut tekstissään välittämään monenlaisia tunteita. Ensin ajattelin kolmea tähteä, päädyin lopulta neljään, sillä kirja parani loppua kohti.

Eevi Sjöholm: Vahva

Eevi Sjöholmin (Into kustannus) Vahva on omakohtainen, herkkä ja samalla järisyttävän rehellinen kertomus taistelusta kroonistuneen anoreksian kanssa. Tämä päiväkirjamerkintöihin perustuva teos on raaka ja sensuroimaton kuvaus mielen sairastumisesta.

Vahva on rohkea, avoin ja tarpeellinen kirja sekä henkilökohtaisuutensa että yhteiskunnallisen analyysinsa vuoksi. Se tavoittaa yksityiskohtaisten päiväkirjahetkien kautta sairauden sisäisen logiikan ja laajentaa sen koskettavuuden laajempaan kuvaan.  Teos on taidokas monella tavalla: sen kieli on rikasta ja ilmeikästä ja se herättää eloon Sjöholmin kokeman ahdistuksen, epätoivon mutta myös sitkeyden ja toivontunteen.

Paikoin jäin pohtimaan, olisiko teosta voinut tiivistää tai lyhentää, sillä aika ajoin havahduin ajatukseen siitä, siirryttiinkö hienosta, jopa taiten kirjoitetusta kirjasta, master piecestä, sosiaalipornoon. Näissä kohdissa olisin tipauttanut antamani viisin tähteä neljään, mutta lopulta päädyin antamaan täydet viisi tähteä.

Tähän on tultu.

Minna

Kuvakollaasin kuvat kustantamoiden sivuilta.