Siisti koti, hieronta, lauantaikoulupäivä ja muut viikon parhaat palaset
Jälleen on yksi viikko taputeltu. Syyskuu on kääntynyt lokakuuhun. Värikkäät puut tiputtavat lehtensä, ja ilmassa voi haistaa talven tulon. Maa ja sen peittävä lehtimössö ovat märkiä, aamut ja illat pimeitä. Loka- ja marraskuu eivät ole suosikkejani millään mittarilla tarkasteltuna. Tai no, lokakuulle osuu oma syntymäpäiväni, se on ihan jees. Tämän viikon parhaat palaset olivat ehdottomasti hyvät yöunet, mallikkaasti sujuneet kotitreenit sekä tohinalauantai, johon mahtui mm. hieronta-aika ja yksitoistavuotiaan lauantaikoulupäivä.
Alkuviikko sujui työn merkeissä, vahvasti työn merkeissä. Hankehakemusten enterien painamista, opetusta, tenttien ja tehtävien lukemista ja arviointia, kokouksia ja loppuviikosta perjantain hankekoulutuksen viimeistelyä. Maailma piti saada valmiiksi ennen kuin jään opintovapaalle. Onneksi pystyin iltaisin rauhoittumaan, tekemään virkistäviä ja paikat avaavia kotitreenejä sekä käyskentelemään ulkona. Olen huomannut, että jos en pääse ulkoilemaan, nuudun.
Nuudun myös, kun hommat eivät suju, kuten toivoisin. Tai kuten yleisesti olisi tarkoitus. Taloyhtiössämme on käynnissä ikkunanpielien tai -pokien maalausurakka, jolla tekohengitetään vanhoja isoja ikkunoita pelittämään vielä muutaman vuoden ennen totaalivaihtoa. Kaikki on sujunut yleisesti ihan mukavasti, mutta – miksi aina pitää olla jokin mutta? – perjantaina tullessani kotiin iltapäivällä pitkän työpäivän ja rankan viikon jälkeen ihmettelin, miksi huushollissa on niin kylmä.
Syy selvisi sekunneissa: maalari oli jättänyt makuuhuoneemme kaksi iso ikkunaa auki. Siinä ne retkottivat eivätkä liikkuneet mihinkään, vaikka kuinka yritin. Työnsin, nostin, veivasin, nytkyttelin. Ei niin ei.
Otin välittömästi puhelimen käteeni ja laitoin hätäviestin ensin matkoilla olevalle miehelleni, sitten taloyhtiön yhteiseen WhatsAppiin. Sain apuja kahdelta taholta, mutta emme saaneet ikkunoita kiinni. Edessä oli melkoisen kylmä yö… Oli sanomattakin selvää, että tämä oli miehen syy, sillä minä olin ennakoinut: voitaisiinko kysyä, jos maalari tulisi meille vasta maanantaina, kun sinä olet kotona? Ei voitu.
Yö meni kuitenkin mukavasti legginsit, neule ja villasukat ylle puettuna kahden peiton ja yhden villaviltin alla. Kerran yöllä heräsin, kun kasvoihin puhalteli kylmää. Lauantai valkeni kuitenkin ihan mukavissa merkeissä, ja iltasella mieskin palasi kotiin ja sai kun saikin melkoisen tahkomisen ja meisselöinnin jäljiltä ikkunat kiinni. Sen pituinen se. Onneksi olin siivonnut raivolla kiukuissani perjantaina, ei enää harmittanut lainkaan miehen tultua kotiin. Vältyttiin riidalta.
Lauantaina, ennen miehen kotiin saapumista, pääsin hierojalle ja olo oli kevyempi kuin aikoihin 45 minuutin jälkeen. Pitäisi muistaa pitää itsestään huolta säännöllisesti. Hierojalta kiirehdin kukkakaupalle ja kukkakaupasta kotiin, sillä edessä oli tyttären lauantaikoulupäivä.
Ensin puhisin, sillä lauantain olisin halunnut pyhittää vain itselleni ja perheelleni. Notkua kotona ja möllöttää. Treenata omaan tahtiin ja herkutella irtokarkkeja antaumuksella. Kirjoitella blogia ja lukea muiden kirjoituksia. Kuunnella uutta hyvää äänikirjaa ja nauttia siististä kodista. Se taisi olla keskiviikko, kun lapsi muistutti lauantain koulupäivästä ja siitä, että myös vanhemmat osallistuvat päivään. Tässä vanhemmilla tarkoitetaan tällä(kin) kertaa vain minua, sillä mies oli matkoilla. Se taisi olla torstai, kun huokasin, että se siitä viikonlopusta sitten.
Mutta ihan yllätyin: lauantaikoulupäivä oli mukava, hyvin järjestetty ja meille vanhemmille vain yhden oppitunnin mittainen. Sen lisäksi vanhempaintoimikunta tarjosi kahvit osallistujille. Melkoisen mukavaa! Oppitunnilla, johon osallistuin, etsittiin tietoa New Yorkista (in English) ja kirjattiin huomioita ylös valmiiksi laaditulle vastauspaperille – pohdimme mitä voimme maistaa, kuulla ja nähdä missäkin kohteessa.
Me teimme saumatonta yhteistyötä yksitoistavuotiaan kanssa, ja minä ihailin hänen taitoaan kirjata englanniksi havaintojamme ja ajatuksiamme paperille. Opettaja kysyi lopuksi, mikä kohde jäi erityisesti oppilaiden mieleen, johon tytär vastasi nopeasti viittaamalla Brooklyn Bridgen, mitä en ihmetellyt lainkaan. Sinne minäkin haluaisin.
Sunnuntaina vietimme hetkellisesti Älytöntä päivää. Pelasimme lauta- ja korttipelejä, ulkoilimme, teimme ruokaa ja kävimme kaupassa hankkimassa maanantain tiedelastenkutsuille herkut. Tein kotitreenin, kuuntelin äänikirjaa ja iloitsin maanantaina alkavasta opintovapaasta.
Tähän on tultu.
Minna
