Tag: ruuhkavuodet

Meinasin kirjoittaa otsikoksi ”Ihan tavallinen arkiviikko”, mutta kumitin sen nopeasti ja vaihdoin tilalle nykyisen otsakkeen. Sillä viikko ei ole ollut ihan tavallinen, vaikka siinä monia tavallisuuteen viittaavia elementtejä olikin: koko ajan piti ehtiä johonkin, piti huolehtia kotilounas ja päivittää kalenteri, piti vastata sähköposteihin, piti keskittyä tekemiseen ja lopulta pyhittää lepohetki, pitää taukoa. Pahin muistutus varsin […]

Sano se ääneen -sarjan ensimmäisessä (sarjan kevyt aloitus) postauksessa päästään vauhtiin ja esitellään erään elämän totuuksia. Sellaisia, joita herkästi ajattelee, että kaikilla on ja kaikki tekevät, ainakin luulevat minusta, mutta…Valehtelematta paras. …lajittelevani riittävästi roskia. Koska en sitä tee. Se hävettää ja harmittaa, enkä kehtaa edes muttaa tähän kirjoittaa. Jonakin päivänä kunnostaudun. …pitäväni hyvää huolta omaisuudestani. […]

Olen aiemmin kirjoittanut itsestäni kymmenen faktaa, listannut elämäni aakkoset ja kertonut arkipäivistäni. Olen esittelyssäni kirjannut ylös olevani aivan tietynlainen ihminen, persoona, jota kuvaavat tietyt piirteet. Nyt ,blogin synttärien jälkihumussa, saatte tutustua minuun hieman eri tavoin: kerron teille, minkälainen ihminen minä en missään nimessä ole. Minä en ole lintuihminen Pelkään lintuja. Erityisesti isot linnut (lokit, varikset, […]

Viikko on ollut vähintäänkin erikoinen. Olemme viettäneet kokonaisen viikon koronakaranteenissa ja joutuneet sumplimaan menemisemme, lähinnä aamulenkit ja iltapäivän pyöräsessiot, sen mukaan, milloin muita ihmisiä on liikenteessä vähiten ja missä heitä liikkuu mutu-tuntumalla kaikkein vähiten. Olemme onnistuneet kiitettävästi sosiaalisten kontaktien välttämisessä, ja käyneet vain kerran drive in -testauksessa, jossa ikkuna piti avata ja nenä tyrkätä tarjolle. […]

Tittidii ja tättärää! Tänään on the oikeapäivä. Tähän on tultu -blogi täyttää tänään vuoden! Kliseisesti on heti alkuun todettava, että aika on kulunut nopeasti. Muistan kuin eilisen ensimmäisen postaukseni, ensimmäisen yli tuhat lukua keränneen kirjoitukseni, Lilyn suosittelu-leiman saamisen ja ensimmäisen nousun Lilyn pääsivun luetuimpiin teksteihin. Olen kiitollinen kaikille lukijoille ja seuraajilleni – teidän ansiostanne blogi […]

Tähän on tultu. Blogi täyttää vuoden. Kiitos, kun olet mukana. Kun aloitin viime elokuussa blogini, päätin, että kirjoitustahtini tulee olemaan kolme juttua viikossa. Olen ylpeä ja ehkä hieman yllättynytkin siitä, että tämä on pitänyt – minulla on kuin onkin ollut asiaa ja olen asiani saanut tuotettua teksteiksi. Toisaalta tämä ei yllätä, sillä kirjoittaminen on parasta, […]

Otsikko kertoo kaiken olennaisen. Rivien väleistä voi lukea harmituksen, surun ja jonkin katkeruuden tapaisen. Miksi meille ja miksi juuri nyt? Lohduttomimpana tässä koen kolme asiaa: 1) sairastava ja positiivinen en ole minä itse eikä mieheni (eli me joudumme ”sijaiskärsijöiksi” pitkään karanteeniin), 2) pitkään odottamamme pienen pieni lomareissu ystäväpariskunnan kanssa peruuntui ja 3) yhdeksänvuotiaan kesälomareissu mummon […]

Kesäloma – ja loma yleensäkin – on ihmisen parasta aikaa. On aika levätä, ladata akkuja, palautua, viettää aikaa perheen kanssa, tavata ystäviä kiireettä ja tehdä pääasiassa mukavia ja itseä innostavia asioita rennossa ilmapiirissä. Idyllistä. Harvoin loma vain ihan kaikkinensa on kovin idyllistä: lomanalkuriidat, erimielisyydet siitä, mitä tehdään ja kenen ehdoilla, kiistat siitä, kenen lomatoiveet toteutuvat […]

Uskomatonta, että olen ollut kesälomalla jo neljä viikkoa. Onneksi liki toinen samanmoinen on vielä edessä. Miksi aika kesällä – ja lomalla yleensäkin – kuluu niin nopeasti? Kuten olen aiemminkin todennut, vaikka ei tekisi mitään ihmeellistä tai erikoista, yhtäkkiä on sunnuntai. Tälläkin viikolla olemme viettäneet aikaa kotinurkilla, lisäksi olemme vierailleet Muumimaailmassa ja piipahtaneet mökillä, seikkailleet jokirannassa, […]

Elämässäni on monia itselleni varsin merkittäviä asioita, esineitä, tilanteita. Hetkiä, jotka jäävät muistiin ja verkkokalvoille pitkäksi aikaa, jopa ikuisesti. Näitä hetkiä muistellessa kyyneleet kirpoavat silmiin herkästi, joskus tekisi mieli itkeä ääneen. Näissä hetkissä on saanut tuntea olevansa elossa ja hyvä äiti, vanhempi. Näissä hetkissä on saanut todistaa lapsen ilon. Pyyteettömän ja tiettyyn, tärkeään hetkeen tiukasti […]