Tag: elämä

Lokakuinen viikko on sujunut rauhallisissa merkeissä: opiskelutehtävät ovat hallinnassa, kiireentuntua ei ole ja omat synttärini menivät mukavasti. Kaiken kukkuraksi tulin yllätetyksi, mikä on aina mukavaa! Viikon kohokohtia olivat myös lapsen hyvin menneet kokeet, yhteistyössä siivottu koti ja ihanat syntymäpäivälahjat. Alkuviikosta koin jopa täydellistä kiireettömyyttä – yhtäkkiä olin tehnyt kaiken tarvittavan ja kello oli vasta yksi […]

Olen saanut lukea muutamasta blogista, kun kirjoittajat ovat koonneet oman ikänsä verran elämänoppeja. Minä päätin tarttua samaan – seuraavassa listaan 45 elämänoppia oman matkani varrelta. Elämänoppini 45 vuoden ajalta 1 Olen oppinut sekä karkea- että hienomotoriikan: osaan istua, kävellä, juosta ja tarttua esineisiin pinsettiotteella! 2 Osaan puhua ja kirjoittaa kolmella kielellä, ilmaista itseäni suullisesti ja […]

Ensimmäinen opintovapaaviikko – ja samalla ensimmäinen kokonainen lokakuun viikko – on takana. Toistan itseäni, kun totean, että viikot vierivät nopeasti. Havahduin tähän viimeistään lauantaina, kun mies totesi yksitoistavuotiaalle, että kohta on joulu. Hyvänen aika. Joulu. En ole jouluihminen, joten en halua vielä edes ajatella joulua. Valitettavasti olin pakotettu tähän, sillä kauppareissulla törmäsin kärryilläni joulusuklaisiin, joulukalentereihin […]

Ruusufinni. Siitä on tullut minulle kirosana. Olen aiemmin kertonut kolmannen koronarokotteen jälkeen puhjenneesta ruusufinnistä. Tämän jälkeen koronan sairastaminen villiinnytti ruusufinnin kukoistukseensa. Kuten olen maininnut, tässä taudissa kamalinta omalla kohdallani on se, etten ole tottunut huonokuntoiseen ihoon. Enkä siihen, ettei lääkkeillä ole tehoa. Se se vasta paskamaista onkin! Ja se, että aamuisin iho on edes jollakin […]

Viime keväänä kerroin ensimmäisestä opintovapaastani ikinä. Sen loputtua totesin, että ”oi aikoja, olipa ihanaa ja vapauttavaa…vaikkakin työlästä”. Työntäyteistä kuitenkin aivan eri tavalla kuin töissätöissä. Eniten (tai no, eniten ja eniten…) nautin siitä, ettei aamuisin ollut tulipalokiire minnekään: opinnot alkavat pääsääntöisesti yhdeksältä, mikä tarkoittaa sitä, että ehdin aina kävellen aamulla kampukselle. Ja iltapäivällä sain karistettua päivän […]

Jälleen on yksi viikko taputeltu. Syyskuu on kääntynyt lokakuuhun. Värikkäät puut tiputtavat lehtensä, ja ilmassa voi haistaa talven tulon. Maa ja sen peittävä lehtimössö ovat märkiä, aamut ja illat pimeitä. Loka- ja marraskuu eivät ole suosikkejani millään mittarilla tarkasteltuna. Tai no, lokakuulle osuu oma syntymäpäiväni, se on ihan jees. Tämän viikon parhaat palaset olivat ehdottomasti […]

Tätä kysyttiin minulta kysy minulta, minä vastaan -haasteessa. Koska kyseessä on melkoisen iso kysymys, päätin, että vastaan siihen ihan kokonaisella blogijutulla. Olen ennenkin kirjoittanut saman tyylisen tekstin, viisi neuvoa teini-ikäisen vanhemmalle. Nyt syvennetään vähän. Tekisi mieli heti alkuun täräyttää, että melkein kuolin, mutta koska totuus on ainakin osin toisenlainen, en sitä tee. Lisään tähän perään, […]

Kymmenenvuotias ei ole enää kymmenenvuotias. Hän on yksitoistavuotias. Se tietää sitä, että minun on opeteltava kirjoittamaan yksitoistavuotias, yksitoistavuotiaan ja yksitoistavuotiaalle. Oppia nakuttelemaan neljäsluokkalaisen tilalle viidesluokkalainen. Se tarkoittaa toki myös sitä, että meillä asuu esiesiteini, tyttö täyttä rautaa ja täynnä omaa tahtoa. Sellainen, jota viime syksynä kuvailin tytöksi, joka osaa sanoa oikeissa kohdassa ein ja pitää […]

On pakko heti alkuun todeta, että kulunut viikko on mennyt nopeasti. Se on ollut työntäyteinen ja vienyt mukanaan edeltäjiensä tapaan. Viikon kohokohtia olivat opintoihini liittyvän toimittajavierailun sopiminen, aurinkoiset päivät ja kymmenvuotiaan syntymäpäivä. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa plussina ja miinuksina. Ensin viikon plussat! Kymmenvuotiaan syntymäpäivä. Se osui viikonlopulle. Hän oli toivonut ympäripyöreästi synttärilahjaksi ainoastaan pinnejä. […]

Näin sattumalta LinkedInissä alkusyksystä Nina Rinteen postauksen hänen vastajulkaistusta kirjastaan. Jäin oitis koukkuun ja tilasin kirjan kustantamolta itselleni – tämän teoksen lukisin kannesta kanteen! Äänikirja ei tällä kertaa riittäisi, sillä halusin päästä viivaimen ja lyijykynän kanssa alleviivaamaan ja lopuksi tutkimaan alleviivauksiani. Perehtyä kunnolla ja palata sitten lukemaani myöhemmin. Nina Rinteen kirjoittama ja Alma Talentin kustantama […]