Tag: koti

Viikko on ollut työntäyteinen ja kiireinen, paikoin jopa ahdistavan täynnä kokouksia, hankepalavereja, yhteistyötapaamisia, opiskelijaohjauksia, opinnäytetöiden arviointeja ja erilaisissa järjestelmissä poukkoiluja. Tarjoan kahvit tai pitsat tai melkein mitä tahansa sille, joka kehittää tietojärjestelmän, jossa on integroituna kaikkien (k a i k k i e n) työssäni tarvittavien järjestelmien ominaisuudet ja mahdollisuudet. Koska viikkoon mahtunut paljon ja […]

Kulunut viikko on ollut sopivasti kiireinen, kivalla tavalla kiehtova ja mielettömän myönteinen. Viikon parhaisiin lukeutuivat ehdottomasti äitienpäivä, työstä saatu positiivinen palaute, blogipostauksen menestys ja Ruokaboksi. Kokosin viikon parhaat jälleen plussina ja miinuksina yleisön toiveesta. Hymyn huulille ja mielen kepeäksi saivat… Positiivinen palaute Positiivinen palaute kannattelee. Se saa aikaan läikähdyksen sydänalassa ja punan poskille. Eräänä aamuna […]

Uskokaa tai älkää, seuraa kertomus siitä ajasta, kun minulla oli lemmikki. Ines-kani. Lemmikkiaihe tai -keskustelu sai alkunsa, kun yhdeksänvuotiaamme eräänä päivänä pyysi saada lemmikkiä. Onneksemme (?) hän ei sitä voi saada, sillä mies on voimakkaasti allerginen kaikille eläimille. Sen sijaan minä sain. Olin kymmenvuotias, kun äitini heltyi hankkimaan minulle vuoden painostuksen ja jatkuvalla syötöllä eläimistä […]

Rutiinit kannattelevat. Rutiineilla on ihan erityinen merkitys itselleni: ne pitävät hengissä ja kiinni arjessa, ne auttavat selviytymään kaikenlaisesta – erityisesti korona-ajasta. Luettuani Eeva Kolun ”Korkeintaan vähän väsynyt” -kirjan tajusin, että rutiinit ovat oikeastaan elämän ehto. Silloinkin, kun on haastavaa, ankeaa, tylsää ja rajoittunutta, kannattaa pitää kiinni totutuista tavoista. Ammentaa pienistä rutiineista. Voi ikään kuin leikkiä, […]

Huhtikuun toinen viikko, ja samalla kolmas sairauslomaviikko, alkaa olla viittä vaille valmis. Kun katson kalenteria, huomaan huokaavani, että onneksi huhtikuu on kohta ohi. Huhtikuu on iki-inhokkini, mutta edessä siintävä kaiken lupaava toukokuu ilahduttaa. Se saa hiirenkorvat avautumaan ja hymyn huulille. Toukokuun to do -listaan on helppo koota kaikkea mukavaa, kun taas huhtikuu on tavallisesti monellakin […]

Olen aiemmin kertonut kymmenen faktaa itsestäni ja laatinut elämäni aakkoset. Nyt pääsette tutustumaan minuun oudoimpien itseeni liittyvien asioiden, tekemisten ja tapojeni kautta. Varmistan aamukahvin ja varaudun vesikatkoihin Minulla on tapana iltapalan laiton yhteydessä täyttää vedenkeitin jääkylmällä vedellä ihan vain siltä varalta, että aamulla olisi vesikatkos enkä saisi keitettyä kahvia. Vesi vedenkeittimessä pelastaisi päivän alun. Teen […]

Sosiaalisessa mediassa kiertää haaste. Siinä haastetun pitää kuvata elämän hyviä hetkiä kymmenen päivän ajan.  Ei sanoja, vain kuvia. Ei selityksiä, vain kuvia. Haastettu haastaa aina joukon ystäviään mukaan, ja some täyttyy toinen toistaan värikkäimmistä ja mieltä lämmittävimmistä kuvista. Näemme kaiken koronan keskellä onnellisia, ihania ja ikimuistoisia – tavallisia – hetkiä toistemme arjesta. Minut on haastettu […]

Viikko on ollut rauhallinen. Se on ollut rauhallinen erityisesti siksi, että olen ollut sairauslomalla kaularangan operaation vuoksi. Ensimmäinen sairauslomaviikko on siis lusittu! Olin melkoisen toipilas ensimmäiset päivät, mutta viikon lähestyttyä loppuaan, olotila oli selkeästi virkeämpi. Päivät kuluivat ihan mukavasti, vaikka mitään kamalan kummallista ei olisikaan tehnyt. Päiviä rytmittivät kaksi lenkkiä raikkaassa kevätsäässä, olkapäiden, hauisten ja […]

Kaularankaprolapsi operoitiin viikko sitten. Olen virallisesti toipilas. Pohjimmiltani en ole lainkaan toipilas. Toipilasaikana levätään, enkä minä ole synnynnäinen lepääjä. Levolla varmistetaan työn tekemisen ja olemisen täysi teho, kun sairauslomat on lusittu. Pitää olla iskussa. Minä olen jo iskussa. Minä haluan tehdä jotakin järkevää, eteenpäin vievää, suunnitelmallista. Lääkäri on toista mieltä: nyt pitää toipua. Tavaan kuudetta […]

Viikko on ollut edeltäjänsä kaltainen, ja kiireitä on riittänyt. Vanhan kansalaistiedon mukaan maaliskuu on vilkkain synnytyskuukausi (juhannuslapset syntyvät), ja minä voin helposti todistaa sen: opinnäytetöitä, kirjallisia töitä ja hankehakemuksia syntyy kuin tehtaassa. En tiedä tilannetta naistenklinikoilla, mutta täällä Turun ammattikorkeakoulussa kyllä synnytetään! Huhtikuun puolivälin jälkeen tilanne usein tasaantuu alkaakseen uudelleen kesäkuun korvilla. Ruuhkahuippuja. Ruuhkahuiput näkyvät […]