Tag: ihmiset

En muista, koska olisin nauranut niin paljon kuin eräänä vapaapäivän aamuna lukiessani Twitteriä. Twiittaaja pyysi verkostoaan vastaamaan twiittiinsä kuin se olisi julkaistu sosiaalisen median kirpputoriryhmässä. Aamukahvi jäähtyi ja sain hikan. Tällaista se on ihan oikeassa Facebook-kirppiselämässä yhtään liioittelematta. Olkaa hyvät. Voitteko tuoda sen tänne Takakälviälle samaan hintaan? Ja kantaa kuudenteen kerrokseen (hissi on rikki) ja […]

Kokosin viikon parhaat pohtimalla sen antia myönteisinä ja kielteisinä (anteeksi, kehitettävinä) tapahtumina. Plussina ja miinuksina. Viikko on ollut tahmeampi kuin edeltäjänsä, siihen on liittynyt paljon pohdittavaa, kiirettä – tai ainakin kiireentuntua – tekemistä ja menemistä. Koronakaudella meneminen on lähinnä menemistä keittiön, olohuoneen, työhuoneen, kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välillä. Välillä suunnataan ystävälenkille, kuskataan lapsi harrastukseen ja piipahdetaan […]

Luin vähän aikaa sitten psykologian teosta, jossa kuvattiin elämän totuuksia. Kuvauksissa mentiin melko syvälle, ja välillä mietin, koskettavatko kaikki kirjatut totuudet edes minua. Opuksessa puhuttiin anteeksiannosta, hyvyydestä ja nöyryydestä. Kaksi totuutta sen sijaan mielsin heti sopivaksi niin itselleni kuin koko ihmiskunnalle: 1) kiire ei ole sama asia kuin tuottavuus ja 2) ihminen elää sellaista elämää, […]

Tämä on ollut erikoinen vuosi. Moni ystävistäni ja tuttavistani on todennut vuoden olleen yksi raskaimmista ja kauheimmista ikinä. Minä olen hieman häpeillen ja kiemurrellen tuonut esiin oman eriävän kantani: tämä on ollut minulle yksi elämäni parhaimmista vuosista. Myönnän toki, että kaikenlaiset suunnanmuutokset ja koronarajoitukset ovat sotkeneet niin perhe-Minnan kuin työ-Minnankin suunnitelmat moneen kertaan, enkä totaalimuutoksessa […]

Maanantaina alkoi opettajan vapaajakso, tutummin loma. Edessä oli joulu. Se sellainen joulu, joka tänä vuonna tuntui vähän tyhjältä arvalta. Olen perinteisesti hoitanut ensimmäisinä lomapäivinä sivutöiden ns. pakolliset, ennen joulua valmiiksi saatavat työt pois alta ja vasta sitten jäänyt ihan oikeasti lomalle. Niin nytkin. Maanantaina heräsimme yhdeksänvuotiaan kanssa aikaisin, sillä yritimme ehtiä ennen totuttuja maanantairuuhkia laboratorioon […]

Se oli joulun vaikein kysymys. Sen esitti yhdeksänvuotias soitettuaan pianolla Heinillä härkien kaukalon -joululaulun. Hän istui pianontuolilla kädet vielä koskettimilla, kallisti päänsä minuun päin ja kysyi, uskonko minä Jumalaan. Katsoin tytön hymykuoppia, jotka piirtyivät poskille, kun hän jäi uteliaana hymynkare suupielessään odottamaan vastaustani. Se oli samalla yksi vaikeimmista kysymyksistä ikinä. Se ylsi selvästi ja suurin […]

Olen usein ihmetellyt perheen miesväen parturikäyntejä. Tukat on saatu kyllä (jonkinlaiseen) minttiin, mutta täysin tyytyväisiä he eivät heti parturista palattuaan ole. Tukka on joko nyrhitty liian lyhyeksi tai jätetty liian pitkäksi ja hapsuiseksi. Se on myös voitu tasoittaa koneella vinoon tai leikata täysin päinvastaisesti kuin on sovittu. Nyt päästäänkin siihen, mitä minä ihmettelen: miksi ihmeessä […]

Tapasin viikon alussa ystäväni ja sain samalla syntymäpäivälahjani. Tämä oli ensimmäinen live-tapaamisemme pitkään aikaan, ja olikin varsin iloista nähdä synttärikahvien merkeissä. Ne olivat oikeastaan todelliset extempore-kahvit: olin täysin vääränä ajankohtana kampaajalla, minkä tajuttuani sain ikään kuin tunnin lisäaikaa päivääni. Käytin sen heti hyväkseni. Toimitin ystävälle yhdeksänvuotiaan hänelle sosiaalisessa mediassa myymän partiolaisten joulukalenterin, ja samalla kohtaamisella […]

Aloitin erään blogikirjoitukseni keväällä Turun Sanomien koronapäiväkirjassani seuraavasti: ”Tänään itkin ensimmäisen kerran”. Lause liittyi vahvasti siihen, kun sain kuulla väitöstilaisuuteni siirtyneen striimattavaksi. Samalla peruuntui kevään karonkka. Siirsimme sitä turvalliseen ajankohtaan syksyksi, lokakuun loppuun. Nyt totean itkeneeni tässä korona-ajassa toisen kerran. Karonkka on peruttu. Kun koronatilanne maassa kiihtyi, seurasimme tarkoin suosituksia. Niistä yksikään ei enää voinut […]

Tämän viikon parhaimmistoon ylsivät kuopuksen syntymäpäivät kiipeilypuistossa, kesän muistot mieleen tuonut intiaanikesä ja työyhteisöstä saamani kunniamaininta. Muita mukavia juttuja olivat muun muassa Ylioppilaskokelaan kaverin valmentaminen äidinkielen ylioppilaskokeeseen, ulkoilmatreenit ja siivottu eteinen. Tämä on ollut monella tavalla hyvä viikko. Hyvän siitä tekevät pienet mutta merkittävät arjen muruset. Yksi merkittävimmistä oli kuopuksen 9-vuotissyntymäpäivät, joita vietettiin oikeastaan vain […]