On aikoja ja sitten on aivan erityisiä aikoja. Jälkimmäiseen voisin listata kaikki tutkimus- ja opintovapaani, jotka olen saanut pitää omasta työstäni. Nautin erityisen paljon uuden oppimisesta, ja opintovapaa tarjoaa uuden oppimiselle liki täydellisen hetken – työkiireet ja multitaskaamisen saa unohtaa ja voi keskittyä olennaiseen.

Viime viikon olennaisin ja itselleni tällä hetkellä merkittävin juttu on se, että aloitin journalistiharjoittelun Helsingin Sanomien Turun toimituksessa. Tammikuussa olin ”työhaastattelussa” ja maaliskuun ensimmäisenä päivänä aloitin sekä kolmen kuukauden opintovapaani että kuuden viikon työharjoittelun. Olin uuden äärellä. Jännitti.

Kävin mielessäni läpi erilaisia skenaarioita tulevista viikoista ja käytin aikani kaikenlaiseen jossitteluun. Mitä jos en osaakaan? Entä jos en opikaan tai jos tapani toimittaa ei sovikaan juuri tähän mediaan? Mitä jos en keksi yhtään hyvää aihetta?

Järki toppuutteli, kun tunne yritti viedä. Että kyllähän sinä nyt opit ja osaat ja idearikkaana henkilönä kehittelet ihan kelpo aiheita… Huomasin myös toistelevani mantraa siitä, että olen opiskelija, olen harjoittelussa ja tarkoituksenani on harjoitella ja saada oppia. Kaikkea ei pidäkään handlata heti.

Toinen puoli minusta hyppi innostuksesta: en ole pitkään aikaan ollut näin jännän ja suuren äärellä. Sen lisäksi, että saan harjoitella toimittajan työtä, saan laajennettua verkostoani ja tutustua moniin huikeisiin tyyppeihin. Tämä on uteliaalle ihmiselle hyvin lähellä lottovoittoa.

Lottovoittajafiilis korostui, kun astuin sisään toimitukseen: kompakti osaajien porukka, iloinen ilmapiiri, tekemisen meininki. Kaiken kukkuraksi pääsin kattavan perehdytyksen jälkeen jo toisena päivänäni ideoimaan työotsakkeita ja lopulta aloittamaan ihka ensimmäisen juttuni parissa. Onko tämä edes totta, ajattelin mielessäni.

Kun minä mainitsen missä tahansa tilanteessa tai haastattelussa olevani utelias, en valehtele yhtään. Olen varmasti äärikiinnostunut kaikesta, mitä ympärilläni tapahtuu ja uskallan kysyä melko nopeasti lisäkysymyksiä. ”Miksi?” on kysymys, jonka saattaa kuulla suustani usein. Olen harjoittelussa jo kehottanut toimittajia ja tuottajaa kertomaan, jos kyselyni menevät liian pitkälle, käyvät raskaaksi tai häiritsevät muiden työtä.

Olen ihminen, joka ammentaa ympäristöstään ja ympäriltään paljon omaan tekemiseen. Se on minulle parasta oppia! Osoitan kiinnostuksellani myös arvostusta kokeneita toimittaja- ja valokuvaajakonkareita kohtaan.

Minulla on toimituksessa oma työpiste säädettävällä pöydällä. Luksusta. Työpäiväni alkavat tietokoneen ja kaikkien mahdollisten työssä tarvittavien järjestelmien ja sivustojen avaamisella, uutisten luvulla ja kupillisella kuumaa kahvia. Uutisdeskivuorolaisen kanssa vaihdan aamun kuulumiset ja sitten syvennyn omiin tehtäviini.

Työharjoittelun alussa minun pitää tutustua ”talon tapoihin” ja tottua siihen, että tässä työssä saa sekä vertais- että tuottajatukea. Yksin ei tarvitse toimittajana tempoilla. Tämä toimintamalli ja osaajien koneisto saavat suuni hymyyn monesti päivässä.

Ensimmäistä juttuani varten olen haastatellut kolme tahoa ja odotan innolla, että jutun kanssa päästään etenemään – tästä tulee huikea kuusiviikkoinen!

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Jos kiinnostuit, mitä toimitan harjoittelussani ja haluat seurata, mitä HS Turun toimituksessa tuotetaan, klikkaa tästä ja tilaa samalla uutiskirje!