Ei meidän tule kieltää omistajuuttamme ja valtaamme eläimiin eikä piilotella sitä korulauseisiin tai vastakkainasetteluihin vaan opetella käyttämään valtaamme ja vastuutamme viisaasti.

Kun saamme riisuttua ajan hahmottamisen ympäriltä harhaanjohtavat tunteet eli sen, mitä juuri nyt kovasti tekisi mieli tai mikä tuntuu mälsältä, pystymme kohtaamaan ajan ja sen kulumisen paljon realistisemmin.

Muistoesinelaatikot kodissani ovat kuin ikävä möhkäle, joka ei ainoastaan vie tilaa vaan painaa myös mieltä. Ne esineet, joista luopuminen olisi aiemmin ollut valtavan kivuliasta, saavat nyt mennä.

Rahaan liittyy paljon arvokysymyksiä. Vaikka raha itsessään – kylminä kolikoina ja seteleinä – ei rakkauteen juuri liity eikä vaikuta, niin siihen kytkeytyvien arvokysymysten kautta se vaikuttaa paljonkin.

Erilaisuus saattaa olla rikkaus, mutta samankaltaisuus voi olla suuri lohtu. Kummankaan juurisyyt eivät kuitenkaan aina löydy sieltä, mistä niitä usein etsitään.

Miksi pitää sanoa, että jokin työ on arvokasta? Eikö sen ääneen sanominen pidä sisällään oletuksen siitä, että työ voi myös olla olematta arvokasta?

Koen rahapuheen nykymuodossaan varsin tunnottomana ja kylmäkiskoisena: se esittää elämän yksinäisenä puurtamisena, jossa katse tulisi pitää tiukasti suunnattuna omaan pankkitiliin ja sen suotuisaan kehitykseen.

Mielestäni olisi hyvä, jos jouluihin luotaisiin enemmänkin perinteitä, jotka nojaavat pikemminkin tuttuuteen kuin uutuuteen.

Kun miettii ilmastonmuutoskeskusteluja ja niitä mekanismeja, jotka näyttävät määrittävän keskustelun painopisteen, koko keskustelu alkaa vaikuttaa melko viheliäiseltä. Joihinkin asioihin suhtaudutaan hyvin häveliäästi ja välttelevästi, toisissa sorrutaan lähes kiilusilmäiseen hyökkäävyyteen.

Jos leveä kestohymy ja superlatiivien viljely tuntuu teennäiseltä ja pakotetulta, niin ei hätää: voit silti löytää oman tapasi nähdä asioiden hyvät puolet, ja se myös kannattaa!