Kulunut viikko oli työntäyteinen mutta mukava. Vaikka syksy on selvästi saapunut jäädäkseen ja sade kasteli minut monesti, mahtuu viikkoon paljon hyvää ja kaunista. Koko viikon oivallukseksi sopiikin seuraava: Kun oppii iloitsemaan pienestä, kestää syksyistäkin arkea vallan mainiosti!

Maanantai

Olin varannut liki koko päivän (oikeastaan koko alkuviikon) hankehakemukselle, jonka piti olla valmis lähetettäväksi keskiviikkona. Viimesilausten tekeminen on minulle haastavinta – kun mukaan astuu kiireentuntu, alkaa syke kohota ja ”mitä jos?” -ajatukset pyöriä päässä. Mitä jos unohdan jonkun liitteistä, mitä jos en saakaan hakemukselle allekirjoitusta ajoissa, mitä jos hakemuksen tekstiosat yhtäkkiä tyhjentyvät ja niin edelleen. Raskasta on.

Iltapäivällä tuuletin itseni yksinäisellä lenkillä jokivarressa ja nautin jokaisesta raittiin syysilman nuuhkaisusta lapsen treenatessa yleisurheilutreeneissä. Oivallus: Raitis ilma ja liikunta tekee ihmiselle ihmeitä.

Tiistai

Hankehommat jatkuivat. Keskiviikon ja torstain opetuksen suunnittelu ja aikataulujen tarkistus veivät myös oman aikansa. Lisäksi piti tarkastaa muutamia tehtäviä ja varmistaa, että yhteen opintojaksoon liittyvä tentti oli ajastettu oikein. Iltapäivällä tein lenkin ja virkistävän kuminauhavoimatreenin.  Oivallus: Alussa aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

Keskiviikko

Painoin enteriä ja olin siinä hetkessä sekä tyytyväinen että onnellinen. Olin opettamassa livenä kampuksella koko päivän, mikä tuntui pitkästä aikaa varsin virkistävältä. Opiskelijaryhmä oli aktiivinen ja kiinnostunut opetettavista asioista, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Pukeuduin yhteen uuteen lempimekkooni, mikä herätti laajalti kiinnostusta; mistä moinen onkaan hankittu? Sade kasteli minut työmatkalla ja iltapäivän lenkillä, mutta se ei tahtia haitannut.

Kuuntelemani äänikirja (Paperipalatsi) on jollakin tavalla pitkäveteinen ja raskas kuunneltava, eikä juuri nyt vie mennessään. Oikeastaan odotan, että se loppuu. Sen sijaan Rohkea organisaatio -kirjakirja on tempaissut minut mukaansa – uskomattoman hyvä tietokirja. Siitä lisää myöhemmin! Oivallus: Kohtaamiset voivat yllättää!

Torstai

Torstai on toivoa täynnä. Sen olisi voinut kirjata oivallukseksi, mutta en tohtinut. Torstai oli antoisa opetuspäivä kampuksella. Kaiken kruunasi saamani palaute: ”Meille on tullut tunne, että sinä olet tullut tänne opettamaan juuri meitä varten, ei niin, että tämä olisi sinulle vain työ”. Kiitos, nyt ollaan ytimessä. Totta joka sana. Nieleskelin liikutustani.

Pidän työstäni ja haluan panostaa siihen, nyt saan kuulla, että se näkyy tekemisessäni. Keskityn työssäni asiantuntijuuteen, asiassa pysymiseen, selkeään suunnitteluun, vaihteleviin pedagogisiin menetelmiin ja osallistamiseen – hymy ja asennekin varmasti näkyvät pitkälle! Hymyilin vielä illalla nukkumaan mennessä. Hyvä päivä. Oivallus: Kaikki lähtee ihmisistä. Aina.

Perjantai

Käytin muutaman tunnin journalismiopintoihini. Roolini oli toimituspäällikkö. Suunnittelimme opiskelijatovereistani koostuvan toimituksen kanssa ensi viikon Tutka.pro-julkaisuja. Loppupäivän keskityin työhöni, ensi vuoden työsuunnitelmiin ja ensi viikon opetuskokonaisuuksiin. Iltasella siivoilin hetken, tein lenkin ja kotitreenin ja puhalsin arkiviikon tomut samalla harteiltani. Oivallus: Luovuus ja tuottaminen vaativat vastapainokseen kepeyttä.

Lauantai

Viikonloppukukat, lenkki, ystäväpuhelut, hidas aamukahvi ja esikoisen synttärien vietto Nobi-ravintolassa olivat päivän kohokohtia. Esikoinen viettää synttäreitään alkuviikosta, nyt juhlistimme niitä koko perheemme voimin. Kymmenvuotias maalasi veljelleen kortin. Siitä tuli upea. Ihan isoveljen näköinen! Oivallus: Perhe on paras.

Sunnuntai

Ei kiire minnekään. Tai no, miehelle piti lähteä metsästämään uusia puvun kenkiä (puku tykötarpeineen hankittiin jo lauantain lapsen treenien aikana), se oli päivän ainoa virallinen to do -juttu. Kirjoittelin blogijuttuja, pohdin tulevaa opintovapaata ja ulkoilin ystäväni kanssa. Ilmassa oli vapaapäivän tuntua. Oivallus: Sunnuntait ovat maanantaipäivien jälkeen edelleen toiseksi parhaita päiviä.

Tähän on tultu.

Minna