Tosijuttuja minusta – lintukammoinen kesäihminen nuttura löysällä
Olen aiemmin kirjoittanut itsestäni kymmenen faktaa, listannut elämäni aakkoset ja kertonut arkipäivistäni. Olen esittelyssäni kirjannut ylös olevani aivan tietynlainen ihminen, persoona, jota kuvaavat tietyt piirteet. Nyt ,blogin synttärien jälkihumussa, saatte tutustua minuun hieman eri tavoin: kerron teille, minkälainen ihminen minä en missään nimessä ole.
Minä en ole lintuihminen
Pelkään lintuja. Erityisesti isot linnut (lokit, varikset, naakat, harakat) ovat minusta ja minulle uhka. Kävelylenkeillä olen kauhuissani ja terassikahviloissa pelkään leipäni tai pullani puolesta. Ja pääni. Tämä lintukammoni on lähtöisin 90-luvun uutisesta, jossa kerrottiin variksen hyökänneen liikennemerkin päältä ihmisen päälle ja nokkineen päähän haavoja. Kiitos. Se riitti. Mustarastas menettelee, muut linnut ovat ehdoton nou nou.
Minä en ole kevätihminen
Kevät – erityisesti huhtikuu – on keskeneräistä ja pölyt paljastavaa aika. Yhtäkkiä valoisa aika lisääntyy ja pitäisi tehdä -ajatukset valtaavat mielen. Ei jatkoon. Onneksi on kesät.
Minä en ole syysihminen. Syksy on kostea ja kolea. Selkäni ei pidä syksystä. Syksyllä pimeys hiipii salakavalasti ja myrkyttää mielen. Loka- ja marraskuu ovat huhtikuun jälkeen vuosikalenterin pahimmat kuukaudet.
Minä en ole huulipunaihminen
Meikkipussissani on hämmästyttävän vähän huulimeikkitarpeita, kuten huulipunia ja -kiiltoja. Muutama riittää, ja käytän niitä ani harvoin ja tietyissä yhteyksissä. Pärjään kivasti huulirasvalla.
Minä en ole Excel-ihminen
Pois se minusta! Vaikka järjestelmällinen olenkin ja työstän jos vaikka minkälaisia kuvioita ja taulukoita, Excelillä en niitä tee. En osaa enkä ole kiinnostunut siitä. Visuaalisuuskaan ei miellytä. Musta tussi, paperi, ruutuvihko ja Smart art -työkalu (sekä Canva!) riittävät.
Minä en ole ryhmätyöihminen
Olen lähtökohtaisesti itsenäisen työn ja toiminnan nainen. Hyvä tiimi on kuitenkin aina hyvä tiimi, ja silloin tiimityö onnistuu varsin jouhevasti. Olen ryhmän johtaja -sielu, ja ryhmätyön syövereissä haluan ottaa suunnittelijan ja vetäjän roolin. Haluan ikään kuin varmistua, että homma saadaan maaliin. Olen tottunut yksin tekijä, joka kuitenkin nohevan tiimin tuella saa paljon aikaan.
Minä en ole iltapäiväihminen
Iltapäivällä energiatasoni laskevat ja alan katsoa kelloa. Nuupahdan. Sovin mieluusti kaikki (siis k a i k k i) opetukset, tapaamiset, ohjaukset, treenit, lenkit ja touhut aamuihin. Yhden-kahden jälkeen alan hiipua. Silloin teen mieluusti itsenäistä työtä omaan tahtiin. Kesällä olen huomannut, että minusta on kuoriutunut myös iltapäivä- ja iltaihminen.
Minä en ole olutihminen
En ole koskaan nauttinut oluesta. Nuorenakin join sitä puoliväkisin, kun muuta ei ollut saatavilla. Olut sekä maistuu että haisee minusta kamalalta.
Minä en ole leiriytyjäihminen
En välitä telttaretkistä, nuotiopiireistä enkä kipinävuoroista. En nauti rinkka selässä kulkemisesta enkä makuupussielämästä. En myöskään ole asuntovaunuihminen, leiriytyminen sellaisellakin saa ihoni kananlihalle.
…enkä minä ole uusivuosi-, vappu- tai juhannusihminen
En. Turhia juhlapyhiä ja -päiviä, joihin kasaantuu monenlaisia odotuksia ja pakkotouhuja. Juhannus olisi se yksi, jos näistä olisi jokin valittava. Se menettelee, koska kesä. Ja loma. Vappu ja uusivuosi ovat kaupallistuneet (kuten joulukin), ja juhannuksena on kivaa vain, jos on mukavan lämmintä, ei sada eikä tuule. Ennen koronaa matkustimme aika usein Välimerelle (tai jonnekin) juhannukseksi – se oli mukavaa!
Sen sijaan tunnistan itseni iloiseksi, aurinkoa rakastavaksi kesäihmiseksi, joka nauttii yksinäisistä aamuista, kuumasta kahvista ja siististä keittiöstä. Ihminen, joka skoolaa mielellään sopivissa hetkissä lasillisella kuohuvaa ja toimii huolettoman suuripiirteisesti niissä tilanteissa, kun se on mahdollista.
Tähän on tultu.
Minna