Viime vuoden yhdeksän parasta kirjaa
Kaikenlaisia listoja olen jo kirjannut viime vuodelta. Kirjalista on vielä tekemättä, joten päätin korjata asian pikimmiten. Kaiken kaikkiaan luin tai kuuntelin kirjoja keskimäärin kirja kuussa -tahtiin arkena ja kolme kirjaa kuussa -tahtiin lomilla.
Viime vuoden kirjasaldo oli 56 kirjaa. Kesäloman kirjamenekkiin olin varsin tyytyväinen, sillä lukeminen ja kuunteleminen palauttavat, pitävät mielen virkeänä ja irti somesta.
Viime vuoden parhaat kirjat
Parhaisiin kirjoihin lasken teokset, jotka ovat ansainneet täydet viisi tähteä. Niitä oli kaikkiaan yhdeksän.
Kunnes kukkivat puut. Elina Annolan esikoisteos on upea. Se on rakennettu taidokkaasti. Tarina kulkee kuin pieninä aaltoina lipuen, kuljettaen lukijaa ja kuuntelijaa koko ajan eteenpäin. Teos etenee kahdessa aikatasossa: päähenkilön elämän nykyhetkessä ja Auri-tädin 1970-luvun päiväkirjassa. Kerronta on rakennettu taitavasti, ja kirjailijan suomen kielen ja kirjallisuuden oppineisuus on havaittavissa ensiriveiltä. Yksi vuoden huipuista!
Punainen planeetta. Joonatan Tolan teos kolahti ensimmäisiltä riveiltä. Se on samaan aikaan järkyttävä ja hauska. Vakavat mielenterveysongelmat, alkoholismi ja lapset, jotka näkevät nälkää kuvataan jopa karnevalistisesti. Punainen planeetta on elämänkertaromaani, jossa tosielämä ja fiktio sekoittuvat toisiinsa varsin ansiokkaasti. Haukoin henkeäni.
Hullut ihanat linnut. …ja sitten Tola teki sen taas! Hullut ihanat linnut on kerronnallisesti, tarinallisesti ja kielellisesti upea teos. Se on koskettava, koukuttava ja taitava. Yhteiskunnallisesti tärkeä teos ottaa kantaa ja herättää ajatuksia.
Rósa & Björk. Satu Rämön dekkaritrion toinen osa oli minusta koko sarjan paras. Se on viimeistelty, hieno ja lukijan hetkessä koukuttava teos. Jos Hildur oli minusta taidokas, tämä jatko-osa ansaitsee viiden tähden peräänsä vielä jonkinlaisen plussantapaisen. Siihen plussantapaiseen sisältyvät hiottu tarina, yllättävä draamankaari ja taitava kerronta.
Hyvää iltaa. Milla Platon kevyehkön romaanin yhteiskunnallisesti merkittävä kehys yhdistettynä nykyisyyteen vei minut heti mukanaan. Tarina kulki hienosti kahdessa tasossa, kieli oli kaunista, kertomus koukuttav ja koskettava. Teos oli kiehtova kokonaisuus.
Äitimaa. Tämä oli yksi vuoden ehdottomasti kaikkein parhaista kirjoista! Se on kertomus nelikymppisestä kaikin puolin mukavaa elämää elävästä Lumista, jonka elämä joutuu myllerrykseen. Äitimaa kosketti jostain syvältä ja sai aikaan tunteita laidasta laitaan: nauroin ja itkin ääneen, jännitin, pelkäsin, surin ja iloitsin. Kokko on onnistunut kirjoittamaan samaan aikaan hauskan ja hervottoman sekä yllätyksellisen teoksen, jossa hän kuvaa läheltä ja tarkasti ystävyyttä, naiseutta ja äitiyttä. Teos sukeltaa syvälle epäonnistumisen, riittämättömyyden ja vanhemmuuden vaatimusten sammioon.
Kun isä osti Merenkurkun. Listalle nousi yksi neljän (ja puolen) tähden teos, sillä tämä ansaitsee minusta maininnan. Teos oli paikoin erinomaiselle tasolle yltävä. Se oli todenmukainen ja taidokas, ja useassa aikatasossa kulkeva kerronta koukutti nopeasti. Tarina herätti ensimmäisiltä riveiltä mielenkiinnon – ja paljon ajatuksia.
Huokauksia luokasta. Tämänkin kohdalla voisin sanoa, että heittämällä vuoden parhaimmiston parhaimmistoa! Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon teos oli upea, koskettava ja taiten kirjoitettu. Vuoropuhelu oli älykästä ja lukijaa jatkuvasti eteenpäin vievää. Rohkea, avoin ja ajankohtainen.
Kotileikki. Natalia Kallion Kotileikki on autofiktiivinen mutta hyvin todentuntuinen tarina. Se on autenttinen, pysäyttävä, silmiä avavaa. Kerronta on hengästyttävän intensiivinen ja pitää otteessaan alusta loppuun. Yhteiskunnallisesti merkittävä kirja.
Tähän on tultu.
Minna
