Tag: äänikirjat

Tutustuin Instagramissakin kiertäneeseen #historianilukijana-haasteeseen Villasukka-blogissa. Samalla sain bloggaajalta kutsun osallistua haasteeseen. Heti alkuun on todettava, että en ole aina ollut kova lukija, eivätkä kirjat ole olleet minulle se suosituin loma- tai vapaa-ajan tekeminen. Olen aina ollut hieman malttamaton luonne, joka on halunnut sohvannurkassa lukemisen sijaan touhuta, valmistaa ja olla äänessä. Kärsimättömyys elää minussa yhä. Vanhemmiten […]

Listasin kuusi omasta mielestäni kivaa kirjaa syksyyn. Kirjojen valitsemisessa noudatin kolmea kriteeriä: teoksen pitää olla jollakin tasolla kevyt ja helppolukuinen arjen vastapainoksi, sen pitää koukuttaa ensisivuilta ja siinä pitää olla pureksittavaa. Viimeisellä kriteerillä tarkoitan sitä, että kirja ei saa olla liian kevyt. Lukijalle on jätetty pohdittavaa, kaikkea ei selitetä eikä teos ole liian ennalta-arvattava. 6 […]

Olen lukenut toinen toistaan mahtavampia blogikirjoituksia ja -haasteita, joissa ”elämän tärkeisiin kysymyksiin” vastataan luetuilla kirjoilla. Päätin itsekin tarttua haasteeseen. Oletko mies vai nainen? Sirkka Millainen olet? Korkeintaan vähän väsynyt. Mitä elämä sinulle merkitsee? Valo, joka ei kadonnutkaan Mitä kuuluu? Tilanne päällä, Aino Ritari. Kuvaile asuinpaikkaasi. Ainoa kotini. Mihin haluaisit matkustaa? Viisi vuotta myöhemmin. Mikä on […]

Saan usein toiveita kirja-arvioista. Olen aiemmin kirjoittanut Vera Valan Aprikoosiyöt– ja Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksesta, ja pitkän lomani aikana laadin viiden kivan kesäkirjan listan.  Nämä blogissa esitellyt kirjat ovat olleet jollakin tavalla ainutlaatuisia, sykähdyttäviä, koskettavia ja vaikuttavia. Niissä on ollut sitä jotakin. Kun kahden hengen kirjakerhomme kanssa tartuimme kesäloman kymmenenteen kirjaan, olin varma, että […]

Kolmas kokonainen lomaviikko on takana. Olin sekaisin viikonpäivistä jo toisen lomaviikon lopussa, mutta työhön liittyvät salasanat ovat edelleen muistissa. Ehkä nekin kohta unohtuvat. Sähköpostia en ole lukenut lainkaan tämän viikon aikana, viime viikolla kurkkasin postit kerran. Yhteenkään en vastannut. Tämän viikon parhaisiin lukeutuvat ehdottomasti aurinkoiset ja lämpimät päivät, pyöräretket, kahden uuden  – jo viides kirja […]

Minulla on ollut kirjakevät ja -alkukesä. Kausi, jolloin kirjoja kuluttaa enemmän kuin keskimäärin vuoden aikana. Äänikirjat vievät silloin mennessään, eikä esimerkiksi televisiota tai suoratoistopalveluiden sarjoja tule katsottua juuri lainkaan. Kirjat ikään kuin valtaavat tilan. Vapaa-ajan ja lenkkipolut, illat ja lounastauot. Luettuani Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksen ajattelin, ettei mikään koskaan enää yltäisi millekään tasolle kirjamaailmassa. […]

Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksen jälkeen minun (ja kahden hengen kirjakerhomme) oli hankala tarttua uuteen opukseen. Oli tunne, ettei mikään kirja koskaan, ikinä voi yltää samalle tasolle kuin Brotheruksen esikoinen. Oli tunne, ettei mikään voi koskaan koskettaa yhtä syvältä kuin Ainoa kotini. Kaksi vuorokautta annoin olotilani tasaantua, sitten päätin yhdessä kirjakerhoystäväni kanssa valita uuden kirjan. […]

Minulta on pyydetty uutta kirja- ja sarjasuosikkilistausta. Päätin, että sairauslomalla (kun on aikaa katsella sarjoja ja lukea kirjoja) teen koonnin. Luettuani kolme kirjaa ja katsottuani kolme sarjaa viikossa ajattelin, että nyt on oikea aika kirjoittaa. Kun olin lukenut viimeisen kirjan, ymmärsin, etten voi kirjoittaa näistä kolmesta teoksesta samassa postauksessa. Enkä missään nimessä voisi yhdistää viimeistä […]

Viikko oli edeltäjäänsä huomattavasti leppoisampi. Tai pitäisikö sanoa, että kaikenlainen tekeminen oli vähemmän tahmeaa kuin viime viikolla… Se johtui varmasti monestakin asiasta: työtehtävien suhteen vallitsi mukava hallinnan tunne, siirtymät työtehtävästä toiseen olivat riittävät ja vapaa-ajalla tapasin ystäviä, liikuin ja sain luettua uutta äänikirjaa. Viikon parhaat -listauksen ykköseksi taitaakin kivuta äänikirja. Luen Eeva Koulun ”Korkeintaan vähän […]

Olen hurahtanut äänikirjoihin. Erityisen kiehtovaa ja mielekästä se on siksi, että meillä on Helsinkiystäväni kanssa kahden hengen kirjakerho. Kerhossa me luemme samat opukset, jotka me olemme joko valinneet yhteistuumin tai molemmat tahoillamme vuorotellen. Kirjan lukuaikana me viestittelemme toisillemme monista kirjaan liittyvistä asioista: kerromme nopeasti ensivaikutelmamme lukijasta, lukutahdista ja kirjan etenemisestä. Käymme yhdessä läpi tarinaa pintapuolisesti. […]