Tag: äänikirjat

On selvästi haastekuukausi, ja minä olen haastetuulella. Luin Kotona kirjassa – ja Älä ota sitä niin vakavasti -blogeista By the book -haasteesta ja päätin oitis tarttua siihen itsekin. Otsikoin tämän jäyhästi ”Minä ja kirjat…”, mutta sisällön pyrin pitämään kepeämpänä. Kirjat yöpöydällä? Yöpöydälläni on (kaiken muun erikoissälän alla) kaksi kirjaa: lähinnä somisteena jo ajat sitten lukaistu […]

Asetin pitkän opettajan kesälomani (oikeammin vapaajakso) tavoitteeksi lukea tai kuunnella kirjan viikossa. Lukuna tämä tarkoitti tavoitteen asettamishetkellä yhteensä kahdeksaa kirjaa. Tiesin sen olevan realistinen ja täysin mahdollinen tavoite kahdestakin syystä: ensinnäkin kesäisin kirjagenree vaihtuu aina kevyempään, joukossa on mm. dekkareita ja dekkarintapaisia sekä chick lit -teoksia, ja toiseksi olen pääasiassa lomalla kymmenvuotiaan kanssa kaksi kuukautta. […]

Kirjailija Satu Rämö muutti Islantiin yli viisitoista vuotta sitten. Hildur on hänen ensimmäinen fiktiivinen teoksensa. Rämön esikoisdekkari kertoo Islannin Länsivuonoilla sijaitsevan pienen kyläyhteisön, Ísafjörðurin, rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirista. Hildur on poliisi, joka purkaa ahdistustaan surffaukseen ja lenkkeilyyn. Ahdistuksen juuret juontavat Hildurin sisarten 25 vuotta sitten tapahtuneeseen mystiseen katoamiseen. Pienet tytöt myöhästyivät koulubussista ja oikaisivat kotiin vastavalmistuneen […]

Vastaan heti kärkeen, että ihan kaikki. Ihan kaikki. Siis kaikki. Miten joku on voinut saada aikaan niin todentuntuisen, överin ja hassunhauskan hahmon kuin Tarja Kulho? Paula Noronen on yksi suurimmista idoleistani. Pidän hänen tavastaan toimittaa, olla, esiintyä ja kirjoittaa. Pidän hänen huumoristaan. Niistä hetkistä, kun kuulen, näen tai luen ja muutamaa sekuntia myöhemmin räjähdän nauramaan. […]

On taas se aika vuodesta, kun äänikirjahyllyn kesäkirjapino hupenee vauhdilla. Kun kirjat ja niiden kiehtovat tarinat saavat huomiota enemmän kuin arkena. Kun aamukahvin jälkeen voi rötväillä kotivaatteissa, hörpätä toisen kupin kahvia kaikessa rauhassa, siirtyä terassille ihastelemaan istutuksia ja painaa kirjan korvilleen kaikessa rauhassa. Kun ei ole kiire minnekään.  Silloin ehtii lukea. Tai kuunnella. Vinkkasin aiemmin […]

Kun sain lukulukon auki koronan ja kaikenlaisten kevätkiireiden jälkeen, en muuta malttaisi tehdäkään kuin lukea. Pääasiassa kuuntelen kirjoja, mutta välillä tartun myös Storytelin lukumahdollisuuteen – riippuu ihan mielialasta ja päivästä (niin, ja siitä, ovatko silmälasit lähistöllä), kumpaan kallistun. Pääasia, että saan ahmia tarinoita. Huhti-toukokuussa luin kaikkiaan viisi ainakin hyvä-tasolle yltänyttä kirjaa ja suosittelenkin niitä kesälomalukemistoon […]

Tartuimme huhtikuussa Viisikko-kirjakerhomme kanssa Finlandia-voittaja-genreen valittuun Taivaallinen vastaanotto -teokseen. Taivaallinen vastaanotto on Jukka Viikilän toinen romaani. Se on erikoinen ja erityinen kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairastumisesta ja siitä, millä tavoin lukijakunta ottaa teoksen vastaan. Finlandia-palkittu kirja kertoo kirjailija Jan Holmista, joka joutuu kiireelliseen leikkaukseen. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on […]

Olen hurahtanut äänikirjoihin ja rakastan kaikenlaisia tarinoita. Tai ehkä en ihan kaikenlaisia, mutta hyvällä tarinalla minut saa koukutettua hetkessä! Hyvään tarinaan minulla ei ole antaa sen tarkempia speksejä, mutta muutama yhteinen piirre niillä on: hyvä tarina on taiten kirjoitettu ja kerrottu, se on oivaltava ja kielellisesti hyvää suomea. Se sisältää selkeän draamankaaren tai juonen, jonka […]

Kun kirja koskettaa, se koskettaa. Se jää mieleen, ja lukemisen jälkeen on vaikea palautua maanpinnalle. Vielä vaikeampaa on tarttua uuteen kirjaan – voisiko se koskaan yltää viiden tähden teoksen tasolle ja tarjota vastaavan luku- tai kuuntelukokemuksen? Olen aiemmin kirjoittanut hyvistä kirjoista, koskettavista kirjoista ja melkein järjen vieneistä kirjoista. Niistä yksi on Hanna Brotheruksen Ainoa kotini. […]

Olen aiemmin kirjoittanut hurahtaneeni äänikirjoihin. Erityisen kiehtovaa ja mielekästä se on siksi, että meillä on Helsinkiystäväni kanssa kahden hengen kirjakerho. Kerhossa me luemme samat opukset, jotka me olemme joko valinneet yhteistuumin tai molemmat tahoillamme vuorotellen. Olen koonnut parhaita paloja lukemistostamme blogiini ja arvioinut yksittäisiä teoksia, kuten Vera Valan Aprikoosiyöt ja Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksen, […]