Seuraa toivepostaus. Minulta pyydettiin alkukeväästä, että esittelisin omat lempimekkoni ja -hameeni blogissani. Kartoitin tämän jälkeen some-seuraajieni näkemyksiä siitä, kiinnostaisiko tämänkaltainen kirjoitus. Lukisivatko he lemppariasuistani? Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että mekkopostaus olisi kiva. Yksi kirjoitti: ”Mekkopostaus on saatava!” Hyödynsimme yhdeksänvuotiaan kanssa muutamia aurinkoisia hetkiä mekko- ja hamekuvauksille. Lapsi toimi kuvaajana, minä mallina. Meillä oli mukavaa! […]

Korona-arki on melko yksitoikkoista: arjen kuviot alkavat toistaa itseään, tekemiset ja menemiset ovat vähissä. En muista, kuka lähi- tai ystäväpiiristäni totesi osuvasti, että tässä ajassa on onnekas, jos kotona on lapsia. Asian tiimoilta käytin sosiaalisessa mediassa vilkasta keskustelua, ja minä nyökyttelin. On onni saada seurata omaa yhdeksänvuotiasta ja hänen elämäniloaan ja -nälkäänsä sivusta. Etenkin, kun […]

Näin totesi eräs kollegani sosiaalisessa mediassa sairauslomani toisen viikon lopussa julkaistuani Havaintoja sairauslomalta -blogipostauksen. Kun makustelin asiaa hetken, tajusin hänen olevan täysin oikeassa. Nyt on aika toipua, aika ajatella itseään, aika hidastaa, aika levätä, lukea ja aika unohtaa työt. Tämän ymmärtäminen ei ole ollut minulle helppoa. Monestakaan syystä. Tärkein niistä on varmasti tottumus. Tai tottumattomuus, […]

Viikko on ollut mukavan rauhallinen, kuitenkin sopivasti aktiivinen. Olen ollut selkeästi enemmän liikekannalla kuin aiempina viikkoina ja oppinut (ihmeekseni) lepäämään kaularankani kanssa sopivissa väleissä. Olen nauttinut muutamista lämpimistä kevätpäivistä ja paleltunut hyytävässä takatalvituulessa. Olen siivonnut työhuoneeni lopulta melkein valmiiksi. Kulunut viikko olikin viimeinen sairauslomaviikkoni – ihanaa! On mukava palata (etä)työhön maanantaina hyvin toipuneena, levänneenä ja […]

Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksen jälkeen minun (ja kahden hengen kirjakerhomme) oli hankala tarttua uuteen opukseen. Oli tunne, ettei mikään kirja koskaan, ikinä voi yltää samalle tasolle kuin Brotheruksen esikoinen. Oli tunne, ettei mikään voi koskaan koskettaa yhtä syvältä kuin Ainoa kotini. Kaksi vuorokautta annoin olotilani tasaantua, sitten päätin yhdessä kirjakerhoystäväni kanssa valita uuden kirjan. […]

Rutiinit kannattelevat. Rutiineilla on ihan erityinen merkitys itselleni: ne pitävät hengissä ja kiinni arjessa, ne auttavat selviytymään kaikenlaisesta – erityisesti korona-ajasta. Luettuani Eeva Kolun ”Korkeintaan vähän väsynyt” -kirjan tajusin, että rutiinit ovat oikeastaan elämän ehto. Silloinkin, kun on haastavaa, ankeaa, tylsää ja rajoittunutta, kannattaa pitää kiinni totutuista tavoista. Ammentaa pienistä rutiineista. Voi ikään kuin leikkiä, […]

Huhtikuun toinen viikko, ja samalla kolmas sairauslomaviikko, alkaa olla viittä vaille valmis. Kun katson kalenteria, huomaan huokaavani, että onneksi huhtikuu on kohta ohi. Huhtikuu on iki-inhokkini, mutta edessä siintävä kaiken lupaava toukokuu ilahduttaa. Se saa hiirenkorvat avautumaan ja hymyn huulille. Toukokuun to do -listaan on helppo koota kaikkea mukavaa, kun taas huhtikuu on tavallisesti monellakin […]

Tiedättekö, mitä olen aina (tai ainakin usein ja pitkään) pohtinut? Sitä, että nykykulttuurissa, jossa keskustelupalstat täyttyvät kehopositiivisuudesta ja julkisesti julistetaan kehorauhaa, on tabu puhua ääneen lihavuudesta, mutta normaalia puuttua hoikkuuteen. Lihaville ei saa sanoa, lihavuudesta ei saa kommentoida eikä vitsailla,  lihavaa ei saa moittia syömisistä. Lihavan tavat, tottumukset ja buffet-käyttäytyminen ovat pyhä. Samaan aikaan hoikalle […]

Olen aiemmin kertonut kymmenen faktaa itsestäni ja laatinut elämäni aakkoset. Nyt pääsette tutustumaan minuun oudoimpien itseeni liittyvien asioiden, tekemisten ja tapojeni kautta. Varmistan aamukahvin ja varaudun vesikatkoihin Minulla on tapana iltapalan laiton yhteydessä täyttää vedenkeitin jääkylmällä vedellä ihan vain siltä varalta, että aamulla olisi vesikatkos enkä saisi keitettyä kahvia. Vesi vedenkeittimessä pelastaisi päivän alun. Teen […]

Sosiaalisessa mediassa kiertää haaste. Siinä haastetun pitää kuvata elämän hyviä hetkiä kymmenen päivän ajan.  Ei sanoja, vain kuvia. Ei selityksiä, vain kuvia. Haastettu haastaa aina joukon ystäviään mukaan, ja some täyttyy toinen toistaan värikkäimmistä ja mieltä lämmittävimmistä kuvista. Näemme kaiken koronan keskellä onnellisia, ihania ja ikimuistoisia – tavallisia – hetkiä toistemme arjesta. Minut on haastettu […]