Kesäkuun vinkki: Viisi kirjaa kesälomalukemistoon

Kesäkuun vinkiksi kokosin kirjakattauksen. En hakenut siihen tietoisesti tiettyjä kirjoja, vaan listasin oman lomani viisi ensimmäistä kirjaa. Sattumalta ne kaikki ovat mukaansa tempaavia, koukuttavia ja omalla tavallaan kiehtovia. Nappaa tästä siis viisi kirjaa kesälomalukemistoon.

Viisi kirjaa kuvina

Henna Mäkelin: Rasituskoeaika

Henna Mäkelinin Rasituskoeaika (Bazar 2025) on lämminhenkinen, tarkkanäköinen ja hauska romaani elämästä sellaisena kuin se usein yllättäen eteen osuu. Kirjan päähenkilö Riitta on kulttuuritoimittaja, joka huomaa olevansa raskaana toisen kerran – juuri kun elämä tuntui asettuvan uomiinsa. Riitan mies ei heti sopeudu uuteen tilanteeseen, mikä tuo suhteeseen uudenlaista kitkaa ja kirjan tarinaan osuvaa jännitettä.

Mäkelin käsittelee perhe-elämää, odotusta ja parisuhteen dynamiikkaa kepeästi mutta oivaltavasti. Riitan arki on täynnä tuttuja ja tunnistettavia haasteita, joiden keskellä pilkahtelee huumori. Erityismaininnan ansaitsee mielenkiintoinen hahmogalleria, jossa loistavat muun muassa miehen sisko, alati vaativa ja energinen Nato sekä Riitan ja hänen miehensä Nykerönenä, lapsihahmo, jonka olemassaolo luo tarinaan omanlaistaan syvyyttä ja hellyyttä.

Kirjailijan kieli on elävää ja oikeellista, ja vaikka aiheet sivuavat raskautta, perhesuhteita ja henkistä venymistä, eikä kosketa tällä hetkellä juurikaan omaa elämää, teos kiinnostaa ja koukuttaa. Se on kirjasta samaan aikaan kepeä ja koskettava. Neljä tähteä.

JP Koskinen, Pauli Kuusiranta: Ulvilan murha: kadonneen tekijän jäljillä

Ulvilan murha on yksi Suomen rikoshistorian kuuluisimmista ja kiistanalaisimmista tapauksista. Rikoskirjailija JP Koskisen ja rikostutkija Pauli Kuusirannan teos Ulvilan murha – kadonneen tekijän jäljillä (Docendo 2023) tarttuu tapaukseen journalistisella tarkkuudella ja kirjallisella otteella, joka vie lukijan syvälle murhatutkimuksen epäselvyyksiin, viranomaisten ratkaisuihin ja koko oikeusprosessin häkellyttäväänkin kulkuun.

Rikostutkija Kuusiranta ja rikoskirjailija JP Koskinen rekonstruoivat murhayön tapahtumat tarkasti. Tekijät kertovat mitä poliisi sai selville, tehtiinkö tutkinnassa virheitä ja millaiseen lopputulokseen oikeuslaitos johtopäätöksissään päätyi. Lukija voi vetää omat johtopäätöksensä murhayön tapahtumista. Teos rakentuu vahvalle taustatyölle, mutta sen sävy ei ole kylmästi faktuaalinen – päinvastoin, se on henkilökohtainen, tutkiva ja epäoikeudenmukaisuutta puntaroiva.

Kieli on sujuvaa ja selkeää, ja vaikka aihe on raskas ja paikoitellen synkkä, kirjaa on helppo seurata. Tartuimme tähän äänikirjana yhdessä puolisoni kanssa ja kuuntelimme sitä kolmessa erässä. Molemmat pidimme teoksesta, ja aiomme kuunnella yhdessä ”tämän Ulvila-sarjan” muutkin teokset. Neljä tähteä.

Mirella Mäkilä: Äkkilähtöjä Tampereella

Äkkilähtöjä Tampereella (Otava) on hauska ja elämänmakuinen romaani. Tampereella asuvan Roosan seikkailut porafirman pääkonttorilta ullakkoasumiseen, ihmissuhdevyyhtiin ja äkkilähtöön lomasaarelle tarjoavat kepeän ja viihdyttävän lukukokemuksen.

Tämä hyvänmielen teos käsittelee aikuisuutta, ihmissuhteita sekä itsensä asettamista etusijalle lämpimällä huumorilla ja rennolla otteella. Kirjailija on luonut henkilöhahmoista eläväiset ja kiinnostavat, kokonaistarina on sujuva ja kiinnostava. Kirja on Se on moro -sarjan kolmas osa (varsin hyvä jatko-osaksi!), ja se on saanut Funlandia-palkinnon. Helppoa kuunneltavaa ja luettavaa lomapäiviin. Neljä tähteä.

Juha Vuorinen: Vuorisen matkaputkiradio

Juha Vuorisen viimeisin teos, Vuorisen matkaputkiradio (Bazar) valikoitui Viisikko-kirjakerhomme kesäkuun teokseksi. Tällä kertaa listalta löytyi minun valitsemani kirja, jossa kriteerinä oli mieskirjailija. Olen aina halunnut lukea tai kuunnella Vuorista. Olen myös aina pitänyt hänestä radio- ja äänipersoonana. Siksi valitsin tämän.

Matkaputkiradio on humoristinen kolumnikokoelma, joka kuljettaa lukijan tai kuuntelijan halki Benelux-maiden leirintäalueiden, välillä myös Atlantin taakse, tosin vain etäyhteyden päässä. Teos yhdistelee matkakertomusta, perhe-elämän kommelluksia ja vuorismaista kielellistä kekseliäisyyttä itseironisissa sävyissä.

Kirjan kantavia teemoja ovat matkustus, arki, perhe ja kulttuuri. Teos on virkistävä, viihdyttävä, älykäs ja kielellisesti taidokas – Vuorisella on paitsi sana myös kynä hallussa. Hänen itsensä lukemana toimi erinomaisesti. Neljä tähteä.

Inkku Kärkkäinen: Lupauksia ja lumpeenkukkia

Lupauksia ja lumpeenkukkia (Myllylahti) on lämminhenkinen feelgood-romaani, joka kuvaa elämänmuutosten pyörrettä ja ystävyyden kantavaa voimaa. Tarinan keskiössä on ammattijärjestäjä Minna Mattila, jonka suunniteltu sinkkuarki muuttuu yllättäen perhe-elämäksi Espoon rivitalossa vauvoineen, koiranpentuineen ja keskeneräisine remontteineen.

Kiva ja kepeä teos onnistuu pureutumaan arjen ristiriitoihin – vauvavuoden väsymykseen, uusien roolien etsimiseen ja yhteiselämän kompromisseihin – tavalla, joka on tunnistettava, samaistuttava ja ainakin tuossa elämänvaiheessa elävälle lohdullinen.

Tämä kakkososa ei kuitenkaan onnistu ihan yhtä kivasti kuin ensimmäinen osa, Kierrätystä ja kirsikankukkia. Paikoin kirja oli naiivi ja toisteinen. Silti hyvää kesälomalukemista. Kolme tähteä.

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Kuvakollaasin kirjojen kansikuvat on kirjojen kustantamoiden sivuilta.

Kevään kirjapostauksen pääset lukemaan tästä.

Ja toukokuun vinkkeihin onnistuneeseen kesälomaan pääset tästä.

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Suosittelen

”Kyllä sun pitäisi…” – Muiden vaatimukset vai omat valinnat?

Eräs tuttavani totesi kerran, että minun pitäisi nauttia elämästä enemmän, toisen mielestä minä voisin ottaa rennosti, ja kolmas oli sitä mieltä, että sunnuntaisin pitäisi vain olla ja lepäillä. Neljäs ahdistui, kun en saanut aikaiseksi jotakin, jota olen miettinyt pitkään tai projekti onkin jäissä – koska kyllähän sen pitäisi jo valmistua. Viides ihmettelee, miten minä olenkin niin pieni, että kyllä minun pitäisi ottaa lisää kahvipullaa. Kuudes toteaa, että siivouspäivä pitäisi pitää perjantaisin ja karkkipäivä lauantaisin…sadannen mielestä voimatreenit pitäisi ajoittaa aamupäiviin, sillä muutenhan yöunet kärsivät.

Minna istuu kirkon portailla

Jos tarttuisin näihin kaikkiin, alkaisin elää elämääni muiden odotusten mukaan. Ja usein me ihmiset alammekin – elämme siten, miten kuulemme toisten sanovan emme niinkään sen mukaan, mitä itse todella haluamme. Ja sitten kieriskelemme omatunnontuskissa, kun oma tapamme toimia ja olla eroaa siitä, mitä meidän muiden mielestä pitäisi olla tai miten toimia.

Kysyin sosiaalisessa mediassa seuraajiltani, mitä kaikkea heidän pitäisi olla tai tehdä muiden mielestä. Sain liki 30 vastausta.

”Kyllä sun pitäisi…”

”Sun kannattaisi kyllä mennä opiskelemaan sote-alaa, siellä on töitä.”

”Teidän iässänne pitäisi jo miettiä omistusasuntoa.”

”Jokaisen pitäisi jaksaa käydä salilla ainakin kolme kertaa viikossa.”

”Kyllä sun pitäisi käydä pilateksessa ja joogassa, sitähän suositellaan kaikille.”

”Sun pitäisi syödä enemmän.”

”Sun pitäisi syödä vähemmän.”

”Sun pitäisi nähdä tää leffa!”

”Sun pitäisi pitää itsestäsi huolta. Alat näyttää vanhalta.”

”Kyllä sinun tulisi osata sanoa ei.”

”Sun pitäisi vaatia perheenjäseniltä enemmän sen sijaan, että itse teet kaiken.”

Näiden lisäksi pitäisi pestä ja siivota autoa, tehdä samankaltaisia valintoja kuin kommentoija, olla itselleen armollinen, suorittaa vähemmän, keskittyä hetkeen enemmän, reipastua influenssassa, syödä vähemmän herkkuja, koska ne näkyvät helposti vyötäröllä, osata laskea matematiikan laskuja, koska on kirjoittanut 20 vuotta sitten laudaturin matematiikasta, osata neuloa, koska se opetetaan kaikille koulussa, lukea neljä kirjaa kuukaudessa, yksi per viikko, siivota säännöllisesti sekä ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa märehtiminen tilanteessa, jossa oma läheinen on sairastunut vakavasti. Pyykit pitäisi kuivata kesällä ulkona.

Minnan kasvokuva

Kuulostaako tutulta?

Elämme aivan selvästi maailmassa, jossa kuulemme ympäriltämme ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä, missä vaiheessa elämää pitäisi olla, miltä kodin pitäisi näyttää tai millaisia tavoitteita ihmisellä pitäisi olla. Usein nämä eivät edes tule esimerkkien tapaisena suorana puheena vaan rivien välistä pieninä huomautuksina, retorisina kysymyksinä tai yleisinä oletuksina.

Ja sitten yhtäkkiä me alamme sisäistää ne kokototuuksina. Otamme vastaan muiden mielipiteitä, ajatuksia ja elämän ohjenuoria, kokemuksia, toiveita ja neuvoja – ja laitamme ne huomaamattamme omiin suunnitelmiimme, tavoitteisiimme ja ajatuksiimme. Elämä alkaa kummasti rakentua sen mukaan, mitä sen pitäisi jonkun toisen mielestä olla. Annamme jonkun muun kontrolloida.

Ei ole väärin ottaa vastaan neuvoja tai kuulla muiden ajatuksia tai kokemuksia, mutta jos kaikki päätökset perustuvat vain siihen, mitä kuuluisi ja pitäisi tehdä, oma ääni hukkuu helposti. Entä jos ei enää antaisikaan muiden määritellä, milloin olemme tarpeeksi, mitä juuri minun pitäisi haluta tai miltä elämäni tulisi näyttää?

Kaiken ulkoisen kohinan keskellä voimme valita toisin: kaikkeen ei tarvitse suostua, ”ein” sanomisen opettelu kannattaa aina ja omiin valintoihin ja ratkaisuihin pitää uskaltaa luottaa. Itse tietää parhaiten, mikä on omalle kropalle hyväksi ja mitkä käytänteet tukevat omaa arkea. Sanoisin myös, että on tärkeää ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden seurassa voi olla ihan oma itsensä.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään