Tag: elämä

Kun kirja koskettaa, se koskettaa. Se jää mieleen, ja lukemisen jälkeen on vaikea palautua maanpinnalle. Vielä vaikeampaa on tarttua uuteen kirjaan – voisiko se koskaan yltää viiden tähden teoksen tasolle ja tarjota vastaavan luku- tai kuuntelukokemuksen? Olen aiemmin kirjoittanut hyvistä kirjoista, koskettavista kirjoista ja melkein järjen vieneistä kirjoista. Niistä yksi on Hanna Brotheruksen Ainoa kotini. […]

Viimeinen sairauslomaviikko on takana. Ensi viikolla pidän opettajan vapaajakson eli loman. Ihan mukavaa, sillä sairausloman ja virallisen loman välillä on kuitenkin vissi ero. Tällä viikolla on ollut selkeästi tasaisempaa kuin viime viikolla: vaikka miehen leikkaus siirtyi lääkärin koronaan sairastumisen vuoksi ja suunnitelmat menivät uusiksi, ei mieliala painunut juurikaan miinukselle. Viikon parhaisiin lukeutuivat ystävänpäivä, jokapäiväiset lenkit […]

Kuolema. Seitsemän tummaa kirjainta. Seitsemän pelottavaa ja loputonta merkkiä. Kuoleman ajatteleminen voi tuntua ahdistavalta, mutta todellisuudessa se voi kuitenkin lisätä onnellisuuttamme. Eric Weinerin mukaan kuolema tulee yllättävän usein puheeksi onnellisuustutkimuksissa: emme oikeastaan voi olla aidosti onnellisia, ennen kuin hyväksymme kuolevaisuutemme. Vaikka ajatus on jollakin tavalla erikoinen ja absurdi, on siitä ennenkin puhuttu: Platon kehotti jo […]

Havahdun siihen, että pestävää pyykkiä ei ole. Pyörin kuin väkkärä itseni ympäri pesukoneen edessä, sitten kaivan vimmatusti kodinhoitohuoneen kaappeja löytääkseni jemmatut likapyykit. Yhdessäkään kaapissa ei ole ainuttakaan vaatekappaletta. Pesukoneen edusta on siisti, ja pesukoneestakin löydän vain kymmenvuotiaan sukkaparin ja treeneissä hikistyneen t-paidan. Vaeltelen hermostuneena suihkutilan puolella – löytyisikö edes  pesuun joutavia pyyhkeitä? Siirryn keittiöön. Keittiössä […]

Kirjoitin pienen ystävänpäivän runontapaisen. Kaikille ystäville, suurella rakkaudella. Ystävä, hän sanoo. Minä nyökkään. Tiedän, että hän puhuu minulle. Hän osoittaa katsellaan minua. Minä tunnen sen. Keitin meille kahvia, vastaan. Tulet istumaan. Katsot silmiin, välillä hymyilet. Nyökkäät. Elehdit. Olet täysillä mukana. *** Ystävä, minä sanon. Hän nyökkää. Hän tietää, että minä puhun hänelle. Ota pullaa, kehotan. […]

Kolmas sairauslomaviikko lähenee loppuaan. Viikko on jälleen mennyt nopeasti, vaikka ei tekisi mitään sen kummempaa. Tähän viikkoon on mahtunut hyvin erilaisia hetkiä, erilaisia tunnelmia. Pääsääntöisesti on mennyt hyvin, olen voinut erinomaisesti ja minua on hymyilyttänyt usein, mutta kuoppaisuudeltakaan en ole välttynyt. Ajoittain minuun iskee ankeus. Tyhjyys. Tylsyys. Tyytymättömyys. Päällimmäiseksi tunteeksi ilon tilalle vaihtuukin surkeus. Onko […]

Twitterissä pyydettiin taannoin mainitsemaan yksi satunnainen totuus itsestä. Pysähdyin ja luin kiinnostuneena muiden jättämiä totuuksia: yhden syntymäpäivä oli sama kuin Pirkko Saisiolla, toisen keholla oli niin paljon pieniä luomia, että hän muodosti niistä mielessään erilaisia tähtikuvioita ja kolmas oli valehdellut niin sujuvasti festariporteilla, että hänelle oli myönnetty all access -passi alueelle. Minkä monista satunnaisista totuuksistani […]

…tai mitä tuumaat? Olemme kärvistelleet – ja samalla oppineet elämään – kaksi vuotta tuon viheliään ja muuntautumiskykyisen viruksen armoilla ja toimineet tiukasti sen ehdoilla. Varauloskäyntiä tai oikoreittiä onneen ei ole ollut, on eletty päivä ja hetki kerrallaan. Olen ollut kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei koko tunneskaalaa ole käyty läpi: olen pelännyt ja […]

Aika menee nopeasti, vaikka ei tekisi mitään sen kummempaa. Onneksi. Kaularangan leikkauksesta johtuvat rajoitteet hieman vielä jumittavat, mutta pääasiassa arki sujuu mukavasti: kävelen kymmenisen kilometriä päivässä, teen kuntoutustreenit – ja omia treenejäkin mm. kuminauhalla – ja puuhastelen kotona kevyitä kotiaskareita. Koneaika on aika tarkkaan tunti kahdesti päivässä, sen jälkeen ei enää pysty, ei kykene. Tunnin […]

Sairauslomaa on takana pian kaksi viikkoa. Olen joka päivä listannut (tai nimennyt) ainakin yhden asian, joka on mielestäni hyvin, hetken, jossa minulla on ollut mukavaa tai asian, josta nautin. Ne ovat pieniä arjen hippusia, ohikiitäviä hetkiä tai mieleen yhtäkkiä tulleita – jopa sinne juurtuneita – ajatuksia. Näistä onnen ja ilon hippusista olen ammentanut paikoin tylsässäkin […]