Minimalismi, askeettisuus ja epämukavuus

Minimalistinen ja askeettinen elämäntapa eivät ole sama asia. Siinä, missä minimalisti pyrkii poistamaan elämästä tarpeettoman ja keskittymään olennaiseen, askeettista elämäntapaa hallitsee itsekuri nautinnon tavoittelun sijaan. Näen näissä johtoajatuksissa kuitenkin yhtäläisyyksiä ja tunnen vetoa molempiin, koska kummassakin pyritään eroon ylettömyydestä.

Olen jo lapsena tuntenut vetoa yksinkertaiseen, jossakin määrin mukavuuksista riisuttuun elämään. Harvoin olen tuntenut olevani yhtä elossa kuin silloin, kun olen herännyt kylmiin huoneisiin, joissa ikkunat ovat olleet jäässä sisältäpäin. Se hetki, kun hylkää lämpimän peiton ja asettelee varpaansa kylmälle lattialle – kaikessa kurjuudessaankin siinä on ollut sitä jotakin!

Elämä virtaa suonissa erityisen vilkkaasti silloin, kun on käynyt läpi fyysisiä ponnistuksia jaksamisen äärirajoilla ja päivän päätteeksi vielä ponnistelee kantaen polttopuut sisälle. Kun lopulta yön tunteina asettuu makuulle saunan lauteille ja kuuntelee puiden rätinää kiukaassa tai lukee kirjaa takkatulen loimussa, hetken nautinnollisuuteen tuo jotakin ainutkertaista se, kuinka yksinkertaisista asioista on kyse ja millaisten ponnistusten läpi niihin on kuljettu.

Asia ei silti ole mielessäni ristiriidaton. Osaan myös hemmotella itseäni kaikkea muuta kuin askeettisilla tavoilla ja nauttia siitäkin. Käsintehdyt suklaakonvehdit, kuumat kylvyt ja se, että eteen kannetaan jonkun muun tekemää ruokaa – kyllä se vain kelpaa!

Jollakin tavoin itsensä hemmottelussa tuntuu kuitenkin aina olevan varoittava alavire. Ikään kuin niissä hetkissä jokin kuiskisi korvaan, ettei tätä sitten kannata harrastaa kovin paljon. Sen kuiskeen voisi kuitata jonakin kummallisena luterilaisena syyllisyytenä, mutta ajattelen oikeastaan, että se korvissa kuiskiva ääni on oikeassa. Jos itsensä hemmottelusta ei suoranaisesti tarvitse potea syyllisyyttä, se on kuitenkin asia, jolla on hyvä olla rajat ja mieluiten melko tiukat sellaiset.

Helpot, pitkälle viedyt nautinnot muuttavat luonnettaan nopeasti, jos ne eivät ole harvinaista herkkua vaan niistä tulee tapa elää. Siinä, missä ensiksi mainittu voi vielä helliä sielua, jälkimmäinen harvoin kehittää ihmistä tai hänen elämäänsä toivottavaan suuntaan.

Viime aikoina on puhuttu ilmiöstä, jota on somessa kutsuttu nimellä friction-maxxing, kitkan maksimointi. (Aiheesta voi lukea esim. tästä Iltalehden artikkelista.) Käytännössä ilmiössä on kyse siitä, että tehdään asiat muutoin kuin helpoimman kautta ja täten lisätään elämään epämukavuutta, vaikka nykyaika mahdollistaisi lähes kaikessa helppouden ja mukavuuden.

Ei tilata netistä vaan mennään kauppaan ostamaan, mieluiten kävellen. Ei hoideta asiaa viestittelemällä vaan kasvotusten tai vähintään soittamalla. Tehdään ruoka itse, vaikka sen voisi tilata valmiina ovelle. Ylipäätään ei mennä aina siitä, mistä aita on matalin, vaan nähdään vaivaa ja siedetään epämukavuutta.

Vaikken kannata itsetarkoituksellista kurjuuden lisäämistä, tiedostan hyvin, että nykyaika mahdollistaa putoamisen toisen ääripään ansaan: siihen, ettemme viitsi juuri mitään emmekä siedä pientäkään ponnistelua tai hankaluutta. Muotoilisinkin asian niin, että vaikkei ole mielekästä tehdä elämästä turhaan hankalaa, voi olla hyvinkin mielekästä olla takertumatta ihan jokaiseen elämän helpottamisen mahdollisuuteen silloin, kun niitä alkaa olla tarjolla rajattomasti.

Väitän, että me useimmiten tunnistamme, milloin ollaan menossa vähän liian pitkälle, jos vain haluamme tunnistaa. Kyllä meidän päässämme kilkattaa pieni kello, jos alamme tavan takaa tilata ruoan valmiina ovelle, vaikka olisimme täysin kykeneviä hankkimaan raaka-aineet ja valmistamaan ruoan itse. Samoin kyllä pieni varoitusvalo alitajunnassamme syttyy, jos vähäisetkin lihasvoimin liikkumiset aletaan korvata sähköskuutilla. Kyse on enemmänkin siitä, haluammeko kuulla kilkatukset ja nähdä varoitusvalot vai viekö mukavuudenhalu voiton.

Etenkin jos stressiä on paljon ja väsyttää, on helppo kuvitella, että tarvitsemme lisää hauskuutta ja helppoutta ja että kannattaa vähentää kaikkea tylsää ja rutiininomaista tekemistä, joka ei ole täysin pakollista. Todellisuudessa tämä ei useinkaan poista stressiä eikä nosta elämänlaatua, vaikka sitä voi olla vaikea myöntää.

Ihmiselle tekee hyvää liikuttaa itse itseään, valmistaa oma ruokansa ja tehdä asioita myös elinympäristön eteen, on kyse sitten siivoamisesta tai asumuksen lämmittämisestä. Samoin ylläpidämme hyvinkin tarpeellisia taitoja, kun vaivaudumme kohtaamaan muita ihmisiä silmästä silmään ja kommunikoimaan muutenkin kuin älylaitteiden välityksellä.

Mielestäni on hyvä poistaa elämästä turhaa sälää ja hälyä, on kyse sitten tavaroista, elämyksistä tai tuttavuuksista. Tämä on myös se kohta, jossa minimalistinen ja askeettinen elämäntapa nähdäkseni kohtaavat. Sen sijaan en kannata sitä, että poistamme elämästämme loputtomasti ponnistelua varsinkaan silloin, kun on kyse ponnistelusta perusasioiden eteen.

Kun alamme siivota elämäämme isolla luudalla, on hyvä aloittaa ylettömyydestä – koskee se sitten materiaa, nautintoja tai helppoutta. Mikään, mikä jättää meidät pelkiksi napin painajiksi, köllöttelijöiksi ja nautiskelijoiksi, ei edusta kohtuutta. Ihmiselämään kuuluu myös vaivannäkö ja ponnistelu, ja se ruokkii ihmisyydessämme sellaista puolta, jota ei kannata jättää ravinnotta.

Lämpimin terveisin

Rouva R

P.S. Blogia pystyy seuraamaan myös Facebookin ja Blogit.fi sivuston kautta!

Kuva Evgeni Tcherkasski/CC0/Pixabay

Hyvinvointi Hyvä olo Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

Perustyylikkään pukeutumisen ABC

En ole tyyliguru enkä varsinkaan trendsetteri. Jos sinä olet jompikumpi näistä, postauksellani tuskin on paljonkaan annettavaa – jotkin kohdat voivat jopa saada pyörittelemään silmiä. Sen sijaan jos koet, että sinulla on pukeutumisen suhteen punainen lanka hukassa ja haluaisit löytää tavan pukeutua perustyylikkäästi ja siltä pohjalta kenties jalostaa omaa uniikkia tyyliäsi – tämä postaus on tarkoitettu sinulle!

Miksi sitten ajattelen, että olisin ylipäätään oikea henkilö puhumaan asiasta? Kuten sanoin, mikään guru en ole, ja kyse on joka tapauksessa osittain makuasioista. Olen kuitenkin henkilö, joka kokee, että oman pukeutumisen peruspalikat ovat hyvin kasassa, ja joka on saanut myös muilta kiitosta pukeutumisestaan.

Sitten asiaan. Jos haluat pukeutumisesi kivijalan kuntoon ja tavoittaa perustyylikkään lookin, ota huomioon seuraavat asiat.

Värimaailman yhteneväisyys. On aina varminta, ellei pukeutumisessa yhdistä kovin monia eri värejä. Kokonaisuus voi olla tyylikäs myös monen värin yhdistelmänä, mutta tämä vaatii kehittynyttä värisilmää. Jos epäröit, yhdistä mieluiten vain pari väriä keskenään.

Maanläheiset värit ovat varmempi valinta kuin räikeät, joista jälkimmäiset – taas kerran – vaativat selvästi enemmän silmää ja haastavat myös kantajansa omaa värimaailmaa. Ensiksi mainitut sitä paitsi sopivat useammanlaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin. Mustalle ja oliivinvihreälle löytyy käyttöä lähes varmasti enemmän kuin pinkille ja neonvihreälle.

Vaikka arvelenkin, että tämä voi saada jotkut haromaan hiuksiaan ja ajattelemaan, että voi taivas, miten tylsä ja vanhanaikainen neuvo, annan sen silti: samanväriset laukku ja kengät ovat perusvarma keino luoda pukeutumiseen yhtenäisyyttä ja huoliteltua vaikutelmaa. Jos laukku ja kengät eivät ole samanväriset, niiden olisi hyvä olla vähintään samantyyliset – siis sointua, ei riidellä keskenään.

Vähintään jonkinlainen istuvuus. Jos jossakin on vaikea antaa tyylikästä vaikutelmaa, niin laatikkomaisessa tai täysin tasapaksussa asussa. Vartalon jokaista muotoa ei ole tarpeen tuoda esiin, mutta jos vartalosta ei saa edes aavistusta vaan vaikutelma on se, että henkilö on aamulla työntänyt päänsä teltan oviaukosta ja lähtenyt sen kanssa liikkeelle, tämä harvoin imartelee ketään.

Jos pukeutumisessa jokin vaatekappale on oversize, on hyvä, jos jokin muu vastaavasti ei ole.

Tämä voi taas kuulostaa vanhanaikaiselta neuvolta ja tuoda tuulahduksia jo unohdetuista trendeistä, mutta on yksi oikeasti aivan käyttökelpoinen tapa luoda X-linjaa asukokonaisuuteen: vyö. Takavuosina käytettiin vöitä, joita nimitettiin tissivöiksi, mutta näiden (yli)leveiden ja korkealle sijoitettavien vöiden lisäksi pukeutumiseen voidaan hakea tiimalasimuotoa monenlaisilla ja -tyylisillä vöillä. Jos asu on vyötärön tienoilta harmillisen epämuotoinen, tyyliin sopivalla vyöllä sen voi hyvinkin saada pelastettua.

Vain yksi katseenvangitsija asukokonaisuudessa. Jos haluaa, että asu säväyttää muttei räisky kuin ilotulitus, on hyvä käyttää asussa vain yhtä erityisen näyttävää elementtiä.

Jos esimerkiksi paidassa on näyttävä kuosi, alaosa voi olla hillitympi. Tai jos käyttää erittäin isoa ja näyttävää korua, voi olla hyvä ajatus välttää vaatteissa voimakkaita kuoseja. Samoin jos alaosa jättää hyvin paljon jalkoja näkyviin ja vie katseen sääriin, yläosan on hyvä olla ainakin hieman peittävämpi.

Tästä yhden katseenvangitsijan periaatteesta muodostaa poikkeuksen se, jos katseenvangitsijat toistavat samaa teemaa: jos asussa on esimerkiksi voimakkaanväriset asustekorut ja jalkineet toistavat tätä samaa väriä, kokonaisuus voi hyvinkin olla tasapainoinen.

Huomio myös ulkovaatteisiin. Asu on kokonaisuus, ja kokonaisuuteen kuuluvat myös ulkovaatteet. Olet ehkä jossakin tilaisuudessa kiinnittänyt huomiota siihen, miten joku saapuu paikalle viimeisen päälle juhla-asussa – paitsi että juhla-asun päälle on vedetty räikeänvärinen ulkoilutoppatakki. Ei voi mitään, kyllähän tämä rikkoo kokonaisuuden! Ellei päälläsi ole urheiluvaatteita, ei ole ihanteellista yhdistää niihin urheilujalkineita tai -takkia.

On itse asiassa vähän hassua, että useimmat käyttävät enemmän aikaa paidan kuin takin valintaan – vaikka monessa tilanteessa suurempi osa ihmisistä näkee takin kuin sen alla olevan paidan!

On toki ymmärrettävää, ellei halua omistaa joka vuodenaikaan tusinaa erilaista takkia. Itsekin kannatan lämpimästi tavara- ja vaatemäärien pitämistä kohtuullisina. Tarkkaan harkituilla vaatehankinnoilla on kuitenkin mahdollista omistaa eri tilanteisiin sopivat ulkovaatteet, ilman että niitä tarvitsee olla valtavaa määrää. Esimerkiksi musta, puolipitkä villakangastakki on itselläni osoittautunut kylmien säiden luottotakiksi. Liikuntasuorituksia lukuun ottamatta se sopii lähes mihin hyvänsä tilaisuuteen ja on yhdistettävissä toimivaksi kokonaisuudeksi melkein minkä vaatteiden kanssa hyvänsä.

Korujen ja asusteiden hyödyntäminen. Korujen ja asusteiden voimaa usein aliarvioidaan eikä niiden täyttä potentiaalia hyödynnetä. Oikein valitut asusteet voivat tehdä tylsästä mielenkiintoisen ja arkisesta juhlavan. Asusteilla vaihtelemalla yksistä ja samoista vaatekappaleista saa monia erilaisia asukokonaisuuksia.

Annan esimerkin: Kuvitelkaa tavallisista tavallisin pikkumusta. Arkisilla asusteilla se käy toimistotyöpäivän asusta, mutta kun asusteisiin lisätään kimallusta ja näyttävyyttä, se voi olla vaikkapa pikkujoulumekko.

Vaikka liputan korujen ja asusteiden puolesta, en tarkoita, että niitä olisi hyvä ripustaa ylleen mahdollisimman paljon. Ei ole tarkoitus olla joulukuusi: korut ja asusteet viimeistelevät asukokonaisuuden, mutta usein less is more.

Vaatteiden laadukkuus. Haluan heti täsmentää, etten tarkoita laadukkuudella brändikkyyttä enkä kalleutta. Yhdestä ja samasta edullisesta ketjuvaateliikkeestä voi löytyä vaatteita, jotka eivät todellakaan ole laadukkaita, ja niitä, jotka voivat olla sitä riittävästi.

Katso materiaalia: Jos se näyttää siltä, että siitä voi epähuomiossa tökätä sormensa läpi, luultavasti niin jossakin vaiheessa käykin. Myöskään materiaalin tahaton läpinäkyvyys ei ole kiva juttu. Sitten katso peiliin: laadun vaikutelma syntyy usein vaatteen istuvuudesta kantajalleen. Olen joskus päätynyt sovittamaan mekkoa, joka näytti rekissä lähinnä epämääräiseltä kangasmytyltä. Sovituskopissa kävi kuitenkin ilmi, että se sopi vartalonmuotoihini jotakuinkin täydellisesti. Se on tänä päivänäkin minulle luottovaate, joka näyttää laadukkaalta edellä mainitusta syystä – siitä huolimatta, että kyseessä on ihan tusinatuote.

Vaikka myös keinokuiduilla on paikkansa, liputan aitojen materiaalien puolesta. Puuvilla säilyttää ryhtinsä ja tuntuu ihoa vasten toisenlaiselta kuin polyesteri. Keinonahkaiset vaatteet pyrin vähitellen korvaamaan aidolla nahalla. Minulla on edelleen jonkin verran keinonahkavaatteita ja -asusteita, mutta kun ottaa huomioon niiden armottoman huonon kestävyyden, ei todennäköisesti mene montakaan vuotta, kun olen korvannut ne aidoilla nahkatuotteilla. Aito nahkahan puolestaan todellakin kestää ja säilyy!

Luottovaatteet. Mielestäni jokaisella on hyvä olla vaatekaapissa luottovaatteita. Pari omaa luottovaatettani olen maininnut jo ylempänä, mutta näiden lisäksi voi mainita vaikkapa mustat suorat housut, pari mustaa hametta eri pituuksissa, istuvat farkut, mustan ja valkoisen kauluspaidan sekä mustat peruskorkkarit. Liikunta- ja ulkoiluvaatteiden puolelta luottovaatteisiin lukeutuvat muun muassa mustat trikoohousut, harmaa kevyttoppatakki ja valkoiset lenkkarit.

Luottovaatteet ovat usein hiukan tylsiä ja henkivät turvallisuushakuisuutta. Se on myös niiden tarkoitus. Kun vaate on tarpeeksi neutraali, se sopii moniin tilaisuuksiin ja on yhdisteltävissä monien vaatteiden kanssa. Luottovaatteen ei tarvitse olla statement – mutta se mahdollistaa räväkät ja näyttävät vaatteet ja asusteet, koska se on helppo yhdistää myös niiden kanssa.

Kun olet vaatekaupassa ja harkitset jonkin vaatteen ostoa, esitä itsellesi seuraava kysymys: minkä vaatteiden kanssa tämän voi yhdistää, ja onko minulla sellaisia? Tämä lähestymistapa ohjaa hankintoja riittävästi luottovaatteiden puoleen – mutta toisaalta kun niitä luottovaatteita on tarpeeksi, se mahdollistaa myös persoonallisemmat hankinnat.

Mitä luottovaatteita sinulla on, ja minkä varaan olet ylipäätään rakentanut oman tyylisi?

Lämpimin terveisin

Rouva R

P.S. Blogipostauksiani ja kommenttejani ajankohtaisiin aiheisiin voi seurata Facebookin kautta. Blogin saa seurantaan myös Blogit.fi-sivustolla.

Kuvat Pexels/CC0/Pixabay (ylempi) ja Irenna/CC0/Pixabay (alempi)

Kauneus Hyvä olo Ajattelin tänään Höpsöä