Tag: ruuhkavuodet

Marraskuun toinen viikko on ollut edelleen edeltäjäänsä pimeämpi. On pitänyt keksimällä keksiä valon pilkahduksia ja tauottaa työtä piipahtamalla ulos valoisaan aikaan. Kysyin sosiaalisessa mediassa seuraajiltani, miten he toivoisivat minun koostavan viikon parhaat -postauksen. Viikkoni päiväkirjamuodossa sai eniten ääniä – Rakas päiväkirja, täältä tullaan! Maanantai, 8.marraskuuta Rakas päiväkirja, olenko muistanut kertoa, että rakastan lisäksesi maanantai-päiviä? Heräsin […]

Villasukka-blogissa oli taannoin mahtava Miksi?-postaus. Kopioin idean ja kokosin oman elämäni tärkeät kysymykset blogiini! Miksi asiat tapahtuvat aina samanaikaisesti, kasautuvat? Hyvässä ja pahassa. Kun olet sopinut tapaamisen, osuu samalle ajankohdalle sattumalta lapsen lääkäri, apurahainfotilaisuus ja rintasyöpäseulonta. Miksi verhot pitää vaihtaa jouluksi? Tai pääsiäiseksi? Tai kevääksi? Miksi niitä pitää vaihtaa ikinä? Miksi popcornit haisevat pahalle mutta […]

Marraskuuuuu… Taas yksi arkiviikko takana. Viikko on ollut ihan konkreettisesti pimeämpi kuin edeltäjänsä, mutta onneksi siihen on mahtunut valtavasti pieniä valonrippeitä. Aamujen ja iltapäivien pimeys ei iske lekalla, kun muistaa iloita pienestä. Kysyin sosiaalisessa mediassa seuraajiltani, miten he toivoisivat minun koostavan viikon parhaat. Viikkoni kuvina sai eniten ääniä, joten sillä mennään! Maanantai Jo sunnuntaina aloin […]

Sain yhden elämäni parhaimmista tunnustuksista viime viikolla: minut valittiin Turun ammattikorkeakoulun Vuoden opettajaksi. Kunniamaininta sai minut liikuttumaan – palkitseminen tämän kokoisessa organisaatiossa tuntuu valtavan isolta jutulta. En meinannut uskoa korviani, kun esimies soitti minulle ja kertoi asiasta perjantai-iltapäivällä. En ollut muilta töiltäni ehtinyt henkilöstökokoukseen, joten olin autuaan tietämätön kunniamaininnasta. Hihkuimme ja nauroimme, minä tirautin muutaman […]

Huh huh, olipa viikko! Viikon parhaisiin lukeutuivat ehdottomasti onnistuneet hankekokoukset, inspiroivat työt, kymmenvuotiaan ihanat koulukuvat, perjantaina siivottu koti sekä Vuoden opettaja -kunnianmaininta. Teimme kymmenvuotiaan kanssa tällä viikolla elämämme ekat kurpitsalyhdyt. Sekin oli varsin mukavaa. Kokosin viikon parhaat tällä viikolla yleisön toiveesta viikon valintoina – tämä vai tuo? Pukeutuisiko mekkoon vai farkkuihin? Sekä että. Ohjauksissa ja […]

Olen aiemmin kirjoittanut kulukuurista ja siitä, millaisia onnistumisia ja sudenkuoppia kahden kuukauden seurantapisteeseen lukeutui. Kerroin myös asioista, joista en tingi, vaikka kulukuurilla olenkin: kahvi on minulle pyhä. Se ei saa olla mitä tahansa kuraa. Rakastan aamu- ja iltapäiväkahvihetkiä, niistä en luovu! Kahvista tulikin mieleeni kulukuuriin tiiviisti linkittyvä asia: kuluttajaheimo. Seuraan Julia Thurénia eli Juliaihmistä somessa. […]

Kirjoitin aiemmin syksyllä kulukuurista. Olen toteuttanut kulukuuria noin kaksi kuukautta ja onnistunut siinä melko hyvin. Olen aina ollut talousasioissa hieman höveli ja autuaan tietämätön, joten hieman yllätyin, että kulukuurilla voi onnistua. Antaisin itselleni arvosanaksi vahvan kahdeksikon. Erityisen ylpeä olen siitä, että olen oppinut seuraamaan kulutustani ja samalla korvamerkitsemään (kulukuurin tavoitteen mukaisesti) rahaa johonkin hieman isompaan […]

On ollut niin lokakuu: auringonvaloa, ensimmäiset yö- ja aamupakkaset, sadetta, myrskyä ja pimeneviä iltoja. Viikon parhaisiin lukeutuivat alkuviikon aurinkoiset päivät, jokaiseen arkipäivään sovitetut luovuus- tai taukolenkit sekä viikonlopun koulutuskeikka Helsingissä. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa yleisön pyynnöstä kuvina. Maanantai Loma on ohi. Sen tii heti aamusta, sillä sähköposti oli todella täynnä.  Luin, vastasin ja liputin […]

Näin on kysytty muutamissa seuraamissani blogeissa syksyn mittaan. Nyt päätin itsekin tarttua haasteeseen – milloin viimeksi nukuin päiväunet, pelkäsin tai söin jotain salaa lapsiltani? No, milloin viimeksi…? Nukuin päiväunet Minä edustan sitä ihmistyyppiä, joka ei päiväunia vetele. En ole koskaan ollut päivätorkkuja. Jos joskus sattumalta esimerkiksi puolikuntoisena huilailen tai torkahdan päiväsaikaan, olen sen jälkeen toimintakyvytön. […]

Törmäsin sosiaalisessa mediassa varsin oivaltavaan kampanjaan tai kampanjantapaiseen syyskuun alussa. ”Työ on vain työtä” taisi olla tämän kamppiksen virallinen nimi. Luin monta kannanottoa ja postausta aiheesta, usean kohdalla nyökyttelin: näinhän se on. Olin tätä ennen sattumalta lukenut uusien sukupolvien opiskelusta, työnteosta, asenteista ja työmoraalista. Huomasin pohtivani, miten erilaisessa maailmassa elämmekään ja miten erilaisia seikkoja opiskelussamme […]