Tag: perhe

Olen aiemmin kirjoittanut, etten ole lainkaan jouluihminen. En ole sitä edelleenkään, mutta osallistun silti – ja ehkä juuri siksi – bloggaajarinkimme 10 joulufaktaa -haasteeseen. 10 + 1 jouluista faktaa 1. Joulu on punainen. Se ei ole tummansininen eikä hopeinen. Se ei ole pinkki, oranssi tai valkoinen. Joulu on punainen. 2. Joulu ilman riisipuuroa on ihan […]

Blogiin on tullut uusia seuraajia. Sen kunniaksi kokosin 20 kohdan esittelylistan minusta, elämästäni ja ajatuksistani. Olen syntynyt… Turussa, Heidekenillä, joka vielä 45 vuotta sitten oli synnytyssairaala. Ja siellä asun yhä edelleen. Pienenä olin varma, että isona minusta tulee…kirjailija, opettaja tai lääkäri. Melko läheltä liippaasi, sillä nykytyössäni toimin opettajana. Ja siinä sivussa kirjoittelen muina kirjailijoina blogia. […]

Huh huh huh. Siinä tämän mustan ja märän marraskuun viikon kärkiajatus. Viikon parhaita hetkiä sai ennen viikonloppua oikein etsiä, enkä muista, milloin olisi ollut tällaista viikkoa. Melkoinen meininki ja liikaa sattumia. Ei jatkoon. Viikon ehdottomasti paras juttu oli järjestämäni perjantain opiskelijatoveribileet. Toiseksi parhaaksi ylsi Elmo-touhut ja kolmanneksi maanantai. Maanantait eivät petä koskaan! Kysyin jälleen some-seuraajiltani, […]

Seuraa toivepostaus, jonka aiheena on pieni Elmo-lemmikkisiili. Elmo on nyt kymmenviikkoinen. Me ajattelemme hänen olevan vauva, mutta siiliniässä hän on jo miltei teinipoika. Akvaariopisteen asiantuntija kertoi, että tässä vaiheessa siilin maitohampaat voivat vaihtua pysyviin hampaisiin. Touhukin on sen mukaista: Elmo tökkii kuonollaan, rouskuttelee ympäristön heiniä ja uuden mökkinsä reunoja sekä puree ja näykkii kankaita, kuten […]

Enpä olisi arvannut koskaan voivani hihkua moista ääneen. Meille on todella muuttanut uusi asukas: Elmo-lemmikkisiili. Elmo on syyskuun ensimmäisenä päivänä syntynyt afrikkalainen kääpiösiili. Heti luovutusiän saavutettuaan hän muutti meille. Kahdeksanviikkoinen ja muutaman sadan gramman painoinen pikkuotus on sulattanut muutamissa päivissä meidän kaikkien sydämet! Lemmikkisiili on yksitoistavuotiaan tahto ja toive. Tai oikeastaan niiden täyttymys. Meille ei […]

On taas viikon parhaat -koonnin aika. Kysyin sosiaalisessa mediassa, miten seuraajani toivovat minun koostavan sunnuntain jutun. Viikkoni kuvina -tyylinen postaus voitti äänestyksen. Lokakuinen viikko on ollut sateinen ja opiskeluntäyteinen mutta kuitenkin ihan mielekäs ja mukiinmenevä. Viikon parhaisiin lukeutuvat ehdottomasti Elmo-siilin hankinta, jokapäiväinen liikunta-annos sekä valmiiksi saatu ja julkaistu kuvareportaasi palautteineen ja arviointeineen. Maanantaina kävin vilauttamassa […]

Kulunut viikko on opettajan työssäni vapaajakso, opiskelijaelämässäni itsenäisen työn viikko. Molemmat voidaan tulkita myös lomaksi, syyslomaksi. Hassua, miten moninaisia ja monimutkaisia käsitteitä saamme luoduksi yhdestä nelikirjaimisesta suomenkielisestä sanasta. Se voikin olla tämän syyslomaviikon ensimmäinen havainto tai huomio, ihan kumpi tahansa! Vietimme syyslomaa yhdessä yksitoistavuotiaan kanssa – hänen Wilmastaan tarkistin, että peruskoulussa tätä ajanjaksoa kutsutaan vielä […]

Lokakuinen viikko on sujunut rauhallisissa merkeissä: opiskelutehtävät ovat hallinnassa, kiireentuntua ei ole ja omat synttärini menivät mukavasti. Kaiken kukkuraksi tulin yllätetyksi, mikä on aina mukavaa! Viikon kohokohtia olivat myös lapsen hyvin menneet kokeet, yhteistyössä siivottu koti ja ihanat syntymäpäivälahjat. Alkuviikosta koin jopa täydellistä kiireettömyyttä – yhtäkkiä olin tehnyt kaiken tarvittavan ja kello oli vasta yksi […]

Ensimmäinen opintovapaaviikko – ja samalla ensimmäinen kokonainen lokakuun viikko – on takana. Toistan itseäni, kun totean, että viikot vierivät nopeasti. Havahduin tähän viimeistään lauantaina, kun mies totesi yksitoistavuotiaalle, että kohta on joulu. Hyvänen aika. Joulu. En ole jouluihminen, joten en halua vielä edes ajatella joulua. Valitettavasti olin pakotettu tähän, sillä kauppareissulla törmäsin kärryilläni joulusuklaisiin, joulukalentereihin […]

Viime keväänä kerroin ensimmäisestä opintovapaastani ikinä. Sen loputtua totesin, että ”oi aikoja, olipa ihanaa ja vapauttavaa…vaikkakin työlästä”. Työntäyteistä kuitenkin aivan eri tavalla kuin töissätöissä. Eniten (tai no, eniten ja eniten…) nautin siitä, ettei aamuisin ollut tulipalokiire minnekään: opinnot alkavat pääsääntöisesti yhdeksältä, mikä tarkoittaa sitä, että ehdin aina kävellen aamulla kampukselle. Ja iltapäivällä sain karistettua päivän […]