Tämä tekoälyssä pelottaa
Teknologian kehitykseen liittyvien kriittisten näkökulmien esittäminen arveluttaa aina, koska ne haiskahtavat helposti vanhanaikaisuudelta ja yleiseltä kehitysvastaisuudelta. Kun on keksitty radio, televisio, videopelit, tietokone, internet, matkapuhelin ja myöhemmin älypuhelin, kaikkien kohdalla on ollut niitä, joiden mielestä nämä keksinnöt pilaavat nuorison, sivistyksen tai ihmiskunnan.
Silläkin uhalla, että minun katsotaan liittyvän yllä mainittuun kuoroon, haluan sanoa tämän: AI tai suomalaisittain ilmaistuna tekoäly on pelottava keksintö ja pelottava ilmiö. Omalla kohdallani nämä pelot eivät liity scifi-henkisiin painajaisnäkymiin. En niinkään pelkää, että tekoäly kaappaa vallan, aloittaa sodan tai tuhoaa ihmiskunnan. Pelkään tekoälyn sitä vaikutusta, joka on läsnä arjen tasolla – eikä joskus tulevaisuudessa vaan jo tässä hetkessä, juuri nyt.
Tekoälyn suurin ongelma on mielestäni se, että se tyhmistää ja laiskistaa, eikä meillä suoraan sanottuna ole varaa sen enempää tyhmistyä kuin laiskistuakaan.
Tekoäly voi tuottaa puolestamme tekstiä, kuvaa ja videomateriaalia. Tekoäly voi vastata kysymyksiimme sekunneissa. Tämä voisi olla periaatteessa kauhean kätevää, ja sillä tekoälyn käyttöä perusteellaankin, mutta sen kätevyyden takana on isoja ongelmia.
Olemme jo jonkin aikaa eläneet maailmassa, jossa tiedonsaanti ei ole enää sitä, että koetamme tallettaa muistiimme mahdollisimman suuren määrän tietoa ja etsiä loput kahlaamalla läpi kirjoja. Jo pitkään googlettaminen on ollut yleinen tiedonhakutapa ja Wikipedia on korvannut tietosanakirjat. En väitä, että tämä kehitys olisi pelkästään huono asia. Toivon kuitenkin todella, että ymmärrettäisiin, kuinka iso, uusi askel se on, jos tiedonhakuvälineeksi vakiintuu tekoäly.
Medialukutaidosta ja lähdekriittisyydestä on toki oltu huolissaan jo pitkään ja näitä asioita on yritetty opettaa. Yhtä kaikki ne, jotka niin vain suinkin ovat älynneet tehdä, ovat voineet esittää netistä löydettäville tiedoille hyvin samantapaisia kysymyksiä kuin painetullekin tiedolle: Missä väite on esitetty ja kuka sen on esittänyt? Millaisia perusteluja tai lähteitä on mainittu? Miltä tiedon luotettavuus näitä asioita tarkastelemalla vaikuttaa?
Yksinkertaistetusti ilmaistuna netistä etsittävän tiedon ongelma painettuun sanaan nähden on ollut lähinnä se, että nettiin voi kuka hyvänsä tuutata mitä hyvänsä eikä tiedon (tai ”tiedon”) ole tarvinnut ylittää mitään varsinaista julkaisukynnystä. Tästä huolimatta esimerkiksi verkkoartikkeleja on voinut arvioida melko samaan tapaan kuin sanomalehtiartikkeleja.
Tekoäly muuttaa asetelmaa sillä tavoin, että se tekee tästä arvioinnista ja kriittisestä lähestymisestä vaikeampaa, koska se piilottaa ja sulauttaa lähteensä. Tekoälytyökalut pureskelevat meille valmiiksi tietoa, jonka ne ovat kasanneet ties mistä ja kursineet kokoon ties millaiseksi kokonaisuudeksi. Tämä prosessi voi toki olla ihan onnistunut eivätkä faktat ole välttämättä pielessä. Oma harkintamme ja kriittisyytemme tietojen etsinnästä, valikoimisesta ja kokonaiskuvan muodostamisesta jää kuitenkin puuttumaan. Tämä on kehitystä sellaiseen suuntaan, johon ei mielestäni pitäisi ottaa askeltakaan.
Mitä tulee tekoälyn käyttöön sisällön tuottamisessa, olen ollut aika järkyttynyt siitä, kuinka huonolaatuinen tekoälysisältö menee läpi. Olen irvistellen seurannut, kuinka somessa lähdetään kommentoimaan totena esimerkiksi kuvia, joissa esiintyvät muovinukkemaiset tekoälyihmiset. Koska olen tietoinen siitä, ettei kaikki tekoälyllä tuotettu sisältö ole lainkaan noin kökköä, olen väkisinkin huolestunut siitä, mikä kaikki saadaankaan menemään läpi ja täydestä, kun asiaan panostetaan vähän enemmän.
Olen törmännyt myös ”tositarinoihin” – usein ihmissuhteisiin liittyviin – joista on näkynyt, että tarinaa ei kerro ihminen vaan kyse on tekoälyn tuotoksesta. Niin vain näitäkin monet ovat lähestyneet totena.
Uusia taitoja voidaan tietenkin opettaa ja opetella. Kun nykyistä suurempi netinkäyttäjäjoukko sisäistää, että on suuri ja todellinen riski, että netissä vastaan tuleva sisältö on tekoälyllä tuotettua, voidaan myös harjaantua sellaisen sisällön tunnistamisessa. Tämä ei kuitenkaan muuta muuksi sitä, että tekoälyllä voidaan tuottaa nopeasti, vaivattomasti ja loputtomasti keinotekoista sisältöä. Ajatus siitä, että jatkossa meidän on oltava jatkuvasti valppaina ja varpaillamme tällaisen sisällön varalta, tekee surulliseksi.
Tekisi mieli heittäytyä dramaattiseksi ja sanoa, että netti on pilalla. Siltä tämä hiukan tuntuu, koska edes kissavideoita ei jatkossa enää voi katsoa yhtä viattoman luottavaisesti kuin aiemmin.
Joku voisi tietenkin huomauttaa, että onhan esimerkiksi kuvamanipulaatio jopa vanhempi asia kuin internet ja onhan kuvanmuokkaus mahdollistanut kaikenlaista jo aiemmin. Edes videoiden aitoudesta ei ole voinut olla varma. Tämä kaikki on tietysti totta, mutta siitä huolimatta näen aika suuren eron photoshopattujen kuvien tai filtteröityjen selfieiden ja tekoälyn tuotosten välillä.
Kyllä, jo vuosikaudet netissä on saattanut törmätä kuviin, jotka ovat niin käsiteltyjä, että kuvissa esiintyvä henkilö näyttää 20 vuotta nuoremmalta ja 20 kiloa hoikemmalta kuin todellisuudessa on. Jos kaivaudutaan vielä vanhempiin aikoihin, eihän huiputtaminen ole nettiä vaatinut – onhan sitä voinut lähettää vaikka kirjekaverille 20 vuotta vanhan valokuvan tai jonkun muun henkilön kuvan!
Yhtä kaikki tekoäly tulee viemään ja on jo vienyt keinotekoisuuden uudelle tasolle. Sisältöä – alusta loppuun täysin keinotekoista sellaista – pystytään luomaan vaivattomasti. Erityistä tässä on myös se, ettei tämä tekoälytyökalujen kanssa vaadi juuri mitään erityistaitoja tai erityistä viitseliäisyyttä, vaan epäautenttinen sisältö on helposti lähes kaikkien saavutettavissa. Tekoäly on pahimmillaan kuin taikanappula, jota painamalla tekstiä ja kuvaa voidaan suoltaa loputtomasti.
Edessä on melko vääjäämättä sisällön tuottamisen ja itse sisällön inflaatio. Tässä taas ei loppupeleissä tule juurikaan olemaan voittajia. Ne, jotka tuottavat sisältöä, joutuvat jossakin määrin kilpailemaan tekoälyn kanssa ja vain toivomaan, että autenttisuus säilyttää arvonsa. Sisältöä kuluttavat tahot taas tulevat kohtaamaan enenevissä määrin heikkolaatuista, epäaitoa sisältöä, johon pahimmassa tapauksessa totutaan nopeasti.
Voi vain kuvitella, mitä esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidolle tapahtuu tässä rytäkässä. Lukijoiden silmille tulee lävähtämään enenevissä määrin kieliopiltaan ja rakenteeltaan eriskummallista tekstiä. Tekoäly myös houkuttaa näennäisellä helppoudellaan ja käytännöllisyydellään luistamaan lähdekriittisyydestä. Tekstin tuottamiseen tekoäly taas tarjoaa lähinnä erimittaisia oikopolkuja: joko voit jättää tekstin laatimisen kokonaan tekoälylle tai sitten voit tarkistaa, korjata ja täydentää tekoälyn tuotosta. Jälkimmäisessäkin tapauksessa kirjoittaja istuu matkustajan paikalla luultavasti tiukemmin kuin itse tajuaakaan.
Mikä näihin melko apokalyptisiksi maalaamiini näkymiin sitten auttaa, vai auttaako mikään? Se auttaa, jos emme suostu istumaan sinne mainitulle matkustajan paikalle tekoälyn kyytiin. Voimme jatkossakin arvostaa sisältöjen aitoutta ja aina tilaisuuden tullen vaatia sitä. Voimme olla valitsematta oikopolkuja ja kirjoittaa tekstit itse ja ottaa kuvat itse – tai jos emme itse, niin voimme lainata muiden elävien ihmisten tekstejä ja kuvia, tietysti lähdeviitteet muistaen ja tekijänoikeuksia kunnioittaen. Voimme valita, että me emme ole niitä, jotka antavat tekoälyn laiskistaa ja tyhmistää itsensä.
Annetaan arvo aitoudelle keinotekoisuuden sijaan – vaikka jälkimmäinen olisi kuinka uutta, helppoa ja houkuttelevaa.
Lämpimin terveisin
Rouva R
P.S. Blogi löytyy myös Facebookista!
Kuvat StockSnap/CC0/Pixabay (ylempi) ja Niek Verlaan/CC0/Pixabay (alempi)
