Olen jo aiemmin kirjoittanut kriittisesti alkoholin käytöstä. Jo kyseistä postausta kirjoittaessani tiesin, että haluan tarkastella suhtautumista alkoholiin myös siitä näkökulmasta, miten alkoholiin suhtaudutaan verrattuna toiseen lailliseen päihteeseen eli tupakkaan. Aihe ansaitsi mielestäni oman postauksensa, joten tässä sitä ollaan.

Suhtautuminen tupakkaan on jo jonkin aikaa ollut aika yksiselitteisen negatiivista. On vaikea löytää tupakasta mitään vakavasti otettavaa kannanottoa, jonka sisältö ei olisi se, että tupakka on erittäin haitallista ja että pitkän tähtäimen tavoite on tupakoinnin loppuminen.

Tupakoinnin haitallisuutta vastaan on vaikea argumentoida. Siitä on paljon tutkittua tietoa, terveyden ammattilaisten näkemyksiä ja surullisia esimerkkejä. Silti aiheesta käytävän keskustelun yksiäänisyys nyppii jonkin verran, ja tähän on ennen muuta yksi syy: se, miten alkoholiin suhtaudutaan. Ehkä asian voisi oikeastaan ilmaista toisinpäin: alkoholista käytävä keskustelu nyppii, kun tietää, miten tupakkaan suhtaudutaan.

Väitän, että suhtautuminen tupakkaan ja tupakointiin on yleisesti huomattavasti jyrkempää ja tuomitsevampaa kuin suhtautuminen alkoholiin ja alkoholinkäyttöön. Väitän myös, että syy tähän on pohjimmiltaan se, että yhteiskunnassamme on vähemmän ihmisiä, jotka eivät lainkaan juo alkoholia, kuin niitä, jotka eivät lainkaan polta tupakkaa. Suhtautuminen alkoholiin ei siis nähdäkseni ole sallivampaa siksi, että alkoholi olisi yksiselitteisesti vähemmän haitallista, vaan siksi, että sen suhteen todella monilla on niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Toisin sanoen väitän, että päihteiden suhteen ilmenee melkoista kaksinaismoralismia. Miten sitten perustelen tämän ajatuksen?

Tupakointi mustavalkoista, alkoholinkäyttö harmaata

Tupakointia käsitellään julkisessa keskustelussa – ja myös esim. terveyttä kartoittavissa lomakkeissa – usein niin, että sen suhteen on kaksi vaihtoehtoa: joko olet tupakoitsija tai et polta. Ensimmäisen vaihtoehdon katsotaan sisältävän sen, että poltat päivittäin. Usein myös ajatellaan, että yksikkö, jolla tupakointia mitataan, on askia/päivä.

Sama lähestymistapa alkoholinkäyttöön sovellettuna tarkoittaisi suurin piirtein sitä, että sinulta kysyttäisiin, oletko alkoholisti vai absolutisti; että kittaatko alkoa päivittäin vai oletko täysin raitis. Tekisikö mieli sanoa, että hetkinen, eikö tässä välissä ole jotakin vaihtoehtoja? Tekisikö myös mieli ihmetellä, onko tosiaan terveyden kannalta merkityksetöntä, juotko viisi siideriä kuukaudessa vai illassa?

Sama ihmetys nostaa välillä päätään myös tupakan suhteen. Tupakkaan helposti muodostuva riippuvuus toki selittää sitä, miksi ajatellaan, että tupakkaa käytetään joko paljon tai ei lainkaan. Kuitenkin sekin on ihan olemassa oleva vaihtoehto, että tupakkaa käyttää esimerkiksi vain viihteellä. (Olette varmasti kuulleet bilepolttajista.) Toisin sanoen tupakoinnissakin on aste-eroja, merkittäviäkin, vaikkei tupakanpolton suhteen syystä tai toisesta haluta käyttää termiä kohtuukäyttäjä. Tupakoitsija on tupakoitsija.

Kuitenkin tavallinen alkoholinkäyttäjä haluaa pitää kiinni kynsin hampain juuri rajanvedoista: hän käyttää alkoholia mutta – ainakin omasta mielestään – kohtuudella eikä missään nimessä katsoisi hyvällä sitä, että hänet rinnastettaisiin alkoholin suurkuluttajiin, saati alkoholisteihin.

Alkoholin riskit tavalliselle käyttäjälle?

Tupakanpoltto on terveydelle erittäin haitallista. Tätä ei pidä kiistää, ja harva nykypäivänä edes yrittää tehdä niin. Alkoholin suhteen tilanne on monisyisempi.

Jokainen – ehkä asianosaisia itseään lukuun ottamatta – on valmis myöntämään, että alkoholismi on vakava ja usein kuolemaan johtava tila. Sen sijaan aika paljon hiljaisempaa on, kun puhutaan terveyshaitoista, joita alkoholi aiheuttaa muille kuin ongelmakäyttäjille.

Monissa haittatyypeissä kuten tapaturmissa ja syövissä, joiden riski kohoaa jo melko tavallisella alkoholinkulutuksen tasolla, jopa enemmistö haittoja kokevista voi olla muita kuin suurkuluttajia. (Duodecim Terveyskirjasto ”Alkoholi ja terveys”)

Se, että on työssäkäyvä ja menestyvä eikä läträä alkoholin kanssa holtittomasti saati koko ajan, ei estä sitä, etteikö humalatila saattaisi johtaa esimerkiksi tapaturmaan. Tiedän ihan tavallisia perheenäitejä, jotka ovat murtaneet luitaan päihtyneinä. Äärimmäisessä tapauksessa humalatila ja siitä johtuva tapaturma-alttius voi johtaa vakavaan onnettomuuteen tai jopa menehtymiseen – ja ei, tämä ei edellytä alkoholismia.

Usein puhumme alkoholinkäytöstä juhlimisena ja hihittelemme mustelmille, joita on aiheutunut, kun on päihtyneinä törmäilty ja kaatuiltu. Olisi kuitenkin hyvä miettiä, että entä jos ensi kerralla kompastuminen tapahtuu portaiden yläpäässä. Entä jos se tapahtuu laiturilla?

Tupakoinnin yhteydessä mielellään viitataan siihen, miten tupakointi aiheuttaa kovasti kustannuksia yhteiskunnalle. En ole ihan varma siitä, pidänkö hengen ja terveyden mittaamisesta euromääräisenä, saati siitä, että sairastuneita ihmisiä syyllistetään heidän aiheuttamistaan kustannuksista. Yhtä kaikki tässäkään asiassa luvut eivät anna aihetta erityisemmin kiitellä myöskään alkoholinkäyttöä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi vuonna 2015, että tupakointi aiheuttaa välittömiä taloudellisia haittoja vuositasolla noin 617–621 miljoonan euron edestä. Alkoholinkäytön välittömät kustannukset olivat vuonna 2016 puolestaan noin 870 miljoonaa euroa. (Nämä luvut löytyvät Terveyskirjaston verkkoartikkelista sekä THL:n verkkoartikkelista.)

Tupakka on paha – vaikka alkoholi vahingoittaa myös muita

Tupakoinnin suhteen korostetaan passiivisen tupakoinnin haittoja – eli sitä, miten tupakoitsija vahingoittaa myös muita. Kuitenkin nämä muille aiheutuvat haitat on usein varsin helppo ehkäistä sillä, ettei polta tupakkaa tilanteessa tai paikassa, jossa muut altistuvat passiiviselle tupakoinnille. Joskus on ollut aika tavallistakin, että tupakkaa on saatettu polttaa vaikka autossa lasten istuessa takapenkillä, mutta käsittääkseni tällainen käytös alkaa olla jo varsin harvinaista.

Mutta se alkoholi… Montako väkivallantekoa tai jopa surmatyötä on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena? Monenko lapsuutta on leimannut toisen tai molempien vanhempien alkoholinkäyttö? Moniko on joutunut parisuhdeväkivallan uhriksi tilanteessa, johon alkoholilla on ollut osuutta?

Ei tarvitse hakea edes näin rajuja esimerkkejä. Voi kysyä myös, moniko meistä on joutunut kohtaamaan riidanhaluisen, ahdistelevan tai vähintään pahasti hermoille käyvän juopuneen. Onko ketään, joka ei olisi? Ellei liiku erittäin raittiissa piireissä, näin on todennäköisesti käynyt aika montakin kertaa elämän aikana.

Vuonna 2016 tehdyssä kyselytutkimuksessa kolmasosa suomalaisista ilmoitti pelänneensä edeltäneen vuoden aikana päihtyneitä julkisilla paikoilla. (THL ”Alkoholin haitat muille kuin käyttäjille”, linkki ylempänä.)

Tästä huolimatta yleinen asenneilmapiiri ajaa nimenomaan tupakoitsijoita hyvinkin ahtaalle. Ei riitä, että polttaa ulkona, vaan tupakointi pyritään kieltämään kokonaisilla tonteilla tai muilla laajoilla alueilla – vähän joka puolella. Eipä tule haju- eikä edes esteettistä haittaa, ja yleisesti ajatellaan, että tämä on ihan oikein.

Samanaikaisesti alkoholi on läsnä ties missä ja osa ties mitä. Alkoholia juodaan tilanteissa, joissa on mukana myös lapsia. Musiikkielämys tai urheilutapahtuma vaativat ilman muuta alkoholin kruunukseen. Alkoholin vaikutuksen alaiset ihmiset ovat luonnollinen osa kesäillan katumaisemaa. Aika harva on kovin kovaäänisesti tai painokkaasti sitä mieltä, että tämän pitäisi olla jotenkin toisin. Jos onkin, suuret joukot eivät kuuntele, koska he ovat jo jonottamassa tiskille.

Kuka kehtaa väittää, ettei tässä haisisi silkka kaksinaismoralismi?

Tupakan suhteen ollaan aika päättäväisesti menossa suuntaan, jossa maaliviivalla voi uumoilla odottavan jopa tupakan myynnin täyskiellon. Moni tupakoimaton hurraa tälle. Ehkä siihen on aihettakin.

Voidaan kuitenkin kysyä, mitä aihetta on olla toivomatta, että alkoholin suhteen nähtäisiin yhtä jyrkkiä rajoitusliikkeitä? Miten voimme perustella sen, että alkoholinkäyttö on yhä laillisesti ja kulttuurisesti hyväksyttyä erittäin monissa paikoissa ja tilanteissa, jopa sivullisille aiheutuvasta haitasta huolimatta?

On kova kiire kieltää päihde, joka ei esimerkiksi sumenna arvostelukykyä niin, että jonkun nenän uudelleen muotoileminen grillijonossa alkaisi tuntua hyvältä ajatukselta. Siitä päihteestä, joka voi aiheuttaa juuri tuon arvostelukyvyn sumenemisen ja miljoona muuta, haluamme kuitenkin edelleen nauttia porukalla.

Ehkäpä kaiken kieltämisen keskellä voisi miettiä nykyistä syvällisemmin sitä kysymystä, millaisen yhteiskunnan – tai henkilökohtaisemmin: elämäntavan – me tulevaisuudessa haluamme ja millä valinnoilla siihen voisi päästä. Entä mitä on aiheellista ihailla tai mitä haittoja olisi syytä jättää vähättelemättä?

Lämpimin terveisin

Rouva R

Kuvat anncapictures/CC0/Pixabay (ylempi) ja 4924546/CC0/Pixabay (alempi)