Tämä vai tuo? Viikon parhaat valinnat

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, vaikka tuntuu, että loma on vasta aluillaan. Kun on mukavaa tekemistä, aika kuluu yllättävän nopeasti. Yhtäkkiä on aina ilta. Kokosin viikon parhaat tällä viikolla yleisön toiveesta viikon valintoina.

Ottaisiko kotikahvin terassilla vai latten lempikahvilassa?

Valitsin latten kaikkien yllätykseksi. En tiedä, nautinko mistään niin paljon kuin kiireettömästä päiväkahvi- tai lounashetkestä Aurajokivarressa. Siinä sitä voi istua auringossa ja katsella ohikulkijoita, hörppiä Turun parasta cafe lattea ja tarttua hetkeen. Yhdeksänvuotias nautiskelee mansikkasorbettia ja hyräilee. Kun jäätelö on loppu hän analysoi sen makua ja koostumusta minulle. Sitten hän muistaa viimeksi lukemansa Ella-kirjan ja tiivistää sen minulle. Maailman mukavin ja suloisin kahvilaseuralainen!

Menisikö kävellen vai pyörällä?

No pyörällä. Ja vain siitä syystä, että ostin uuden kulkupelin maanantaina. Se on varsinainen kaunotar, jota katsoessani kiitän joka kerta itseäni, etten valinnut vastaavaa pyörää mustana. Otin heleän vaaleanpunaisen kivalla metallisella etukorilla. Olemme retkeilleet pyörillä valehtelematta joka päivä yhdeksänvuotiaan kanssa. Olemme pyöräilleet keskustaan, jokirantaan, Majakkarantaan, Katariinanlaaksoon, Skanssiin ja kotikulmilla ristiin rastiin. En ole koskaan ollut fillaroijaihminen, mutta nyt uuden menopelin kanssa tulen ihan hyvin toimeen ja uskon, että teemme tämän loman aikana vielä monen monta mukavaa pyöräretkeä.

polkupyörä

Laittaisiko mekon vai shortsit?

Nyt oli hankala valinta. Rötväilen aamuisin äitiysshortseissani (kyllä, ne ovat 10 vuotta vanhat ja erimukavat joustavan, leveän vyötärökaistaleensa ansiosta) ja mustassa topissa, lenkkeilen samoissa vermeissä ja teen kotitreenit perään. Suihkun jälkeen pukeudun yleensä siistimmin, tällä viikolla kivoihin kesämekkoihin. Takaraivossa jyskyttää välillä, että kaikkia mekkoja ja shortseja ja muita kesätamineita pitäisi käyttää vaihdellen, sillä kohta tämä aurinkoinen ja lämmin kesä loppuu…

Menisikö retkelle vai siivoaisiko?

Kun vaakakupin toisella puolella on siivoaminen, valitsen aina sen toisen vaihtoehdon. Oli se mitä tahansa. Ihan mitä tahansa. Nyt arvoin neljä päivää siivoamisen suhteen ja lopulta joka kerta skippasin sen. Perjantaina ulkoistin imuroinnin robotti-imuri-Hilulle ja lauantaina sutaisin vessat ja kylpyhuoneen kuntoon. Tätä ennen retkeilin. Retkeilimme yhdeksänvuotiaan ja hänen kummitätinsä ja minun ystäväni kanssa Kaasa-vuorelle Maanpään perukoille. Matka taittui tunnissa fillareilla, ja perillä nautimme upeista näkymistä ja hyvistä retkieväistä. Lisäksi leikimme pitkän tovin laiva on lastattu -kirjainleikkiä.

tyttö ottaa kuvaa maisemasta

Panostaisiko vaatevarastoonsa vai kodin sisustukseen?

Tällä kertaa valitsin vaatevaraston ja ostin sekä kahdet ihanat, korkeavyötäröiset farkut Selectidistä (Onlyn mallistoa, puoleen hintaan) että pitkään pohtimani raidallisen paitamekon samasta paikasta, samalta merkiltä. Todella fressit!  Minun teki mieleni myös hankkia sohvatyynynpäällisiä ja uusi maljakko, mutta ne skippasin.

Poikkeaisiko lähirannalla vai lähtisikö maauimalaan?

Neljästi viikon aikana valitsimme lähirannan ja kahdesti Samppalinnan maauimalan. Lapsi rakastaa uimista, ja minä toimin haukansilmä-uimavahtina. Toisella maauimakerralla saimme mummon mukaan, joten minä sain nautiskella sivummalla kahvia pahvimukista. Ranta on kivan lähellä kotia, eikä sinne kävely vie kuin viitisen minuuttia, pyörällä pääsee vielä nopeammin. Pulahdus on siis mahdollinen melkein milloin tahansa ja extempore!

Lähtisikö veneilemään tai viihtyisikö ihan kotinurkissa?

Molemmat. Kotinurkat riittävät minulle suurimmaksi osaksi aikaa, mutta ihan supermukavaa oli, kun yhdeksänvuotias pääsi mummolan mökille yökylään lauantaina ja me miehen kanssa kaksin veneilemään ja syömään. Kävimme ihan lähistöllä, mutta silti matkan kului aikaa muutamia tunteja. Olimme kotona vasta illalla. Sunnuntaiaamuna vetkuttelimme, joimme aamukahvia pitkään ja jutustelimme mukavia kaikessa rauhassa.

Mukava viikko ja varsin kivat viikon valinnat!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Viisi kivaa kirjaa kesälukemistoon

Minulla on ollut kirjakevät ja -alkukesä. Kausi, jolloin kirjoja kuluttaa enemmän kuin keskimäärin vuoden aikana. Äänikirjat vievät silloin mennessään, eikä esimerkiksi televisiota tai suoratoistopalveluiden sarjoja tule katsottua juuri lainkaan. Kirjat ikään kuin valtaavat tilan. Vapaa-ajan ja lenkkipolut, illat ja lounastauot.

Sinisiä kesäkukkiaLuettuani Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksen ajattelin, ettei mikään koskaan enää yltäisi millekään tasolle kirjamaailmassa. Tartuin kuitenkin muutamien päivien kuluttua Brotheruksen kirjan kuunneltuani Vera Valan Aprikoosiyöt-teokseen. Tämän jälkeen ajattelin, etten enää koskaan pääsisi yhtä autenttisesti matkalle Italiaan, osaksi tarinaa.

Olin oikeassa kummallakin ajatuskerralla: seuraavista viidestä kirjasta mikään ei sytyttänyt yhtä paljon, mikään ei vienyt mennessään, eikä yksikään kertomus saanut minua irrottautumaan kunnolla kotisohvasta. Seuraavat kirjat sopivat kuitenkin vallan mainiosti kesälukemistohyllyyn. Niistä kaksi luokittelisin ”välipala”-kirjastoon nopea- ja helppolukuisuutta ajattelen, ja kolme kategoriaan ”romanttiset, hieman pitkävetiset tarinat”.

1 Sinä vain

Aprikoosiyöt-kirjan jälkeen tartuimme kahden hengen kirjakerhomme kanssa Kate Eberlen Sinä vain -kirjaan. Kirjaan, jota hehkutettiin joka kanavassa. Kirjaan, joka sijoittui Italiaan. Pääsisimme taas matkalle Välimerelle, huokailimme, ja aloitimme yli kymmentuntisen opuksen kuuntelemisen.

Se ei kuitenkaan vienyt niin mennessään kuin olin ajatellut. Päähenkilöt Letty ja Alf kohtaavat italian kielen alkeiskurssilla Roomassa, mutta pian he huomaavat, että heitä yhdistää jokin muukin kuin italia: tanssi. Alf ja Letty ovat hyvin erilaisia, mutta kun he tanssivat yhdessä Piazza Navonalla, he ovat yhtä.

Sitten he rakastuvat. Tietenkin.

Pidin kirjaa alkuun hieman sekavana ja tylsänä, enkä viehättynyt lukijasta. Kun olin kuunnellut kolmasosan, totuin lukijaan ja tarina alkoi viedä mukanaan: ei se ollutkaan tylsä ja hidas. Olin tutustunut kirjan henkilöihin, tapahtumapaikkoihin ja pääsin jyvälle tapahtumista. Draamankaari oli tyypillinen, eikä kirja juurikaan yllättänyt. Kolmen ja puolen tähden kesäkirja, sanoisin. Toivoin enemmän italiaa, enemmän vauhtia ja enemmän yllätyksiä.

2 Suvisaari

Eva Franzin Suvisaarta kehuttiin sosiaalisessa mediassa ja eräässä naisten lehdessä. Nappasin sen heti omaan äänikirjahyllyyni. Aloitin lukemisen hieman aiemmin kuin kirjakerhomme toinen jäsen ja muistan laittaneeni ensimmäisen kymmenen minuutin kohdalle hänelle viestin: ”Siis mitä tää on?! Luetellaan eri nimiä monta minuuttia monotonisella äänellä… Apua, toivottavasti tää paranee tästä.” Parin minuutin kuluttua kirjasin viestiini: ”Ahaa, nää oli niinku niitä saarelaisia, että lukijalle esiteltiin jotain sata ihmistä ja niiden titteleitä ja työnkuvaa vakuutusyhtiössä. Just.”

Tunnin kohdalla olin päässyt vauhtiin ja sisälle tarinaan. Kirja olikin ihan tunnelmallinen, mukaansa tempaava ja jännäkin.

Oikeastaan nyt jälkikäteen ajateltuna se oli tosi hyvä välipala.

Kirjan tarina sijoittuu Porkkalan edustalla olevaan vakuutusyhtiö Axelssonin kesäparatiisiin, josta yhtiön työntekijät voivat vuokrata kesämökin. Saari on täyteen varattu, ja tarkoitus on, että koko firman väki pomot, myyjät, it-tukihenkilöt ja asiakaspalvelijat perheineen seurustelevat keskenään.

Sauna lämpiää, aurinko paistaa ja grilli kuumenee. Joku löytää vanhoja dioja 70-luvulta, ja kaikki osallistuvat katselmukseen. Sitten saari on myrskyn kourissa ja saaren ylle laskeutuu sumu. Puhelimet lakkaavat toimimasta. Tapahtuu jotain yllättävää ja karmivaa. Kuka on syyllinen?

3 Viisi vuotta myöhemmin

Viisi vuotta myöhemmin on Rebecca Serlen kirjoittama rakkaustarina. Otavan kirjaesittelyn mukaan se vangitsee, yllättää ja kouraisee syvältä sydämestä. Niin se tekee. Heti hieman puuduttavan alun jälkeen…

Teos kertoo rakkaudesta ja ystävyydestä. Kirjan päähenkilö, lakinainen Dannie, on lapsesta asti suunnitellut elämänsä huolella ja elänyt aina suunnitelmiensa mukaan. Kun hän näkee todentuntuisessa unessa itsensä viiden vuoden kuluttua, elämä näyttääkin menneen aivan toisenlaiseen suuntaan.

Uni ei jätä Dannieta rauhaan. Miten suunnitelmille ja ihastuttavalle kahden naisen ystävyydelle lopulta käykään? Miltä elämä näyttää viiden vuoden kuluttua? Tämä oli lopulta koskettava tarina, joka koukutti alun hitauden ja kömpelyyden jälkeen nopeasti.

4 Jos

Anna Karhusen esikoisteos ”Jos” päätyi äänikirjahyllyyni graafisen ilmeensä ja some-näkyvyytensä vuoksi. Sain kurkistaa kannen graafiseen suunnitteluun ja sisällön taittoon Saaran blogissa ja tiesin heti, että tämän kirjan minä luen!

Jos on ihana, neljä tähteä ansaitseva, arkinen ja kerronnaltaan taitava kirja.

Siinä jossitellaan: Entä jos olisit valinnut toisin? Mitä jos sittenkin olisit jättänyt nuoruudenrakkaasi? Entä jos olisit kuitenkin tehnyt lapsen? Miten elämä olisi mennyt, jos olisit aloittanut sen salasuhteen, jota harkitsit?

Kirjan kerronta rakentuu vaihtoehtoisista tapahtumakuluista. Se naurattaa, herättelee ja koskettaa. Se saa pohtimaan. Paikoin minusta tuntui, että olisin seurannut päähenkilöiden elämää ihan vierestä. Ihan kuin olisin tuntenut heidät. Miten tarina olisikaan jatkunut, jos…?

5 Rantakahvila

Tartuimme kahden hengen kirjakerhomme kanssa Lucy Diamondin Rantakahvila-teokseen halusta kurkistaa idylliseen kahvilanpitäjän elämään jossain kaukana, tuulisella rannalla. Odotukseni olivat korkealla – kirjaa oli kehuttu vähän joka kanavassa.

Rantakahvila-teoksessa kolmekymppinen Evie Flynn sinnittelee pätkätöissä ja seurustelee ihan mukavan ja hyvin pedantin Mattin kanssa. Kun Evien täti kuolee yllättäen, Evie perii Cornwallissa sijaitsevan rantakahvilan.

Yhtäkkiä hän huomaa ylläpitävänsä kahvilaa ja elävänsä pienen kylän arkea.

Kirja on hieman hitaanlaisen alkunsa jälkeen täynnä kiehtovia tapahtumia, myös monenlaisia uusia alkuja. Mitä pidemmälle kirjaa kuuntelin, sitä enemmän vakuutuin siitä, että haluaisin itsekin joskus perustaa kahvilan. Sellaisen pienen ja idyllisen, pullantuoksuisen paikan, joka sijaitsisi jossain auringossa.

Viestittelimme kirjakerhon toisen jäsenen kanssa toisillemme muun muassa näin: ”Siis tää onkin ihana! Tekisi itse mieli laittaa kuppila pystyyn!” ”Mä melkein tunnen nenässäni noiden pasteijoiden tuoksun…” ”Hei joskus me pystytetään tällainen kahvila, sit isoina!” ”Tää tarina on jotenkin tosi viehättävä.”

Viehättävä tarina, täydellinen kesäkirja.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Suosittelen