Yksi merkittävimmistä asioista, jonka olen saanut tehtyä oman hyvinvointini eteen, on se, että pystyn elämään iltaihmiselle sopivassa rytmissä. Pidän tätä hyvänä saavutuksena, koska tiedän, ettei iltaihmisten ole usein helppo päästä lähellekään luontaista unirytmiään.

Elämänviisaudet ovat parhaimmillaan elämänohjeita kivasti kiteytettyinä. Vuosien vieriessä olen monista yleisistä elämänviisauksista kuitenkin yhä vähemmän samaa mieltä.

On paljon asioita, joita ei juurikaan julkisuudessa käsitellä kulutuksena, saati ongelmallisena sellaisena. Mielestäni yksi esimerkki tällaisesta asiasta on sisustaminen.

Miksi sinä taas lymyilet siellä arvojesi takana? Tämä on kysymys, joka tekisi mieli esittää monellekin puhujalle ja kirjoittajalle.

Olen ajatellut, että jokaiselle työlle on tekijänsä ja jokaiseen asiaan löytyy osaaja. Olen kuitenkin joutunut oppimaan, että tämä on naiivi ajatus.

Olen aina ajatellut, että shoppailu voi olla nautinto – enkä ole koskaan kokenut, että tämä sinänsä olisi väärin. Keskeinen kysymys on paljolti se, mitä shoppailulla tarkoitetaan ja mitä se pitää sisällään.

Todellinen ymmärrys siitä, mitä energian hinnan jokseenkin holtiton nousu käytännössä tarkoittaa tavallisten ihmisten ja tavallisten kotitalouksien kohdalla, jää usein puuttumaan.

Apu on pohjimmiltaan lahja, joka annetaan palveluksen muodossa. Sen enempää materiaalista lahjaa kuin apua ei tulisi antaa muusta syystä kuin hyvästä sydämestä ja vilpittömästi, saajaa ja hänen tarpeitaan ajatellen.

Olen tämän kesän aikana onnistunut ottamaan kolme pientä askelta kohti hyvinvoivempaa elämää. Haluan jakaa nämä asiat kanssanne, jos joku vaikka saisi niistä innoitusta tai ideoita omaan elämäänsä.

Tiedättekö se tunteen, kun näyttää siltä, että kaikki ympärillä intoilevat jostakin asiasta, johon itse ei vain pääse sisälle? Tai sen tunteen, kun jokin asia tuntuu olevan muille päivänselvä, ja itse kyseenalaistaa koko jutun?