Tarve uudistua on jossakin määrin koko ihmiskunnan kehityksen takana. Me ihmiset olemme siellä, missä tänä päivänä olemme, pitkälti juuri siksi, että meillä on ollut tarve uudistua. Sama tarve on usein myös yksilötason kehityksen takana. Saattaisimme helpostikin pyöriä koko elämämme samoissa kuvioissa ja samaa kehää, ellei uudistumisen tarvetta olisi.

Voidaan siis sanoa, että uudistumisen tarve on ihmisolennolle paitsi leimallinen myös monin tavoin hyödyllinen. Se ei ole mitään, mitä voisi suoralta kädeltä tuomita tai mistä voisi puhua pelkästään ongelmana.

Kaikesta huolimatta näen uudistumisen tarpeessa paljon myös ongelmallisia puolia. Mielestäni se on asia, jota päädymme helposti itse käyttämään väärin ja jota usein myös käytetään meihin vaikuttamiseen ja suoranaiseen manipulointiin.

Mitä sitten tarkoitan tällä? Yksilötasolla uudistumisen tarve kääntyy ihmistä itseään vastaan silloin, kun uudistumisesta tulee itsetarkoitus. Se saattaa näkyä esimerkiksi toimintana ja valintoina, joissa perusperiaatteena on, että vauhti korjaa virheet. Toisin sanoen on vahva pyrkimys mennä koko ajan eteenpäin, mutta ajatus ja harkinta eivät ole mukana. Tällöin saatetaan enemmänkin vain viuhtoa johonkin suuntaan – oli se oikeasti eteenpäin tai ei.

Joillakuilla yltiövauhdikas uudistuminen voi olla suorastaan elämänasenne, ja sellaisten ihmisten elo on usein hengästyttävää seurattavaa. Samaan saattaa kuitenkin monikin sortua joskus, jossakin elämäntilanteessa ikään kuin ongelmanratkaisukeinona – ei kovin hyvänä sellaisena. Tässä on käytännössä kyse siitä, että kun jokin tuntuu mättävän, päädytään ratkaisemaan tilanne poistumalla siitä mahdollisimman nopeasti miettimättä juurikaan, onko se paras tapa ja mihin suuntaan kannattaisi lähteä.

Asenteissa ja mielipiteissä uudistumisen tarve lipsahtaa haitalliseksi silloin, kun katsotaan tuoreuden olevan itseisarvo. Moni pelkää suhteettoman paljon sitä, että he vaikuttavat vanhanaikaisilta tai jämähtäneiltä. Monet saa myös nolostumaan sillä, jos vihjaa, etteivät heidän ajatuksensa ole tätä päivää. Miksi tämä on sitten haitallista? Siksi, ettei uutuus ole aina sama asia kuin hyvyys ja oikeus, ja siksi, että olisi hyvä osata punnita näkemykset muillakin mittareilla kuin niiden tuoreuden mukaan.

Jos siirrytään yksilötasolta isompiin linjoihin, niin yhteiskunnassa näkyy monin tavoin se, että uudistumisen tarve tunnistetaan. Esimerkiksi juuri yllä kuvaamani ilmiö, että moni pelkää olevansa vanhanaikainen ja kärryiltä pudonnut, näkyy mielipidevaikuttamisessa ja politiikassa. On liiankin tehokas vaikuttamisen keino vihjata, että jokin ajatus on aikansa elänyt tai, kuten asia nykyään usein muotoillaan, ei lainkaan fresh. Samalla olisi kuitenkin kauhean hyvä, jos meillä olisi rohkeus punnita eri ajatukset huolella ja miettiä niitä monelta kantilta – ja seistä hyviksi arvioitujen näkemysten takana myös silloin, kun ne eivät trendaa!

On eräs valtava asiakokonaisuus, jossa uudistumisen tarve toimii loputtomana polttoaineena. Nimittäin markkinatalous ja siihen liittyen markkinointi.

Ajatelkaapa, mitä markkinoilla tapahtuisi ja mitä ostamiselle ja myymiselle ja kaikelle, mikä perustuu niiden varaan, oikein kävisi, jos lakkaisimme tavoittelemasta jatkuvaa uudistumista. Mitä kävisi, jos päättäisimme, että tästä eteenpäin haluamme mahdollisimman paljon vain sitä, mitä meillä jo on, ja rakentaisimme vanhan ja jo olemassa olevan varaan? Kuvitelkaa, kuinka mieletön mullistus se olisi!

Me sitoudumme kulutuspohjaiseen uudistumiseen oikeastaan jo lapsina. Monet elämämme isoista haaveista rakentuvat sellaisen uudistumisen varaan, johon liittyy ostaminen ja kuluttaminen. Voi kunpa minulla olisi varaa rakentaa tietynlainen tyyli ja sisustaa tietynlainen koti. Voi kunpa saisin jonakin päivänä isomman asunnon ja sitten lopulta omakotitalon. Nämä ajatukset voivat olla taustalla monissa isoissa elämänvalinnoissa, kuten opiskelupaikan ja ammatin valinnassa. Sitä kautta ne voivat ohjata elämämme suuntaa jopa pelottavan paljon.

Elämän suurten suuntaviivojen sisällä haemme lisäksi loputtomasti pienimuotoisempaa uudistumista: Keväällä minun täytyy vihdoin tehdä tälle iholle jotakin ja löytää siihen oikeat tuotteet. Ensi talveksi ostan viimein unelmieni talvitakin, joka sopii minulle täydellisesti ja josta olen jo vuoden verran haaveillut.

Mainostajat eivät ole lainkaan tietämättömiä halustamme uudistua. He luovat meille kuvia uudesta upeasta itsestämme ja paremmasta elämästä, jonka saavutamme juuri näillä tuotteilla ja hankinnoilla. Ja sitten taas uusilla tuotteilla ja hankinnoilla, pyörän pyöriessä loputtomasti. Parhaimmillaan mainostajat saavat luotua meille ihan uusia tarpeita ja uusia asioita, joissa voimme uudistaa itseämme: Tiedäthän, että hampaasi voisivat olla aina vain valkoisemmat ja se voisi saada sinut näyttämään aina vain paremmalta? Olethan huomannut kaikki ne osa-alueet, joilla kroppasi ja mielesi voitaisiin laittaa kuntoon ja joihin voisit ostaa jäsenyyksiä, palveluja ja tuotteita?

Se, että ilmiö nimeltä kerskakulutus on voinut syntyä, perustuu pitkälti juuri uudistumisen tarpeeseemme ja siihen, kuinka sitä hyödynnetään markkinataloudessa. Koska uudistumisen tarve on meissä niin syvään juurtuneena, kerskakulutusta ilmiönä on vaikea pysäyttää tai edes hidastaa. Se on kuin jyrkkään alamäkeen vierivä suunnattoman painava pallo, jonka pysäyttäminen vaatisi kykyä yhden perusinhimillisen ominaisuuden suitsimiseen.

Kuten kirjoittamastani on tähän mennessä varmasti voinut päätellä, suhtaudun uudistumisen tarpeeseen hyvin kriittisesti, vaikka ymmärrän myös sen hyviä ja hyödyllisiä puolia. Mikä sitten olisi mielestäni avuksi ja miten uudistumisen tarpeemme haittapuolia voitaisiin hillitä?

Ottaisin avuksi toisen inhimillisen ominaisuuden, joka meille on annettu. Meillä on nimittäin myös järki ja kyky käyttää harkintaamme. Osaamme olla olematta mielihalujemme vietävissä, kun tarpeeksi tahdomme ja löydämme sopivat keinot siihen. Uudistumisen tarpeen kohdalla pitäisin erityisen tärkeänä kykyä tunnistaa, milloin tämä tarve ottaa meissä vallan, ja puntaroida sen taustoja ja motiiveja.

Kun tunnet tarvetta siirtyä elämässä johonkin, pysähdy ainakin sen verran, että kysyt itseltäsi, mihin tämä tarve perustuu. Onko kyseessä vain hätäinen tarve sännätä jonnekin, kuin ansaan jääneellä eläimellä, vai oletko muistanut miettiä, miksi haluat lähteä liikkeelle ja onko suunta varmasti harkittu eikä umpimähkäinen?

Jos itsetutkiskelun tuloksena syntyy epäilys siitä, että saatat olla taipuvainen hamuamaan uudistumista sen itsensä takia, pidä tämä taipumus mielessäsi. Ota vähän pidempi tuumaustauko, kun seuraavan kerran syntyy tarve liikkeellelähtöön. Ehkä suuntaa voisi sittenkin miettiä tarkemmin, tai ehkä joskus olisi jopa syytä jäädä aloilleen ratkomaan ongelmia eikä aina kuvitella, että ne pystyy karistamaan säntäilemällä?

Mitä kuluttamiseen tulee, suurimmalle osalle meistä ei olisi pahitteeksi miettiä ennen ostopäätöksen tekoa, mikä tarve meillä oikeastaan on ja mihin se perustuu. Onko meillä todella käytännön tarve sille tuotteelle tai palvelulle, jonka olemme hankkimassa, vai nostaako meissä vain päätään iänikuinen uudistumisen tarve ja siitä loputtomasti pulppuavat mielihalut, jotka löytävät kohteensa milloin mistäkin? Onko meidän edes mahdollista saavuttaa ostoksella tai hankinnalla sitä, mitä siltä pohjimmiltamme toivomme?

Jotta nämä kysymykset eivät olisi liian helppoja, meissä asustaa sellainen ristiriita, että samalla kun uudistumisen tarve on yleisinhimillistä, sitä on myös muutoksen pelko. Muutoksen pelko kohdistuu helpommin isoihin asioihin – asuinpaikkaan, ammattiin, työpaikkaan, parisuhteeseen – kuin pieniin asioihin.  Tämä johtaa herkästi siihen, että isoissa asioissa olevat ongelmat herättävät meissä tarpeen uudistukseen, jota muutoksen pelko kuitenkin estää tekemästä siellä, missä ongelmat oikeasti ovat.

Parisuhteessaan tai työssään onneton ihminen voi päätyä eroamisen tai irtisanoutumisen sijaan ostamaan kuntosalikortin tai laittamaan vaatekaappinsa sisällön uusiksi, koska hänellä on kipeä tarve muuttaa jotakin mutta riittävän suuren muutoksen tekeminen pelottaa. Voi mennä jopa vuosia niin, että juostaan pinnallisten uudistusten perässä tiedostamatta, miksi kaiken sen jälkeen on edelleen tyhjä olo.  

Tahdon vielä erikseen huomauttaa, etten tyrmää täysin kepeämpääkään uudistumisen tarvetta enkä edes siihen perustuvaa kulutusta. Kyllä meille voi joskus tehdä ihan aidosti hyvää vaikkapa se, että päivitämme ulkonäköämme. En näe syytä koettaa kokonaan kieltää tätä keneltäkään, en edes itseltäni. Pidän tärkeänä pikemminkin sitä, että tiedostamme, mitä olemme tekemässä ja millä motiivilla. Voi olla ihan OK laittaa kynnet uuteen uskoon tai ostaa se uusi talvitakki ja hakea siitä piristystä, kunhan ymmärtää, että kyse on pintapuolisesta pikku uudistuksesta, eikä aseta sille merkityksiä tai odotuksia, joita se ei voi lunastaa. Ja kunhan kyse on on harkitusta ratkaisusta eikä hallitsemattomasta pyörimisestä jatkuvan uudistumisen rattaissa ilman, että itse edes ymmärtää, mitä on meneillään.

Uudistumisen tarve voi olla tärkeä liikkeellepaneva voima, kunhan se ei liikuta meitä kuin sätkynukkeja vaan säilytämme kykymme tutkia ja puntaroida sitä.

Lämpimin terveisin

Rouva R

P.S. Blogiani voi seurata myös Facebookin kautta, jos esimerkiksi haluaa postausteni lisäksi lukea silloin tällöin myös kommenttejani ajankohtaisiin aiheisiin. Lisäksi blogin voi ottaa seurantaan Blogit.fi-sivustolla.

Kuvat Uschi68/CC0/Pixabay (ylempi) ja Chang Zun Shi/CC0/Pixabay (alempi)