Elämänpolun taivaltaminen on usein kuin juopuneen horjahtelua kapealla polulla: harvoin osuu ihan kohdalleen, useammin menee ohi ojan tai allikon puolelle.

Ruoka-aineiden hintojen nousu on asiana ikävä, mutta sitä suurempaan arvoon se nostaa ruokien etukäteissuunnittelun.

Uskallan väittää, että jos luet ja sisäistät nämä ajatukset, mahdollisuutesi naisseuran löytämiseen eivät ainakaan huonone.

Painonhallinnassa pitäisi projektin sijaan olla kyse rutiineista, joita pystymme elämään läpi arjessa ja juhlassa, ilossa ja surussa.

Mielestäni on päivänselvää, että painonhallintaan liittyen vaalitaan edelleen sekä vääriä käsityksiä että haitallisia asenteita.

Paino, painonhallinta ja keho ovat aiheita, joita tulisi käsitellä asiallisesti, mutta tabuja ne eivät saisi olla.

Kun syrjintäkortti lävähtää pöytään, suomalainen häpeää ja hiljenee – ja koettaa saada häpeämään ja hiljenemään myös sen suomalaisen, joka ei niin tee.

Siinä, missä uhri on tullut sysätyksi johonkin negatiiviseen, mistä hän haluaisi kiihkeästi pois, uhriutuja käyttää negatiivisuutta välineenä.

Tunteellisuuden mieltäminen feminiiniseksi ominaisuudeksi on kummunnut väärinkäsityksestä. Miesten tunteellisuus on jäänyt tunnistamatta, eikä sitä ole kutsuttu tunteellisuudeksi.

Olen kyllästynyt siihen, miten väitettä rahasta ”vain rahana” käytetään osana populistista poliittista keskustelua.