Satu Rämön Dísa yllättää ja nousee Hildur-sarjan parhaimmistoon
Satu Rämön Islantiin sijoittuva Hildur-dekkarisarja on ollut yksi viime vuosien kiinnostavimmista kotimaisista kirjallisista menestystarinoista. Olen seurannut sarjaa aivan sen alusta lähtien. Erityisesti ensimmäiset osat, Hildur sekä Rósa & Björk, tekivät minuun suuren vaikutuksen. Ne olivat taidokkaita, yllätyksellisiä ja poikkeuksellisen koukuttavia dekkareita. Ei siis ollut epäilystäkään siitä, ettenkö tarttuisi myös sarjan kuudenteen osaan heti sen ilmestyttyä.
Lokakuussa julkaistu Dísa (WSOY) jatkaa tuttujen henkilöhahmojen tarinaa Islannin karuissa ja kiehtovissa maisemissa. Tällä kertaa keskiöön nousevat kosto, oikeudenmukaisuus ja kysymys siitä, kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään puolustaessaan itseään tai muita.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat jälleen Islannin Länsivuonoille. Rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir saa työparinsa Einarin kanssa selvitettäväkseen kummallisen rikoksen Flateyrin kylässä. Suomalainen liikemies on joutunut väkivallanteon kohteeksi kummitustarinoistaan tunnetun kirjakaupan yläkerrassa. Samaan aikaan poliisipäälliköksi edennyt Jakob joutuu keskelle erikoisia tapahtumia naisystävänsä Guðrúnin perheen keskitalven juhlassa.
Oman tarinalinjansa muodostaa Dísa, joka on aiemmin toiminut poliisin tiedonantajana. Nyt hän tekee vapaaehtoistyötä turvakodissa ja kohtaa ihmisiä, joiden elämässä väkivalta ja epäoikeudenmukaisuus ovat arkipäivää. Dísa tietää omasta kokemuksestaan, miltä tuntuu jäädä ilman apua. Eikä hän tyydy seuraamaan tapahtumia sivusta.
Rämölle tyypilliseen tapaan kirjassa kulkee rinnakkain useita tarinoita, jotka alkavat hiljalleen punoutua yhteen. Rikostutkinnan ohella seurataan tuttujen henkilöhahmojen henkilökohtaista elämää, ja menneisyyden tapahtumat vaikuttavat jälleen vahvasti nykyhetkeen.
Dísa ei ole pelkästään rikosromaani. Sen keskeisiksi teemoiksi nousevat lähisuhdeväkivalta, vallankäyttö, kostonhalu ja oikeudenmukaisuus. Kirja haastaa pohtimaan, missä kulkee oikean ja väärän raja. Voiko väärin tekeminen koskaan olla oikeutettua, vaikka tarkoitus olisi hyvä? Erityisen kiinnostava henkilöhahmo on tällä kertaa kirjan nimihahmo Dísa, joka on ristiriitainen ja omalla tavallaan traaginen tyyppi.
Rämö on onnistunut aiemmissakin teoksissaan luomaan henkilöhahmoja, joihin lukija kiintyy. Hildurin ja Jakobin elämää on ollut kiinnostavaa seurata jo usean tarinan ajan. He ovat paitsi dekkarin rikoksia selvittäviä poliiseja myös tuttuja ihmisiä, joiden ilot, surut ja ihmissuhteet kiinnostavat siinä missä varsinaiset rikosjuonetkin. Myös Islannin maisemat ja paikallinen elämänmeno ovat edelleen tärkeä osa Rämön kerrontaa. Karut vuonot, talven pimeys ja pienet kyläyhteisöt muodostavat tarinalle omaleimaisen taustan. Paikalliset tavat, perinteet ja arkielämä tuovat rikostarinan rinnalle kiinnostavaa kulttuurikuvausta.
Kuudennen osan kohdalla voisi helposti kuvitella, että sarja alkaisi jo hieman toistaa itseään. Henkilöhahmot ovat tuttuja, tapahtumaympäristö samoin, ja lukija on oppinut tuntemaan kirjailijan tavan rakentaa tarinoitaan. Mutta juuri tässä Dísa onnistuu yllättämään. Rämö osoittaa, että hänellä riittää edelleen uusia ideoita ja kykyä kuljettaa tarinaa suuntiin, joita lukija ei täysin osaa ennakoida. Juonenkäänteet ovat taitavasti rakennettuja, ja tapahtumien väliset yhteydet avautuvat vähitellen. Lukijalle annetaan sopivasti vihjeitä, mutta kokonaisuus onnistuu silti yllättämään.
Dísa on mielestäni yksi Hildur-sarjan onnistuneimmista osista. Se on samaan aikaan intensiivinen, koskettava ja yllätyksellinen. Olen aiemmin pitänyt etenkin Rósa & Björk -romaania yhtenä sarjan ehdottomista huipuista. Nyt Dísa nousee sen rinnalle. Molemmissa onnistutaan yhdistämään koukuttava rikosjuoni, vahvat henkilöhahmot ja loppuun asti kantava jännite.
Dísa on viiden tähden dekkari ja yksi koko Hildur-sarjan parhaista teoksista.
Tähän on tultu.
Minna
Kuva: Kansikuva on WSOY:n. Taustakuva on tehty omasta kotikuvasta Chat GPT 6,1 -tekoälyllä, kirjan kansikuvaa ei ole muokattu millään tavalla.