Neljä kivaa kirjaa joulunodotukseen  

Olen aiemmin kirjoittanut hurahtaneeni äänikirjoihin. Erityisen kiehtovaa ja mielekästä se on siksi, että meillä on Helsinkiystäväni kanssa kahden hengen kirjakerho. Kerhossa me luemme samat opukset, jotka me olemme joko valinneet yhteistuumin tai molemmat tahoillamme vuorotellen. Olen koonnut parhaita paloja lukemistostamme blogiini ja arvioinut yksittäisiä teoksia, kuten Vera Valan Aprikoosiyöt ja Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksen, joka ylsi heittämällä tämän vuoden parhaimmaksi kirjaksi!

Jouluasetelma

Nyt kokosin lukijoilleni kivan joulukirjanelikon. Nämä ovat juuri sopivan kepeitä, nopeita ja helppolukuisia teoksia ilman sen kummempia juonenkäänteitä ja -väänteitä. Yksi näistä ei sijoitu jouluun, mutta on silti kivaa vapaa-aika- tai lomalukemista.

Joulu saapuu rantakahvilaan

Lucy Diamondin Joulu saapuu rantakahvilaan on kirjailijan Rantakahvila-teoksen hyväntuulinen ja tunnelmallinen jatko-osa. Kiireinen kesä rantakahvilassa on takana, ja Evie valmistautuu ensimmäiseen yhteiseen jouluun miesystävänsä Edin kanssa.

Tarinasta välittyy aivan erityisen lämmin ja kevyt tunnelma, jota säröttävät ainoastaan Edin veljen saapuminen, Evien ystävän Amberin ero ja lohduntarve sekä lumimyrsky.  Otavan kirjakuvauksessa kysytään, saako Rantakahvilan väki lainkaan joulurauhaa?

Lukemalla tämän teoksen selvität arvoituksen!

Pidin kirjasta ja kuuntelin sen nopeasti. Nautin siitä, ettei minun tarvitse liikoja miettiä eikä jännittää, vaan sain kuulla ihanan tarinan arjen vastapainoksi. Lukija on tälle kirjasarjalle miltei täydellinen, ainakin 1,3 nopeudella.

Jouluyllätyksiä Rantakahvilassa

Diamond jatkaa kepeää linjaansa joulukirjan jälkimainingeissa. Rantakahvila on sulkeutunut talveksi, ja Evie ajattelee levähtävänsä hetken. Joulualusrauhan sotkee kuitenkin Ruth-siskon ja hänen lastensa ilmestyminen kahvilalle. Kaikki on lopulta kuitenkin hyvin, ja joulun kruunaa melkoinen (ei kuitenkaan shokeeravasti lukijaa yllättänyt) jouluyllätys.

Jouluyllätyksiä Rantakahvilassa -teos on hyvinkin ennalta arvattava ja hieman naiivi hyvänmielen kertomus. Kirja onnistuu kuitenkin koukuttamaan lukijansa tai kuuntelijansa hetkessä – Evien ja Edin tarina on kutkuttava.

Rantakahvilan uusi tulokas

Rantakahvilalla on hulinaa, Evien äitiysloma on alkamassa ja edessä on kahvilatyöntekijöiden rekrytointi. Evien, Edin ja uuden kahvilapäällikön Helenin välille syntyy kitkaa, eikä rantakahvilan vilkkain kesäsesonki näytä lainkaan lupaavalta ainakaan viimeisillään raskaana olevan Evien silmissä. Stressitaso nousee, ja raskaus on uhattuna.

Kun Evien laskettuaika lähestyy, jotain yllättävää tapahtuu.

…muuten tämäkään ei juurikaan yllätä. Se on kuitenkin edeltäjiensä tavoin kutkuttava ja nopealukuinen teos, joka koukuttaa kuuntelijan hetkessä. Lucy Diamondin viimeinen teos on juuri sopivan kevyt ja kiva arjen tasapainoiluun sekä lomalukemistoon.

Jouludeitti x 12

Apua! Se oli ensimmäinen ajatukseni aloittaessani luku-urakkaa. Tämä perustui vain ja ainoastaan lukijaan. Uuteen lukijaan tottuminen vie aina hetken. Mutta kun vauhtiin päästään, alkaa sujua.

Jenny Baylissin joulukirjassa kolmekymppinen tekstiilisuunnittelija Kate ei ehdi eikä jaksa etsiä uutta rakkautta. Hän on aiemmin pettynyt miehiin ja palannut Lontoosta kotikulmilleen huolehtimaan isästään. Katen ystävä Laura innostaa Katen kuitenkin luksusdeitti-haasteeseen, jossa tavataan 12 eri miestä ennen joulua.

Teos lähtee liikkeelle melko hitaasti, se esittelee mielestäni turhankin paljon henkilöhahmoja ennen kuin päästään kunnolla vauhtiin. Treffikuvaukset ovat kirjan parasta antia. Välillä teki mieli kelata ”turhat välihöpötykset” ja kuunnella vain kahdettoista deittikohdat.

Kirjan teema on kiinnostava, ja kirja lukeutuu ainakin itselläni kevyet lomakirjat -sarjaan.

Sen parissa voi lenkkeillä, siivoilla ja meikata. Eikä haittaa, vaikka ihan jokaista kohtaa ei kuuntele ihan sata lasilla, kärryillä pysyy silti.

Parasta on, kun huomaa kirjaa kuunnellessaan hymyilevänsä itsekseen – silloin tietää, että kirjavalinta on osunut edes jollakin tasolla nappiin!

Tip tap ja luurit korville!

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Unsplash

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Suosittelen

Joulukuun ensimmäisen viikon tunnelmia

Marraskuu oli ja meni. Kaiken kaikkiaan se oli varsin mukiinmenevä marraskuu. Ei loskaa eikä jatkuvaa sadetta, vaikka pimeää olikin. Ja on edelleen. Joulukuu on kuitenkin siitä veikeä kuukausi, että miljoonat ihmiset sytyttävät jouluvalonsa. Parvekkeilla, terasseilla ja ikkunalasien takaa tuikkivat kaikenlaiset tähdet, sydämet, lumihiutaleet ja jääkarhut. Ne valaisevat mukavasti lähitienoon.

Tyttö teatterisillalla pimeässä

Myös me asettelimme terassin kaiteeseen jouluvalomme viikonvaihteessa. Se taisi olla ainakin kymmenvuotiaan viikon paras juttu! Viikon parhaisiin lukeutuivat myös joulukalenterikauden avaus ja aurinkoiset pakkaspäivät.

Maanantai

Voi sitä kihinää ja kuhinaa, mikä kodissamme vallitsi, kun kymmenvuotias tohkasi suklaakalenteristaan. Että ylihuomenna sen saisi avata. Ja mitähän sieltä tulee? Hän hyöri olohuoneen nurkkaan asettamansa tonttuoven ympärillä ja huokaili ääneen, mitähän tonttu siihen joka yö tuokaan.

Juuri silloin yksi tonttu heräsi ja ymmärsi, että a) tarinakalenteri ei valmistunut, b) mitään krääsää ovelle ei ole hankittuna ja c) nyt tarvittaisiin hyviä ja nopeasti toteutettavia ideoita. Askartelinkin ensimmäiset kymmenen pikkukirjettä tonttuovelle, kun lapsi oli mennyt nukkumaan. Vuhuu, tontut ovat aina hereillä.

Tiistai

Enää yksi yö joulukuuhun. Se oli ensimmäinen, mitä kymmenvuotias totesi herättyään heti hyvän huomenen toivottamisen jälkeen. Nyökkäilin. Minäkin olin salaa hieman innostunut: huomenna saisin vihdoin avata ystäväni minulle tekemän tee-ajatelma-kalenterin. Tiistai oli täynnä erilaisia työtehtäviä, ja illalla puuhastelin opiskelutehtävien parissa.

Keskiviikko

Joulukuun ensimmäinen. Odotus on ohi! Huh huh. Suklaakalenterista tuli Snickers-patukka, minun teekalenteristani paljastui oikein passeli runontapainen. Viisasten teen säästin iltateelle.

Päivän parhaisiin lukeutui myös ulkoilu valoisaan aikaan.

Illalla piipahdin miehen kanssa esikoisen uudessa asunnossa auttamassa häntä huonekalutouhuissa. Illalla aloitimme uuden sarjan Netflixistä, ja nukuin kuin tukki kahdeksantuntisen yön.

Torstai

Kun aamulla tihrustin ulos ikkunasta, luulin, että oli satanut lunta. Mutta ei. Ei ollut. Seitsemältä pakatessani lapsen koulueväitä toivoin salaa mielessäni, että lakko olisi pian ohi. Töissä sain kuunnella varsin hyvän opinnäytetyön seminaariesityksen ja iltapäivän päätteeksi kiirehdin äänikirja korvillani lenkille ennen pimeän tuloa. Puoli tuntia oli valoisaa, sitten yhtäkkiä laskeutui pimeä. Illalla siivoilin eteisen sepeleitä ja tein kahvakuulatreenin. Sytyttelin kynttilät ja kävin saunassa. Mukava torstai.

Perjantai

Aamupalapöydässä kirjoitin muistiin, että kymmenvuotiaan luistimet pitää tsekata. Minulla on tunne, että viime vuoden luistimet ovat liian pienet ja pääsemme luistinostoksille.

Kupittaan jäämato on auki, ja meillä on jo hieman hinku sinne!

Omat hokkarini ovat olleet auton takakontissa odottamassa maaliskuusta saakka seuraavan kauden alkua. Iltapäivällä tein viikkosiivon. Myönnän, se oli hiukan ”sieltä täältä -siivoaminen”, mutta saa kelvata.

Lauantai

Ihanaa. Että. On. Lauantai. Näin ajattelin keittäessäni aamukahvia. Yhdeksältä. Nukuin jälleen erittäin hyvin, tällä kertaa yhdeksäntuntisen yöunen! Viikonloppukimppu, kahvilla käyminen ja esikoisen kotipuuhat mahtuivat leppoisaan vapaapäivään. Mies asensi terassin jouluvalot, ja kymmenvuotias hyppi riemusta. Hän pääsi ihan extrana harjoitustensa jälkeen mummon kanssa pikavisiitille Turun tuomiokirkon komealle kuuselle ja teatterisillan valotesta katsomaan. Illalla me aikuiset napostelimme karkkipäivän karkkeja ja löhöilimme uuden sarjan ja kynttilän äärellä.

Sunnuntai

Ihanaa. Että. On. Sunnuntai. Näin ajattelin pitkin päivää. Lapsen tonttuoven pikkukirjeessä kysyttiin hänen hartainta joululahjatoivettaan, jota hän sitten pohtikin koko päivän. Jokin Lego-hotelli taisi yltää tähän… Äänikirjaa, ulkoilua ja ensikertaa hieman joulun suunnittelua.

Koskahan haemme kuusen?

 

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Eija Luoto

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään