Jollakin merkillisellä tavalla me naiset tunnumme edelleen olevan miehille velkaa heidän tekemästään työstä.

Arvojen ympärillämme ei tarvitse haista hyviltä, olla kädenlämpöisiä ja sopia kaikille – koska juuri se takaa sen, että myös meillä itsellämme saa olla juuri ne omanlaiset arvot ja vapaus ilmaista niitä.

Nähdäkseni onnellisuudessa on kaksi eri puolta ja niitä molempia tarvitaan, vaikka ne tuntuvatkin usein repivän eri suuntiin ja kilpailevan keskenään.

Minusta metsämansikoissa on aina ollut jotakin hyvin erityistä, ja siksi olen ollut melkein naurettavan iloinen aina, kun olen pystynyt hyödyntämään niitä jälkiruoissa tai leivonnassa. Luultavasti erityisyyden tuntu tulee siitä, että metsämansikat ovat käytännössä aina itse poimittuja. Hyvin monia marjoja ja hedelmiä saa hankittua ostamalla, monia jopa läpi vuoden, mutta metsämansikoita ei niin vain voi hakea […]

Ollaanhan rehellisiä: Ei se ole ihailtavaa, että on aina kiire ja suorittaa koko ajan äärirajoilla. Ei sen tarvitse olla edes normaalia.

Onko jotakin syytä, miksi kuukautisten osalta täytyisi mennä enemmän yksityiskohtiin kuin muiden ruumiintoimintojen osalta?

Tämä liike on todellakin niin tehokas, että tulosta tuntuu syntyvän, vaikka olen lisännyt liikuntaan käytettävää aikaa vain vähän ja sillä periaatteella, että tehdään, kun ehditään.

Maailma ja muut ihmiset eivät ole olemassa meidän identiteettimme ja egomme pönkittämiseksi. Se tulisi mielestäni yhä tänä päivänäkin muistaa.

Ruoka on paitsi perustava välttämättömyys, myös iso osa arkea ja elämäntapaa. Kokoan tähän ruokavalioni peruspilarit siinä toivossa, että joku muukin saisi niistä ideoita tai ajateltavaa.

Mietitkö joskus tai ehkä useinkin, että olisi kiva saada aikaan enemmän? Minä tiedän, miten se tehdään.