Ruusufinni: Monet hoidot kokeiltu, mutta missä mennään nyt?

Ruusufinni. Siitä on tullut minulle kirosana. Olen aiemmin kertonut kolmannen koronarokotteen jälkeen puhjenneesta ruusufinnistä. Tämän jälkeen koronan sairastaminen villiinnytti ruusufinnin kukoistukseensa. Kuten olen maininnut, tässä taudissa kamalinta omalla kohdallani on se, etten ole tottunut huonokuntoiseen ihoon. Enkä siihen, ettei lääkkeillä ole tehoa. Se se vasta paskamaista onkin!

Ja se, että aamuisin iho on edes jollakin tavalla rauhallinen, mutta iltapäivään mennessä se riehantuu ja ihonalaiset isot kraaterit valtaavat poskipäät. Ja sitten minä nypin niitä. Virhe.

Minnan kasvokuva
Tässä ihoa on hoidettu Bion-tuottein kuuden päivän ajan. Iho on rauhallisempi kuin aikoihin., poskipäät vähemmän turvoksissa ja otsan iho tasainen. Kuvassa kevyt bb-voide iholla.

Nyt hoitotilanne on se, että kaikkea on kokeiltu. Ainakin melkein. Ensin käytin Soolantra- ja Skinoren-voiteita yli neljä kuukautta tuloksetta. Tai no, Soolantrasta taisi olla jonkin verran apua, mutta mitään parannusta ihossa ei tapahtunut näillä voiteilla. Sitten virallisissa ihotautilääkärin määräämissä hoidoissa siirryttiin suun kautta otettaviin antibiootteihin, tetrasykliiniin, jota oli tarkoitus käyttää kolme kuukautta.

Antibiootti tuntui alkuun sopivan minulle, sitten alkoivat kummalliset (ja kammottavat!) oireet: pahoinvointi, päänsärky, huimaus, infernaalinen väsymys ja toimintakyvyttömyys. Lopulta ainut asento, jossa ei huimannut tai jossa pää ei tuntunut painekattilalta, oli makuuasento. Soitin lääkäriin, joka kehotti lopettamaan antibiootin välittömästi. Tässä vaiheessa olin ehtinyt tehdä jo päivittäin kotikoronatestin, sillä olin varma, että kyse olisi koronasta.

Lääkäri kertoi, että juuri tästä antibiootista aiheutuu ns. hyvänlaatuinen aivopainesyndrooma. Oireeni kuulostivat täysin siltä. Tietenkin. Johan poskien iho olikin hieman tasaantunut ja olin ehtinyt hihkua paranemisprosessin käynnistymisestä. Muutamissa vuorokaudessa oireet onneksi hävisivät ja toimintakykyni palautui ennalleen.

Jatkaisin Soolantralla. Samalla pesin kasvojani aamuin illoin teepuusaippualla, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa. Se auttoi ensin jonkin verran, jonka jälkeen en huomannut enää mitään apua. Sitten tartuin suolavesikokeiluun – keitin suolavettä someohjeen mukaan ja tupsuttelin sitä vanulapulla kasvoilleni aamuin illoin. Tuloksena kuivuuttaan käpertyvä iho, iho-oireet eivät juurikaan helpottaneet.

Kävin sisätautilääkärillä rauta-asioissa (seuraavaksi korjataan jälleen olemattomat rautavarastot, tälläkin voi olla vaikutusta ruusufinni-ihon paranemiseen!) ja ihmettelimme samalla äitynyttä ihoani. Hän määräsi Soolantran tilalle Elidel-voiteen. Ja minä läästin voidetta kasvoihin aamuin illoin. Huomasin hetkellistä apua ja ihon rauhoittumista, mutta mitään ihmeparannusta tälläkään voiteella ei saavutettu. Olin ajoittain ihan toivoton. On totta, että ruusufinni (etenkin ennen täysin siloisilla kasvoilla) käy psyykeen päälle…

Voisiko kosmetologilta löytyä apu ruusufinniin?

Kun palasimme elokuussa lomamatkalta, googletin kosmetologeja ja törmäsin oikeastaan heti Ihoklinikkaan ja Johanna Korhoseen. Luin, luin ja luin. Lopulta varasin itselleni ajan. Syyskuun alussa kävin Ihokilinikalla. Me keskustelimme tunnin. Asiantunteva kosmetologi Johanna kertoi erikoistuneensa ruusufinniin ja kokeneensa itse saman vaivan. Hän katsoi ja tunnusteli ihoani ja totesi, että heti sitä ei voisi lähteä hoitamaan. Ensin pitäisi huolehtia iho puhtaaksi ja kosteaksi Bion-tuotteilla.

Bion-ihonhoitotuotteet rivissä
Bion-ihonhoitotuotteet vasemmalta oikealle: putsari, kasvovesi, puhdistava seerumi, kosteuttava voide ja yöksi laitettava kevyt savi. Tuotteita käytetään tässä järjestyksessä, savi vain iltaisin, yöksi.

Hän esitteli minulle tuotteet ja niiden käytön, sitten sovimme jatkot: minä käyttäisin tuotteita kaksi viikkoa, soittaisin sitten hänelle ja sen jälkeen pääsisin kolmen kerran ruusufinnin kosmetologiseen hoitoon. ”Minä tiedän, että tämä ruusufinni saadaan hoidettua!” Johanna lohdutti minua, ihonsa takia ihan alamaissa olevaa asiakasta. Keskustelimme pitkään siitä, että lääkevoiteilla hoidetaan pintaa, oiretta. Nyt pitäisi hoitaa syvemmältä.

Olen käyttänyt ohjeen mukaan kaksi viikkoa hankkimiani Bion-tuotteita: puhdistusvaahto, kasvovesi, jokin täsmäseerumi, kosteusvoide ja yöksi laitettava ihosavi. Kolme päivää tuotekuurin alusta ihoni voi paremmin. Viikon kuluttua tämän havaitsi itseni lisäksi lähipiiri, kampaajani ja ystäväni. Aamuisin iho näyttää jopa terveeltä!

Lokakuun puolivälissä aloitan kosmetologiset hoidot. Pidän lippua korkealla ja uskon oikeastaan ensimmäisen kerran ihan oikeasti, että saan avun tähän ikävään vaivaan.

Tähän on tultu.

Minna

Lue muut ruusufinniä koskevat blogitekstini:

Aikuisen naisen iho-oireita: ruusufinni!

Voihan ruusufinni! Mitä kuuluu ruusufinnille nyt?

Hyvinvointi Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

Opintovapaan toinen kausi alkoi – top 5 juttua opintovapaalta

Viime keväänä kerroin ensimmäisestä opintovapaastani ikinä. Sen loputtua totesin, että ”oi aikoja, olipa ihanaa ja vapauttavaa…vaikkakin työlästä”. Työntäyteistä kuitenkin aivan eri tavalla kuin töissätöissä. Eniten (tai no, eniten ja eniten…) nautin siitä, ettei aamuisin ollut tulipalokiire minnekään: opinnot alkavat pääsääntöisesti yhdeksältä, mikä tarkoittaa sitä, että ehdin aina kävellen aamulla kampukselle. Ja iltapäivällä sain karistettua päivän pölyt pois kävelylenkillä takaisin kotiin. 47 minuutissa ehtii puhdistaa mielensä ja päänsä kaikelta kuormittavalta.

Ajatelma laatikossa

Nyt edessä on opintovapaan toinen kausi. Maanantaina se alkoi ja marraskuun lopussa se päättyy. Kaksi kuukautta keskityn aivan muuhun kuin päätyöhöni. Opiskelen, tutkin ja kirjoitan. Se on seuraavien kuukausien pyhä kolminaisuus. Journalistiopinnoissa käynnissä ovat Journalistisen sisällön kehittäminen -, Toimitustyö-, Radiotuotanto- sekä Visuaalinen kulttuuri ja media-analyysi -opintojaksot.

Tämän lisäksi olen aloittanut opinnäytetyötäni, sillä kasassa on jo 138 opintopistettä kaikkine hyväksilukuineen. Visuaalisen kulttuuriin -kurssin olen juuri saanut maaliin – sen viisi analyysitehtävää tehtiin itsenäisesti verkossa. En kauheasti valehtele, jos sanon, että tämä oli melkein paras verkkokurssi ikinä! Koska minulla jää aikaa perusopinnoilta, puurran myös post doc -tutkimukseni parissa apurahalla näinä kuukausina. Tavoitteena saada ensimmäinen tutkimusartikkeli uunista ulos.

Eniten odotan opintovapaalta erilaista arkea. Arki muuttuu pienistä asioista, ja se on minusta ihanaa. Rutiinit sekä pysyvät että muuttuvat. Se taas on hyvää ravistelua kaikelle perustouhulle!

Kokosin opintovapaan top 5 -listan lähinnä itselleni, mutta julkaisen sen nyt tännekin:

5 Vapauden tunne. Ei tarvitse seurata haukkana työsähköpostia eikä ole aamuisin kiire sutia itseään opetuskuntoon. Tai räätälöidä hankejuttuja. Tai valmistautua tiimitapaamiseen. Ja niin edelleen. Vaikka työtä on opinnoissakin paljon, se tuntuu uudelta ja erilaiselta kuin perustyö. Vaihtelu virkistää.

4 Kirjoittaminen. On aivan selvää, että tulevana journalistina haluan suunnata ja keskittyä kirjoittamiseen. Tämän syksyn opintojaksoista kaikki paitsi Radiotuotanto sisältävät runsaasti kirjoittamista, toimittamista. Ja minä rakastan sitä. Olen kirjoittajana omasta mielestäni hyvä, nopea ja idearikas.

3 Kampuskävelyt. Raikasta ja iloista äänikirja-aikaa. Aikaa yksin ihan itselle. Saa nollattua mennessä ja tullessa. Päivän askeleet täyttyvät reippaasti. Perillä kampuksella odottaa jonkun toisen keittämä kahvi, eikä kodin sotkut tunnu niin pahoilta palatessa kävellen kotiin.

2 Nuoret. Saan opiskella itseäni huomattavasti nuorempien tulevien journalistien kanssa. He ovat suunnilleen omien poikieni ikäisiä. Maailmankatsomuksemme ja ajatuksemme poikkeavat paljonkin toisistaan, mutta olemme silti erinomainen, heterogeeninen toimijajoukko! Minä opin heiltä elämää, ja he toivottavasti minulta jotain elämänviisauksia…

1 Kohtaamiset. Vaikka korona-aika teki entisestä extroverttityypistä melkoisen introvertin, nautin kohtaamisista. Opiskelijaroolissa pääsen mitä erilaisempiin kohtaamisiin, haastatteluihin, toimittajaksi toimitusryhmään, saan kohdata opiskelijakavereitani ja niin edelleen. Etäily ei tässä opiskelussa (onneksi) onnistu.

Viikonloppu ennen opintovapaan alkua oli kummallinen, enkä oikein osaa selittää, mikä siitä teki sellaisen. Tuntui, kun kaikki työkiire ja -stressi ja kaikki kiivas tekeminen olisi yhtäkkiä pyyhkiytynyt pois hartioiltani. Askeleet tuntuivat kumman kevyiltä – on ihanaa, kun on jotain odotettavaa!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Opiskelu