Tag: ruuhkavuodet

Opettajalla on erityinen merkitys oppimisessa ja onnistumisen kokemuksessa. Opettajalla on suurin merkitys oppimisessa ja onnistumisen kokemuksessa. Opettajan persoonallisuudella on väliä. Seuraa tarina opettajista. Siitä, kuinka kieliä lopulta opitaan. Tai ihan mitä tahansa. On oikeastaan melko sama, mikä on opettajan opetettava vastuualue, sillä eniten merkitystä on sillä, minkälainen kemia opettajan ja opiskelijan välille syntyy. Opettajan persoona […]

Ja se on hyvä. Arki ei ole kummallista, erikoista, kovinkaan vaihtelevaa, suuria tunteita herättävää, saati auvoista. Arki on arkea. Arki on arkisia tilanteita ja kohtaamisia, työtä, kotia, perhettä, harrastusta, viikonlopun odottelua. Näinä poikkeuksillisina aikoina arki on elämän kannatteleva voima, elämänsuola ja punainen lanka. Arki on itselleni elämäni aakkosissa ehdoton ja todellinen ISO A.  Nyt tasan […]

Kulunut viikko on ollut vaiherikas: Suomi siirtyi valmiuslain turvin poikkeusaikaan, työtehtävät olivat vaihtelevia ja yhtäkkisestä kirkkaasta ja lämpimästä keväästä siirryttiin takaisin talvisiin tunnelmiin. Talvinen meininki ei ole itseä häirinnyt, sillä en ole toistaiseksi pakannut talviromppeita pois. Teen kaiken tällaisen epämieluisan työn usein vasta, kun on aivan pakko. Toukokuussa sitten… Työntäyteinen ja kaikin puolin varsin mukiinmenevä […]

Kevät on täällä. Useimmille se on valtava helpotus ja hersyvän ilon aihe, mutta minua kevään tulo ahdistaa. On aina ahdistanut. Suorastaan vihaan maalis-huhtikuuta. Keväällä valo yllättää. Ennen pimeyden vallassa vietetyt aamut ja illat ovatkin yhtäkkiä kirkkaita ja olohuoneen ikkunat loistavat likaisuuttaan. Eteinen haisee pölylle, ja pää täyttyy pitäisi-vaatimuksista. Kevät ei ole minun juttuni. Minä olen […]

Rumpujen pärinää: Tähän on tultu -blogi täytti helmikuussa puoli vuotta! Vaikka blogi on nuori ja taival kovin lyhyt, on se saavuttanut sekä Lilyn suositteluleiman että melkoisen lukijajoukon. Tästä kiitos kuuluu teille. Toivonkin, että jatkatte kanssani tätä blogimatkaa. Toivon myös, että kerrotte minulle toivepostausaiheita – vastaan niihin mieluusti! Kokosin tähän postaukseen puolivuotiaan blogin kymmenen luetuinta juttua. […]

Tämän viikon parhaisiin ylsivät (joudun tässä kohtaa oikeasti pohtimaan, mitä tällä viikolla on tapahtunut) edessä häämöttävän loman pohtiminen, valmiiksi saatetut työt ja yhteiset sarjaillat. Kokosin viikon parhaat etsimällä tietoisesti jotakin hyvää kustakin päivästä – vaikka viikko on ollut hektinen ja paikoin kuormittava ja korona-arki alkaa tympäännyttää, on jokaisesta päivästä löytynyt ainakin yksi pieni ilonaihe. Katso […]

”Missä sinun tulisi kehittyä?” kysyttiin Twitterissä, ja minä innostuin jälleen. Olen huomannut, että Twitter tarjoaa sosiaalisista medioista oikeastaan eniten keskustelun avauksia, pohdittavaa. Jos ei muuten ole pää täynnä kiirettä ja erilaisia ilmiöitä, niin Twitteriä lukemalla niitä kyllä kertyy! Uppoudun twiitteihin ja niiden kommentteihin usein aamukahvilla, ja asiat jäävät mieleeni pitkäksi aikaa. Tällä kertaa keskusteltiin ihmismielestä, […]

Tähän viikkoon mahtui monenlaista. Suurimmaksi osaksi monenlaista hyvää, kivaa ja mukavaa. Viikon parhaimpiin ylsivät yhdeksänvuotiaan arviointikeskustelu, uusi taideteos ja pilkkihommelit. Armeijaan lähtenyt siis piti lupauksensa ja vei pikkusiskon pilkkimään Pitkäsalmen jäälle. Se oli meistä kaikista yksi viikon kohokohdista. Kokosin tämän viikon parhaat palat siten, miltä ne näyttäisivät sanapilvinä tai sanakoontina. Lopuksi virittelin sanoista – miltei […]

Seuraa kertomus siitä, miten valmistuin tohtoriksi ja kuinka selvisin väitöksestä. Seuraa toivepostaus. Toive esitettiin minulle jo viime joulukuussa, mutta julkaisukalenteri – kyllä, minulla on julkaisukalenteri! – antoi myöden vasta nyt. Väittelin filosofian tohtoriksi Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta, kansanterveystieteen alalta toukokuussa 2020. Se oli seitsenvuotisen matkan huipentuma, yhdenlaisen aikakauden päätös. Yksi suurimmista unelmista kävi toteen. Tohtorikoulutukseni […]

Tämän viikon parhaisiin ylsivät aivan ehdottomasti Armeijaan lähteneen etävalatilaisuus ja kaikin puolin ihan tavallinen, jopa jouheva arki. Paukkupakkaset, lumi ja tutkimusartikkelin julkaisu saivat mielen hyväksi ja hymyn huulille. Toisinaan (totta puhuen päivittäin) tuntui, että päivät alkavat ja loppuvat ja niiden sisältö on aivan samanlainen joka ikinen päivä. Noin suunnilleen. Illalla tietää, mitä aamulla tapahtuu, aamulla […]