Muutama vinkki kilpailuttamiseen

Elämme monella tavalla poikkeuksellisia ja ahdistavia aikoja. Vaikkei hintojen nousu ole inhimillisesti ajateltuna pahinta, mitä maailmalla tällä hetkellä tapahtuu, sekin on asia, joka vaikuttaa monien elämään. Aiheuttaa pelkoa, lannistaa ja kurjistaa.

En ole sellainen taloustietäjä, että osaisin lausua pitkän tähtäimen ennusteita tai viisauksia, mutta käytännön – ruohonjuuritason – talousosaamista minulla on hieman. Kilpailuttaminen on työn takia tuttu asia, eli siitä on kokemusta muutenkin kuin kotitalouden menojen osalta. Uskon siis pystyväni antamaan muutaman kilpailuttamiseen liittyvän hyödyllisen vinkin.

Pysähdytään kuitenkin hetkeksi termin äärelle: siis mikä kilpailuttaminen? Kilpailuttamisen käsite liittyy periaatteessa yritysmaailmaan. Se on kuitenkin rantautunut myös kotitalouksiin: kuluttajia saatetaan neuvoa esimerkiksi kilpailuttamaan sähköt.

Helpointa termin hahmottaminen lienee, jos sitä verrataan toiseen termiin eli hintavertailuun. Jos tutkit kahvipakettien hintoja eri kaupoissa, teet hintavertailua. Jos taas suunnittelet ottavasi vakuutuksen ja pyydät tarjouksen eri vakuutusyhtiöistä, voit sanoa kilpailuttavasi. Kilpailuttamisesta voidaan siis puhua silloin, kun kulun suuruus ei muodostu vain hintalapun mukaan vaan hinta on sopimusperusteinen ja haettu tarjouksia vertailemalla.

Sitten niihin vinkkeihin.

 

Ensinnäkin: tee se – kilpailuta!

Voisi sanoa, että kilpailuttaminen kannattaa lähes aina. Miten rahan säästäminen ja parhaan hinnan etsiminen voisi olla kannattamatta? Vähän vaivaahan se kysyy, myös päänvaivaa, mutta näkemälleen vaivalle voi saada hyvän vastineen. Jos talous on tiukilla, erityisesti silloin pienikin säästö voi olla merkityksellinen.

Ainoa mieleeni tuleva poikkeus kilpailuttamisen kannattavuuteen on tilanne, jossa voit katsoa aikasi hyvin arvokkaaksi – eli toisin sanoen voisit käyttää kilpailuttamiseen kuluvan ajan hyvin palkattuun hommaan – ja saavutettava säästö on joka tapauksessa pieni. Tällöin ei ehkä kannata käyttää kallisarvoista aikaa muutaman kympin säästöjen metsästämiseen.

Muussa tapauksessa – tee se! Kotitalouksissa kilpailutettavia menoja ovat tavallisesti ainakin seuraavat: sähkö, puhelin- ja nettiliittymät, vakuutukset ja mahdolliset lainat. Muitakin saattaa olla, esimerkiksi kotisiivouspalvelu.

 

Varo ”messutarjouksia”

Lainausmerkit eivät ole suotta: en tarkoita, että erityisesti messuilla esitettävät tarjoukset olisivat vaarallisia. Tarkoitan, että kannattaa ylipäätään suhtautua varauksella tarjouksiin, jotka lätkäistään eteesi (tai esitetään puhelimessa), ja sinun pitäisi nyt heti päättää, tartutko tarjoukseen.

Tällä tavalla vastaan tulevat tarjoukset eivät ole aina huonoja. Ongelma on siinä, että on vaikea tietää, onko tarjous hyvä vai huono, jos se esitetään yllättäen. Toki jos olet hyvin selvillä esimerkiksi sähkön tai puhelinliittymien tämänhetkisistä hinnoista ja joku esittää sinulle hyväksi tietämäsi tarjouksen, niin mikäpä siinä. Jos et ole, kannattaa ottaa itselleen aikaa selvittää rauhassa, mikä on yleinen hintataso ja miltä toimijalta voit saada parhaan hinnan.

Ota toimijan taustoista selvää

Kilpailutuksessa voidaan ottaa huomioon muutakin kuin raha eli tarkastella esimerkiksi myytävän tuotteen alkuperää. Käsittelen kuitenkin tässä postauksessa kilpailutusta vain taloudellisesta näkökulmasta. Yhden poikkeuksen kuitenkin teen: Yrityksen luotettavuudesta kannattaa koettaa varmistua. Alhainen hinta ei nimittäin paljon lämmitä, jos et saa ostamaasi palvelua, laskutuksessa on epäselvyyksiä tai hinta ei loppupeleissä olekaan sitä, mistä on sovittu.

Jos asia esitetään hiukan yksinkertaistaen, yleensä se on jonkinlainen signaali yrityksen luotettavuudesta, että kyseessä on pitkään markkinoilla ollut, tunnettu toimija. Myös pienemmät ja vähemmän tunnetut toimijat voivat olla luotettavia – ja niiltä voi myös joskus saada sen parhaan tarjouksen – mutta ne edellyttävät ehkä hieman enemmän taustatyötä.

Tee siis itsellesi palvelus ja googleta. Se, että netistä löytyy jokin huono palaute tai joku on antanut palvelulle kitsaasti tähtiä, ei aina tarkoita, ettei yritykseen voisi luottaa. Jos yrityksestä sen sijaan löytyy lukemattomia negatiivisia kommentteja, varoittavia artikkeleja ja niin edelleen, kannattaa miettiä uudelleen, onko halvin sittenkään halvin.

Esimerkiksi joidenkin sähköyhtiöiden herättämästä tyytymättömyydestä voi lukea tästä MTV-Uutisten artikkelista.

 

Toistaiseksi voimassa oleva vai määräaikainen?

Erityisesti puhelin- ja nettiliittymien sekä sähkösopimusten kanssa iso kysymys on se, onko kyseessä toistaiseksi voimassa oleva vai määräaikainen sopimus. Oikeaa vastausta ei ole: ei mielestäni voi sanoa, että jompikumpi on aina parempi vaihtoehto. On kuitenkin tärkeää, että ylipäätään tietää, kummanlaisesta sopimuksesta on kyse ja onko halukas tekemään sellaisen sopimuksen.

Tämä on taas yksinkertaistus, mutta noin yleisesti voidaan sanoa, että määräaikaisen sopimuksen laatiminen kannattaa, jos on syytä olettaa, että sen hinta on tulevaan hintakehitykseen nähden edullinen. Tällöin ikään kuin lukitset hinnan hetkellisesti – tavallisesti 1-2 vuodeksi – itsellesi edulliselle tasolle.

Mistä sen hintakehityksen sitten voi tietää? Sepä se… Luulen, että tällä hetkellä moni olisi valmis maksamaan paljon esimerkiksi siitä tiedosta, mihin suuntaan sähkön hinta tulee kehittymään. Emme voi kuin koettaa esittää valistuneita arvauksia omien tietojemme ja käytettävissä olevien ennusteiden avulla.

Tämä kannattaa kuitenkin ymmärtää: määräaikaisesta sopimuksesta on usein hyvin vaikea tai mahdoton päästä eroon (joutumatta maksamaan koko sopimuskautta loppuun). Itse pidän sitä usein myönteisenä asiana, ettei jotakin palvelua ja sen kilpailutusta tarvitse ajatella seuraavaan vuoteen tai kahteen. Jos sinua sopimuksen sitovuus ei kuitenkaan houkuttele, tee toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Silloin olet enemmän hintojen heittelyn armoilla mutta toisaalta hinnat voivat myös laskea. (Ymmärrä kuitenkin, että jos yleinen hintataso lähtee äkisti nousuun, voi olla mahdotonta löytää edullista sopimusta miltään toimijalta!)

Jos sinulla on tällä hetkellä määräaikaisia sopimuksia, hyvä hetki havahtua niiden kilpailuttamiseen on hieman ennen määräaikaisuuden päättymistä.

Tarkista tarjousten vertailukelpoisuus

Kun vertailet tarjouksia, pyri hahmottamaan mahdollisimman tarkkaan, onko kyse samasta tuotteesta. Ellei ole, hinnat eivät ole vertailukelpoisia. Esimerkiksi juuri määräaikaisuuskysymys on sellainen, joka pitää tarkistaa: kun vertailet kahta tarjousta, niiden pitää molempien olla toistaiseksi voimassa olevia tai samanmittaisia määräaikaisia, jotta ne ovat samalla viivalla.

Muutenkin tuotteen sisällöstä kannattaa varmistua eli lukea tarjous tarkkaan ja ymmärtää lukemansa: Mitä puhelinliittymä tarkalleen pitää sisällään? Ovatko kaksi samalta kuulostavaa vakuutusta kuitenkaan samoja vakuutuksia vai onko jompikumpi kattavampi?

Valitettavasti vakuutusten suhteen vertailukelpoisuudesta on joskus hyvin vaikea varmistua. Vakuutussopimusten teksti voi olla raskassoutuista jopa sellaiselle, joka tosissaan yrittää ottaa siitä selkoa. Se, saatko vakuutuksesta korvauksen toivomallasi tavalla, saattaa selvitä lopullisesti vasta, kun käsillä on jo korvattava vahinko.

Yksi asia on kuitenkin mahdollista aina tarkistaa: kuinka suuri omavastuu vakuutuksessa on? Tämä on tarjousten vertailukelpoisuuden osalta olennainen kysymys, ja sitä kannattaa muutenkin miettiä. Oma ohjeeni omavastuun suuruuteen on se, että sopiva omavastuu on suurin summa, jonka arvelet pystyväsi vahinkotapauksessa pulittamaan omasta pussistasi ilman suurempia ongelmia. Jos omavastuu on tätä pienempi, maksat helposti kalliimpaa vakuutusta kuin tarvitset. Jos taas omavastuu on tätä suurempi, vakuutus ei oikein toimi, koska olet vahingon sattuessa joka tapauksessa pulassa kulujen kanssa.

Lainojen suhteen on toivottavasti sanomattakin selvää, ettei laina ole aina sama laina. Kuinka pitkän laina-ajan saat, mitä vakuuksia vaaditaan, mikä on lainan korko… Nämä kaikki asiat vaikuttavat siihen, kuinka edullinen laina on sinun kannaltasi. Kannattaa myös tiedostaa, että näissä asioissa voi olla pankkien välillä suuriakin eroja, eli jos yhdestä pankista saatu lainatarjous – tai se, ettei sitä saa – masentaa, ei kannata vielä antaa periksi!

Ns. pikavippifirmoista henkilökohtainen mielipiteeni on lyhyt ja ytimekäs: älä. Jos haluat lainaa asiaan, johon pankki ei sitä sinulle myönnä, tai jos pankki ei myönnä sinulle lainaa ensinkään, niin hyvä ihminen: tähän on luultavasti syy olemassa, eikä tilanteesi mitä todennäköisimmin ainakaan kohene pikavippien myötä!

Vaikka olen tässä korostanut kilpailutettavien tuotteiden vertailukelpoisuuden merkitystä, aina vertailukelpoisia tarjouksia ei ole edes saatavilla eli tietynlainen tuote saattaa löytyä vain yhdeltä toimijalta. Tällöin kannattaa punnita, kuinka kipeästi kaipaa tuotteelta tiettyjä ominaisuuksia. Itselleen sopimatonta tuotetta ei kannata ostaa, oli se miten halpa hyvänsä.

 

Selvitä maksukäytännöt

Kun saat tarjouksen, kannattaa selvittää, miten maksaminen tapahtuu. Kuinka usein laskutetaan, voiko (esim. vakuutuksen) maksaa useammassa erässä ja kuinka monessa erässä, onko esimerkiksi paperinen lasku lisämaksullinen. Nämä asiat voivat vaikuttaa palvelun lopulliseen hintaan ja myös siihen, kuinka sujuvasti pystyt suoriutumaan maksuista.

Tiedät itse parhaiten, mitkä maksamiseen liittyvät asiat ovat sinulle tärkeitä – muista kysyä niistä!

 

Älä unohda sitä yritystä, jonka asiakas olet nyt!

Minulle on useammin kuin kerran käynyt niin, että kilpailutuskierroksen päätteeksi olen jäänyt saman yrityksen asiakkaaksi, jonka asiakas olen ollut aiemminkin. Onko kilpailutus sitten ollut turhaa? Ei. Ei ole turhaa varmistua siitä, että maksaa jostakin palvelusta parasta mahdollista hintaa – eivätkä hyödyt ole useimmiten edes jääneet tähän. Se, että ilmoittaa nykyiselle palveluntarjoajalle harkitsevansa palvelun vaihtamista edullisempaan, voi johtaa siihen, että saa nykyiseltä palveluntarjoajalta nykyistä paremman tarjouksen.

Se ei ole kiva juttu eikä kiva ajatus, mutta usein yritysten hinnoittelu on asiakkaalle edullisinta silloin, kun asiakas on heille uusi tai lähdössä pois…

Tämän kirjoitettuani jäin heti miettimään, pystyinkö antamaan hyödyllisiä vinkkejä, kuten toivoin, vai onnistuinko kertomaan vain itsestäänselvyyksiä. Sitä on vaikea arvioida tietämättä, millaiset lukijan rahataidot ovat. Vaikka olen ollut näiden asioiden kanssa jonkin verran keskimääräistä enemmän tekemisissä, en ole mikään guru. Osa tässä postauksessa esittämistäni asioista on myös enemmänkin näkemyksiä kuin kiveen hakattuja totuuksia.

Nämä rajoitukset huomioiden toivon, että mahdollisimman moni on löytänyt postauksesta hyödyllistä ajateltavaa. Ylipäätään toivon jokaiselle malttia ja taitoa luovia taloustilanteessa, joka on nykyään monille raskas ja haastava. Olen jo aiemmin antanut talouteen liittyviä vinkkejä tässä postauksessa. Niihinkin voi tutustua, jos aihe on ajankohtainen.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Bruno/CC0/Pixabay (ylin), Steve Buissinne/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja  Ryan McGuire/CC0/Pixabay (alin)

Työ ja raha Puhutaan rahasta Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

”Miten sä jaksat?”

En ole mikään ylivertainen työnsankari vaan tunnen useitakin itseäni ahkerampia ja pystyvämpiä ihmisiä. En myöskään ajattele sen, että tekee hirveästi kaikkea, olevan välttämättä ihanne ja tavoite. Yhtä kaikki minulla on sellainen elämän- ja työtilanne, että aika monta rautaa on koko ajan tulessa ja monellakin osa-alueella pitää saada asioita aikaiseksi. Saankin – sitä en viitsi minkään vaatimattomuuden varjolla kieltää.

Ehkä juuri tästä johtuu, että aina välillä joku pysähtyy ihmettelemään asiaa. Miten sä jaksat?

Useimmiten kysymys lienee melko retorinen, ja siitä syystä siihen tulee harvoin vastattua. Siis tosissaan vastattua – enemmänkin vastaukset ovat ympäripyöreää hyminää siitä, että eihän tässä niin paljon työtä ole tai kyllä tämä tästä.

Toisinaan tekisi kuitenkin mieli antaa vakava ja perusteellinen vastaus. Siis kertoa, mihin oma jaksaminen todella perustuu. Ajattelin nyt tehdä sen tässä blogissa – siinä toivossa, että joku voisi löytää tästä jotakin ajateltavaa.

Vastaus kysymykseen, miten jaksan, on kaikessa yksinkertaisuudessaan: En pyörittele mielessäni sitä kysymystä, että jaksanko, enkä anna itselleni mahdollisuutta vastata siihen kieltävästi. Ajattelen yksinkertaisesti, että jos jokin asia pitää hoitaa, se hoidetaan. Tällä tarkoitan yhtälaisesti työtä kuin vapaa-ajan velvoitteita.

En kyseenalaista joka aamu erikseen seitsenpäiväistä työviikkoa. En mieti jokaisen ikävän homman kohdalla, voisiko tämän sittenkin jättää tekemättä, siirtää tai unohtaa. En pysähdy surkuttelemaan tilannetta jokaisen isomman työrupeaman kohdalla vaan tartun vain työhön.

Tylyä, ankaraa? Mielestäni lähinnä selkeää. On turha antaa itselleen koko ajan töistä luistamisen mahdollisuus, eikä se uskoakseni kokonaisuutta ajatellen paranna omaa hyvinvointia. Turhat asiat voi jättää tekemättä, mutta jos jonkin asian on katsonut tarpeelliseksi, ei ole mitään syytä haaskata aikaansa vatulointiin: Jaksanko? Siirränkö huomiselle? Onko OK, jos jätän tekemättä, kun väsyttää?

Tällainen pyörittelyhän on pohjimmiltaan suuri stressitekijä: Kun on antanut itselleen sen vaihtoehdon, että voisi olla tekemättä, mälsään hommaan tarttuminen voi harmittaa sen jälkeen tuplasti. Toisaalta jos päättää olla tekemättä, harva pystyy tekemään sitä täysin hyvällä omatunnolla vaan mieleen jää kuitenkin pieni syyllisyys hoitamattomasta työstä.

Haluan kuitenkin korostaa, etten kannata elämistä aivot narikassa. Totta kai oman elämänsä mielekkyyttä saa ja pitääkin miettiä! Jos niin ei tee, on todellinen riski siihen, että haaskaa elämänsä puurtaessaan jonkin sellaisen äärellä, mikä ei loppupeleissä ole itselle ehkä lainkaan tärkeää.

Siinä, että selvittää, mikä itselle on tärkeää, on kuitenkin ratkaiseva ero siihen, että kyseenalaistaa tekemänsä valinnat joka käänteessä. Jälkimmäisessä en näe mitään mieltä. Jos on päättänyt tehdä tiettyä työtä, sen voi tehdä kunnialla ja surkuttelematta jokaista ikävää työvaihetta. Jos on päättänyt hankkia omakotitalon puutarhalla, sen voi hoitaa asiallisesti eikä tarvitse marista ja keksiä tekosyitä joka kerta, kun ikkunat pitäisi pestä tai ruoho leikata. Jos on hankkinut koiran, sen lenkitykseen voi suhtautua asiana, joka on vain hoidettava. Ei kannata antaa joka aamu itselleen sitä valinnan mahdollisuutta, että jos tällä kertaa kuitenkin pissattaisi koiran vain kotirappusilta.

Sitäkään en tarkoita, etteikö tekemiään valintoja saisi kyseenalaistaa. Saa kyllä. Jos työnteko maistuu puulta tai peeltä päivä toisensa perään, on hyvä miettiä, onko työ itselle sopiva. Jos sitä omakotitaloa ja puutarhaa ei meinaa millään jaksaa hoitaa, kannattaa miettiä, onko asettanut tavoitetason kodin- ja puutarhanhoidon osalta liian korkealle, tai onko asumismuoto väärä. Hankitun lemmikin suhteen voi miettiä siitä luopumista, jos sen asiallinen hoito tuntuu ylivoimaiselta. Vähintään voi olla hankkimatta enää seuraavaa lemmikkiä.

Yhtä kaikki tämän kirjoituksen johtoajatus säilyy: omia elämänvalintoja voi, saa ja pitää miettiä, mutta kun valintoja tekee, ei niitä pitäisi joka käytännön käänteessä kyseenalaistaa, kun vähän väsyttää tai harmittaa.

Miksei pitäisi? Siksi, että kyky sitoutua tekemiinsä valintoihin on se, mikä helposti määrittelee, tuntuuko oma elämä pitkällä tähtäimellä tyydyttävältä vai sarjalta epämääräisyyksiä ja keskeneräisyyksiä. Siksi, että kyky pitää jokapäiväisessä elämässä omista valinnoista kiinni vaikuttaa paljon siihen, voiko omat tavoitteensa saavuttaa.

Toki se asenne, että hommat hoidetaan, oli mikä oli, edellyttää vastapariksi sitä, että osaa ylipäätään tehdä valintoja – siis myös siihen suuntaan, että osaa sanoa joillekin asioille ei. Muuten palaa helposti loppuun. Tämä on paljolti syynä siihen, ettei minulle tule juuri koskaan niitä tilanteita, että huomaisin päätyneeni vapaapäivänä paikallisen kissanäyttelyn makkaranpaistajaksi tai kesäretkelle seurueessa, jossa on oikeastaan yhtään viihdy.

Se raja on osattava vetää. Rajat on ylipäätään osattava vetää. Tietyt asiat teen mukisematta, koska ne lukeutuvat asioihin, jotka olen elämääni valinnut – muille osaan sanoa ei. Näin jää aikaa muuhunkin kuin suorittamiseen, mutta suorittaminen sanan parhaassa merkityksessä tulee kuitenkin hoidettua.

Tämän kirjoitettuani tiedostan kyllä, että ajatukseni ovat vastoin monia niitä oppeja, joita nykyään viljellään, muun muassa armollisuudesta ja itsensä kuuntelemisesta. Tästä huolimatta kehotan miettimään, miksei tekemiinsä valintoihin kannattaisi sitoutua. Ja ellei voi sitoutua, ovatko valinnat oikeita?

Täydellinen en itsekään näissä asioissa ole. Tälläkin hetkellä tiedostan, että minun pitäisi muuttaa elämässäni jotakin. Sen kuitenkin tiedän, etten tule tekemään sitä niin, että pikkuhiljaa vain lipsun tekemistäni valinnoista. Se ei minun käsitykseni mukaan ole oikea tapa.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva Lubov Lisitsa/CC0/Pixabay

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli