Tag: lapset

Huhtikuun toinen viikko, ja samalla kolmas sairauslomaviikko, alkaa olla viittä vaille valmis. Kun katson kalenteria, huomaan huokaavani, että onneksi huhtikuu on kohta ohi. Huhtikuu on iki-inhokkini, mutta edessä siintävä kaiken lupaava toukokuu ilahduttaa. Se saa hiirenkorvat avautumaan ja hymyn huulille. Toukokuun to do -listaan on helppo koota kaikkea mukavaa, kun taas huhtikuu on tavallisesti monellakin […]

Sosiaalisessa mediassa kiertää haaste. Siinä haastetun pitää kuvata elämän hyviä hetkiä kymmenen päivän ajan.  Ei sanoja, vain kuvia. Ei selityksiä, vain kuvia. Haastettu haastaa aina joukon ystäviään mukaan, ja some täyttyy toinen toistaan värikkäimmistä ja mieltä lämmittävimmistä kuvista. Näemme kaiken koronan keskellä onnellisia, ihania ja ikimuistoisia – tavallisia – hetkiä toistemme arjesta. Minut on haastettu […]

Viikko on ollut edeltäjänsä kaltainen, ja kiireitä on riittänyt. Vanhan kansalaistiedon mukaan maaliskuu on vilkkain synnytyskuukausi (juhannuslapset syntyvät), ja minä voin helposti todistaa sen: opinnäytetöitä, kirjallisia töitä ja hankehakemuksia syntyy kuin tehtaassa. En tiedä tilannetta naistenklinikoilla, mutta täällä Turun ammattikorkeakoulussa kyllä synnytetään! Huhtikuun puolivälin jälkeen tilanne usein tasaantuu alkaakseen uudelleen kesäkuun korvilla. Ruuhkahuippuja. Ruuhkahuiput näkyvät […]

Kulunut viikko on ollut vaiherikas: Suomi siirtyi valmiuslain turvin poikkeusaikaan, työtehtävät olivat vaihtelevia ja yhtäkkisestä kirkkaasta ja lämpimästä keväästä siirryttiin takaisin talvisiin tunnelmiin. Talvinen meininki ei ole itseä häirinnyt, sillä en ole toistaiseksi pakannut talviromppeita pois. Teen kaiken tällaisen epämieluisan työn usein vasta, kun on aivan pakko. Toukokuussa sitten… Työntäyteinen ja kaikin puolin varsin mukiinmenevä […]

Kevät on täällä. Useimmille se on valtava helpotus ja hersyvän ilon aihe, mutta minua kevään tulo ahdistaa. On aina ahdistanut. Suorastaan vihaan maalis-huhtikuuta. Keväällä valo yllättää. Ennen pimeyden vallassa vietetyt aamut ja illat ovatkin yhtäkkiä kirkkaita ja olohuoneen ikkunat loistavat likaisuuttaan. Eteinen haisee pölylle, ja pää täyttyy pitäisi-vaatimuksista. Kevät ei ole minun juttuni. Minä olen […]

Tämän viikon parhaisiin ylsivät (joudun tässä kohtaa oikeasti pohtimaan, mitä tällä viikolla on tapahtunut) edessä häämöttävän loman pohtiminen, valmiiksi saatetut työt ja yhteiset sarjaillat. Kokosin viikon parhaat etsimällä tietoisesti jotakin hyvää kustakin päivästä – vaikka viikko on ollut hektinen ja paikoin kuormittava ja korona-arki alkaa tympäännyttää, on jokaisesta päivästä löytynyt ainakin yksi pieni ilonaihe. Katso […]

”Missä sinun tulisi kehittyä?” kysyttiin Twitterissä, ja minä innostuin jälleen. Olen huomannut, että Twitter tarjoaa sosiaalisista medioista oikeastaan eniten keskustelun avauksia, pohdittavaa. Jos ei muuten ole pää täynnä kiirettä ja erilaisia ilmiöitä, niin Twitteriä lukemalla niitä kyllä kertyy! Uppoudun twiitteihin ja niiden kommentteihin usein aamukahvilla, ja asiat jäävät mieleeni pitkäksi aikaa. Tällä kertaa keskusteltiin ihmismielestä, […]

Tähän viikkoon mahtui monenlaista. Suurimmaksi osaksi monenlaista hyvää, kivaa ja mukavaa. Viikon parhaimpiin ylsivät yhdeksänvuotiaan arviointikeskustelu, uusi taideteos ja pilkkihommelit. Armeijaan lähtenyt siis piti lupauksensa ja vei pikkusiskon pilkkimään Pitkäsalmen jäälle. Se oli meistä kaikista yksi viikon kohokohdista. Kokosin tämän viikon parhaat palat siten, miltä ne näyttäisivät sanapilvinä tai sanakoontina. Lopuksi virittelin sanoista – miltei […]

Tämän viikon parhaisiin ylsivät aivan ehdottomasti Armeijaan lähteneen etävalatilaisuus ja kaikin puolin ihan tavallinen, jopa jouheva arki. Paukkupakkaset, lumi ja tutkimusartikkelin julkaisu saivat mielen hyväksi ja hymyn huulille. Toisinaan (totta puhuen päivittäin) tuntui, että päivät alkavat ja loppuvat ja niiden sisältö on aivan samanlainen joka ikinen päivä. Noin suunnilleen. Illalla tietää, mitä aamulla tapahtuu, aamulla […]

Mikä minun ja meidän elämäämme ohjaa? Ollaan isojen kysymysten äärellä. Aiemmin olen pohtinut yhdeksänvuotiaan kanssa syntymää, kuolemaa ja sitä, onko Jumala olemassa. Tällä kertaa keskustelimme elämää ohjaavista arvoista ja periaatteista. Teimme sen harrastuskyyditysmatkalla. Olen aiemmin käynyt vastaavia keskusteluja nyt 21- ja 20-vuotiaiden poikiemme kanssa. Heidän kanssaan tosin vasta teinivuosina. He osallistuvat nykykeskusteluumme lähinnä naureskelemalla minun […]