Tag: ruuhkavuodet

Kulunut viikko on ollut sopivasti kiireinen, kivalla tavalla kiehtova ja mielettömän myönteinen. Viikon parhaisiin lukeutuivat ehdottomasti äitienpäivä, työstä saatu positiivinen palaute, blogipostauksen menestys ja Ruokaboksi. Kokosin viikon parhaat jälleen plussina ja miinuksina yleisön toiveesta. Hymyn huulille ja mielen kepeäksi saivat… Positiivinen palaute Positiivinen palaute kannattelee. Se saa aikaan läikähdyksen sydänalassa ja punan poskille. Eräänä aamuna […]

Korona-arki on melko yksitoikkoista: arjen kuviot alkavat toistaa itseään, tekemiset ja menemiset ovat vähissä. En muista, kuka lähi- tai ystäväpiiristäni totesi osuvasti, että tässä ajassa on onnekas, jos kotona on lapsia. Asian tiimoilta käytin sosiaalisessa mediassa vilkasta keskustelua, ja minä nyökyttelin. On onni saada seurata omaa yhdeksänvuotiasta ja hänen elämäniloaan ja -nälkäänsä sivusta. Etenkin, kun […]

Viikko on ollut mukavan rauhallinen, kuitenkin sopivasti aktiivinen. Olen ollut selkeästi enemmän liikekannalla kuin aiempina viikkoina ja oppinut (ihmeekseni) lepäämään kaularankani kanssa sopivissa väleissä. Olen nauttinut muutamista lämpimistä kevätpäivistä ja paleltunut hyytävässä takatalvituulessa. Olen siivonnut työhuoneeni lopulta melkein valmiiksi. Kulunut viikko olikin viimeinen sairauslomaviikkoni – ihanaa! On mukava palata (etä)työhön maanantaina hyvin toipuneena, levänneenä ja […]

Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -teoksen jälkeen minun (ja kahden hengen kirjakerhomme) oli hankala tarttua uuteen opukseen. Oli tunne, ettei mikään kirja koskaan, ikinä voi yltää samalle tasolle kuin Brotheruksen esikoinen. Oli tunne, ettei mikään voi koskaan koskettaa yhtä syvältä kuin Ainoa kotini. Kaksi vuorokautta annoin olotilani tasaantua, sitten päätin yhdessä kirjakerhoystäväni kanssa valita uuden kirjan. […]

Rutiinit kannattelevat. Rutiineilla on ihan erityinen merkitys itselleni: ne pitävät hengissä ja kiinni arjessa, ne auttavat selviytymään kaikenlaisesta – erityisesti korona-ajasta. Luettuani Eeva Kolun ”Korkeintaan vähän väsynyt” -kirjan tajusin, että rutiinit ovat oikeastaan elämän ehto. Silloinkin, kun on haastavaa, ankeaa, tylsää ja rajoittunutta, kannattaa pitää kiinni totutuista tavoista. Ammentaa pienistä rutiineista. Voi ikään kuin leikkiä, […]

Huhtikuun toinen viikko, ja samalla kolmas sairauslomaviikko, alkaa olla viittä vaille valmis. Kun katson kalenteria, huomaan huokaavani, että onneksi huhtikuu on kohta ohi. Huhtikuu on iki-inhokkini, mutta edessä siintävä kaiken lupaava toukokuu ilahduttaa. Se saa hiirenkorvat avautumaan ja hymyn huulille. Toukokuun to do -listaan on helppo koota kaikkea mukavaa, kun taas huhtikuu on tavallisesti monellakin […]

Kuten tiedätte, olen ollut kaksi viikkoa sairauslomalla. Se on ollut opettavaista ja ajoittain ahdistavaa aikaa. Olen listannut neljä  totuutta ensimmäisiltä sairauslomaviikoilta: 1) Sairauslomalla on melko puuduttavaa, 2) toipilaana oleminen on lopulta melko työlästä, 3) työasioista on ajoittain vaikea pysyä erossa ja 4) kaikkeen tottuu. Vaikka kuinka haluaisi, ensimmäiseen viikkoon ei jaksakaan niin kuin on ajatellut. […]

Viikko on ollut rauhallinen. Se on ollut rauhallinen erityisesti siksi, että olen ollut sairauslomalla kaularangan operaation vuoksi. Ensimmäinen sairauslomaviikko on siis lusittu! Olin melkoisen toipilas ensimmäiset päivät, mutta viikon lähestyttyä loppuaan, olotila oli selkeästi virkeämpi. Päivät kuluivat ihan mukavasti, vaikka mitään kamalan kummallista ei olisikaan tehnyt. Päiviä rytmittivät kaksi lenkkiä raikkaassa kevätsäässä, olkapäiden, hauisten ja […]

Maaliskuu alkaa vetää viimeisiään. Kulunut viikko on ollut kahden edeltäjänsä tapaan kiireinen mutta hallittavissa. Viikon parhaisiin lukeutuivat ehdottomasti pienet hetket, minuutit ja sekunnit, joissa tuntui, että elämä voittaa. Näissä hetkissä oli mahdollisuus pysähtyä, hengähtää ja nauttia kaikesta ympärillä olevasta. Viikon ehdottomasti parhaimpiin pikkuhetkiin lukeutui maanantain säätiedotus, jossa luvattiin termisen kevään alkua tiistaille. Terminen kevät. Aika, […]

Viikko on ollut edeltäjänsä kaltainen, ja kiireitä on riittänyt. Vanhan kansalaistiedon mukaan maaliskuu on vilkkain synnytyskuukausi (juhannuslapset syntyvät), ja minä voin helposti todistaa sen: opinnäytetöitä, kirjallisia töitä ja hankehakemuksia syntyy kuin tehtaassa. En tiedä tilannetta naistenklinikoilla, mutta täällä Turun ammattikorkeakoulussa kyllä synnytetään! Huhtikuun puolivälin jälkeen tilanne usein tasaantuu alkaakseen uudelleen kesäkuun korvilla. Ruuhkahuippuja. Ruuhkahuiput näkyvät […]