On taas viikon parhaiden aika. Viikon kärkijuttuja olivat ehdottomasti arkisuus, kehu kollegaa -juttu journalistiharjoittelussa ja viikonlopun rauhalliset aamukahvit. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa lukumäärinä.

Journalistityöharjoittelun kolmas viikko – samalla tutkimus- ja opintovapaan kolmas viikko – on takana. Olen oppinut paljon ja toimittanut mielestäni ihan kelpo juttuja. Laskin nekin, lukumääräksi julkaistuihin juttuihin sain 13.

Kuuden hengen toimitustyötiimi (laskin nyt itseni mukaan tähän ja miinustin esihenkilön) on tällä hetkellä yksi parhaista asioista, joita minulla on arjessani. Me paitsi työskentelemme yhdessä, myös istahdamme alas kahvitauolla, jaamme pohdintojamme työ- ja arkiasioista ja mikä parasta, kannustamme ja autamme tarpeen tullen toisiamme.

Tällä viikolla jaoimme kehu kollegaa -hengessä kaikille pienet suklaat ja lappusen, johon kirjoitettiin jotain mukavaa työtoverista. Jokin kiitos tai ajatus siitä, miksi juuri hän saa suklaan. Minä kirjoitin kaikkiaan viisi lappua ja jaoin viisi suklaata. Sain itselleni saman verran molempia.

Join keskimäärin kolme kuppia kahvia päivässä, jokaisen mukin pohjalle jätin perinteisen tilkan kylmettynyttä kahvia. Kolme kuppia päivässä tekee 21 kuppia viikossa. Iltateemukillisia meni seitsemän, niihin kippasin yhteensä seitsemän teelusikallista sokeria. Lusikallinen per teeannos. Kokkasin kaikkiaan viisi kertaa viikossa, kahtena päivänä söimme eilisiä.

Viiteen arkiruokaan mahtuivat spagetti ja jauhelihakastike, kasvissosekeitto, pikkupitsat, tandoorikana sekä chorizomakkara-peruna-hässäkkä.

Arkipuuhia on ihan kiva laskea. Mutta kun tajuaa, että on pessyt viisi koneellista pyykkiä, muttei viikannut yhtäkään pinoa kaappikuntoon, iskee epätoivo. Miten ihmeessä saisi itsestään irti sen verran, että ihan automaattisesti tekisi tämän homman koneellinen kerrallaan? Ettei keräisi puhtaita vaatteita kodinhoitohuoneen tasolle ja jemmaisi siinä viikosta toiseen. Ideoita otetaan vastaan.

Olen kokeillut jo kolmea kikkaa: äänikirja mukaan, lapsi mukaan ja palkinto mukaan. Mikään ei ole toiminut kunnolla. Äänikirja viihdyttää, ja viikkaushomma sujuu nopeasti, noin vartissa, muttei silti lisää kotityön houkuttavuutta. Lapsi jaksaa auttaa tasan neljä minuuttia. Yksitoista minuuttia olisi jäljellä. Palkinto toimii ihan kivasti, mutta ei motivoi riittävästi minua. Palkinto voi olla kupillinen kahvia, kasa karkkia tai jokin vastaava pikaista mielihyvää tuottava. Loppuviikosta huomasin, että lemmikkisiilin hoito kiehtoo minua paljon enemmän.

Viikon viimeisenä arkipäivänä tein työpäivän viimeiset puolitoista tuntia kotitoimistolta käsin. Sitten edessä oli siivouspäivä. Onneksi niitä on vain yksi viikossa. Vimmaisen siivouksen jälkeen huristelimme yksitoistavuotiaan kanssa Skanssiin vaihtamaan hänen edellisenä päivänä ystävänsä kanssa ostamiaan kesävaatteita. Koot olivat auttamatta pienet. Vannotin häntä kokeilemaan tai edes vilkaisemaan kokolappua seuraavalla kerralla… Kun pääsimme kotipihaan, huomasin bensamittarin näyttävän yhdeksän kilometrin rangea.

Perjantain siivouspäivästä jätin kaksi puuhaa lauantaille: kylppärin pesun ja lakanoiden vaihdon. Sen jälkeen suuntasin kampaajalle, kukkakauppaan ja nautin yksinäiset, rauhalliset kahvin kaupungissa. Oma parituntinen tekee terää! Lauantai-illan olimme pyhittäneet perheajalle – katselimme Suurmestaria (minusta tämä on yksi parhaista suomalaisista kilpailuviihdesarjoista) ja herkuttelimme useamman sata grammaa irtokarkkeja.

Tähän on tultu.

Minna