Tag: ilmiöt

Korona-aikaa on takana aika tarkkaan vuosi ja kolme kuukautta. Vuosi ja kolme kuukautta sitten pakkasin työvälineeni kampukselta, rakensin työpisteen esikoisen entiseen huoneeseen ja asennoidun uuteen etä-liitteiseen arkeen. Noin puoli vuotta sitten alkoivat koronarokotukset, ja tällä hetkellä valtakunnassa uumoillaan laumaimmuniteetin saavuttamista elokuun loppuun mennessä. Vaikka ylioptimistisen luonteen ja asenteen omaankin, tähän asiantuntijaskenaarioon minä en usko. Liki […]

Kulunut viikko on ollut sopivasti kiireinen, kivalla tavalla kiehtova ja mielettömän myönteinen. Viikon parhaisiin lukeutuivat ehdottomasti äitienpäivä, työstä saatu positiivinen palaute, blogipostauksen menestys ja Ruokaboksi. Kokosin viikon parhaat jälleen plussina ja miinuksina yleisön toiveesta. Hymyn huulille ja mielen kepeäksi saivat… Positiivinen palaute Positiivinen palaute kannattelee. Se saa aikaan läikähdyksen sydänalassa ja punan poskille. Eräänä aamuna […]

Näin totesi eräs kollegani sosiaalisessa mediassa sairauslomani toisen viikon lopussa julkaistuani Havaintoja sairauslomalta -blogipostauksen. Kun makustelin asiaa hetken, tajusin hänen olevan täysin oikeassa. Nyt on aika toipua, aika ajatella itseään, aika hidastaa, aika levätä, lukea ja aika unohtaa työt. Tämän ymmärtäminen ei ole ollut minulle helppoa. Monestakaan syystä. Tärkein niistä on varmasti tottumus. Tai tottumattomuus, […]

Rutiinit kannattelevat. Rutiineilla on ihan erityinen merkitys itselleni: ne pitävät hengissä ja kiinni arjessa, ne auttavat selviytymään kaikenlaisesta – erityisesti korona-ajasta. Luettuani Eeva Kolun ”Korkeintaan vähän väsynyt” -kirjan tajusin, että rutiinit ovat oikeastaan elämän ehto. Silloinkin, kun on haastavaa, ankeaa, tylsää ja rajoittunutta, kannattaa pitää kiinni totutuista tavoista. Ammentaa pienistä rutiineista. Voi ikään kuin leikkiä, […]

Tiedättekö, mitä olen aina (tai ainakin usein ja pitkään) pohtinut? Sitä, että nykykulttuurissa, jossa keskustelupalstat täyttyvät kehopositiivisuudesta ja julkisesti julistetaan kehorauhaa, on tabu puhua ääneen lihavuudesta, mutta normaalia puuttua hoikkuuteen. Lihaville ei saa sanoa, lihavuudesta ei saa kommentoida eikä vitsailla,  lihavaa ei saa moittia syömisistä. Lihavan tavat, tottumukset ja buffet-käyttäytyminen ovat pyhä. Samaan aikaan hoikalle […]

Olen aiemmin kertonut kymmenen faktaa itsestäni ja laatinut elämäni aakkoset. Nyt pääsette tutustumaan minuun oudoimpien itseeni liittyvien asioiden, tekemisten ja tapojeni kautta. Varmistan aamukahvin ja varaudun vesikatkoihin Minulla on tapana iltapalan laiton yhteydessä täyttää vedenkeitin jääkylmällä vedellä ihan vain siltä varalta, että aamulla olisi vesikatkos enkä saisi keitettyä kahvia. Vesi vedenkeittimessä pelastaisi päivän alun. Teen […]

Sosiaalisessa mediassa kiertää haaste. Siinä haastetun pitää kuvata elämän hyviä hetkiä kymmenen päivän ajan.  Ei sanoja, vain kuvia. Ei selityksiä, vain kuvia. Haastettu haastaa aina joukon ystäviään mukaan, ja some täyttyy toinen toistaan värikkäimmistä ja mieltä lämmittävimmistä kuvista. Näemme kaiken koronan keskellä onnellisia, ihania ja ikimuistoisia – tavallisia – hetkiä toistemme arjesta. Minut on haastettu […]

Minulta on pyydetty uutta kirja- ja sarjasuosikkilistausta. Päätin, että sairauslomalla (kun on aikaa katsella sarjoja ja lukea kirjoja) teen koonnin. Luettuani kolme kirjaa ja katsottuani kolme sarjaa viikossa ajattelin, että nyt on oikea aika kirjoittaa. Kun olin lukenut viimeisen kirjan, ymmärsin, etten voi kirjoittaa näistä kolmesta teoksesta samassa postauksessa. Enkä missään nimessä voisi yhdistää viimeistä […]

Tiedättekö ne kohdat, joissa tuntuu, että nyt ylitettiin jokin raja? Tunnistatteko kohdat, joissa raja tuli vastaan? Keskustelimme ystäväni kanssa erään kerran tunnin puhelimessa siitä, minkälaisia rajoja meillä on elämän eri tilanteissa. Missä menee raja ja miltä tuntuu, kun raja tulee vastaan? Löysin omasta elämästäni hiki- ja hengästysrajan, huumorin ylitysrajan, ”kaltoinkohtelunrajan”, auttamisrajan, inhotusrajan, mitä pistän suuhuni […]

Olen aiemmin kirjoittanut uskostani, vastannut lähinnä yhdeksänvuotiaan kysymykseen siitä, uskonko minä Jumalaan. Pidin tuon kirjoituksen melko tiukasti aiheessa enkä tuonut esiin esimerkiksi sitä, mihin kaikkeen muuhun saatan uskoa. Esimerkiksi astrologiaan. Ja tarot-kortteihin. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että jokaisella meillä on meitä itseämme kuvaava voimaeläin, jossa yhdistyvät vahvuutemme, heikkoutemme, arvopohjamme ja tahtomme. Minulla ainakin on. […]