Joka hetki ei tarvitse olla jokaisen tavoitettavissa, mutta vaikka viesteihin vastaaminen stressaisi, joskus on tärkeämpiäkin asioita kuin omat mielihalut.

Tavaran, työn, vaivan ja rahan suhde elämässämme on helposti sekava, hiukan epäterve ja yhteen kietoutunut kuin sotkuinen lankavyyhti.

On surullisen selvää, ettei suvaitsevaisuus tai erilaisuuden hyväksyminen ole suinkaan lisääntynyt. Suvaitsemattomuuden painopiste on vain siirtynyt.

Olen kokenut, että jos on mahdollista tehdä edes jotakin sen eteen, että erilaiset näkemykset pysyvät pinnalla ja niitä uskalletaan esittää, se on myös tehtävä.

Iän mukanaan tuoma muutos ei joitakin fyysisiä reunaehtoja lukuun ottamatta ole useinkaan pakko, vaan monesti se on mahdollisuus, johon voi tarttua tai olla tarttumatta.

Minulle siivous – ja siihen liittyen siisteys – on ennen muuta kahta asiaa: oman arjen arvostamista ja kauniin kodin kunnioittamista.

Vaikka olen valmis liputtamaan mielekkään työn puolesta nyt ja aina, en voi olla muistuttamatta eräästä realiteetista: työstä maksetaan siksi, että se tuottaa arvoa muille – ei siksi, että se tuottaa arvoa tekijälle itselleen.

Vaatteiden kestävyys on minusta mielenkiintoinen aihe, koska se liittyy minulle tärkeään arvoon: kohtuulliseen kuluttamiseen. Se, kauanko vaatteet kestävät käytössä, on ilman muuta asia, joka vaikuttaa kulutustottumuksiin.

Minusta keskustelussa pitäisi ottaa askel taaksepäin: miksi siinä edes täytyisi olla jokin ristiriita, että kokee olevansa eläinrakas ja syö lihaa?

Kova ulkokuori voi olla hyvä asia ja sen ylläpitäminen tarpeellinen taito – kunhan sen osaa rakentaa oikeista aineksista ja oikeista syistä.